Opetusmenetelmät opetuksen monipuolistajana

Aktiivinen kirjoittaminen

Aktiivinen kirjoittaminen on tärkeää oppijan käsitysten muodostumisen ja kehittymisen kannalta. Kirjoittaminen tukee tiedon aktiivista prosessointia. Kirjoittamalla oppija voi kiertää tiedonkäsittelykykynsä rajat ja laajentaa älyllisiä voimavarojaan. Oppijoita tuleekin ohjat asiantuntijamaiseen aktiiviseen kirjoitustapaan. (Hakkarainen & kumpp. 1999.)

Liian yleistä kuitenkin on, että aktiivisen kirjoittamisen sijasta kirjoittamiseen oppija suhtautuu passiivisesti pakollisena ”tekstin tuottamistehtävänä”. Hakkarainen (1999) määrittelee aktiivisen ja passiivisen kirjoittajan seuraavasti.

Aktiivinen kirjoittaja on

  • asiantuntijamaisen taitava ja itsenäinen esittämään ajatuksiaan perusteluineen.
  • käyttää tiedon kehittelystrategiaa.
  • hahmottaa kirjoitelmansa sisällön ja tarkoituksen.
  • suunnittelee kirjoitelmansa, perustana johdonmukainen näkemys lukijoiden aihetietämyksestä tai siitä mitä haluaa esittää lukijoille.
  • pyrkii lähtökohta-ajatusten kehittelemiseen, uusien ajatusten synnyttämiseen.
  • kokee kirjoittamisen haasteena ja tehtävän vaikeampana verrattuna passiiviseen kirjoittajaan.
  • käyttää kirjoitelmansa tekemiseen aikaa passiivista kirjoittajaa enemmän.

Passiivinen kirjoittaja

  • taitamaton eikä prosessoi omia ajatuksiaan.
  • käyttää tiedon kertomisen strategiaa.
  • toimii luomatta mielikuvaa kirjoitelmastaan.
  • lähtee suunnittelematta "suoraan" kirjoittamaan aiheesta.
  • ei pyri käsittelemään alkuperäisiä ideoita, esittää asiat siinä muodossa ja järjestyksessä kuin ne tulevat hänen mieleensä
  • luettelon kirjoittaminen ja toisten ajatusten toistaminen ei vie aikaa, hyvässä kirjoitelmassa aikaa kuluu eniten tiedon prosessointiin.
  • ei koe kirjoittamista vaikeana edellyttäen, että muistaa tarpeeksi ulkoa opeteltuja asioita, joita voi luetella.

Aktiivinen kirjoittaminen, kuten kirjoittamalla oppiminen yleensä sopii itseopiskelusta suurryhmäopetukseen. Se soveltuu erityisen hyvin verkko- ja etäopetukseen, sillä kirjoittamalla oppiminen ei ole aikaan ja paikkaan sidottua ja tekstin siirtäminen tietoverkoissa on helpompaa, kuin esim. kuvan ja äänen. Kirjoittamalla oppiminen soveltuu ehkä parhaiten auditiivisille oppijoille mutta myös kinesteettisille, liittyyhän siihen aktiivista tekemistä.

Resurssit

Kirjoittamisen tarvitaan aina tekstin tuottamisvälineet. Teksti voidaan tuottaa joko käsin kirjoittaen, koneella kirjoittaen jolloin riittää, että oppijalla on kynä tai kirjoituskone ja paperia. Nykyään yleisemmin teksti tuotetaan tekstinkäsittelyohjelmalla. Tällöin oppijalla on oltava käytössä ATK-työasema ja tekstinkäsittelyohjelma. Tietojen etsimisessä sekä verkko- ja etäopetuksessa tarvitaan lisäksi tietoverkkoyhteydet (Internet) sekä tietoverkkopalveluja, esim. www, sähköposti, verkko-oppimisalusta jne.

Mikäli käytetään tieto- ja viestintätekniikkaa, on oppijoilla oltava myös perusosaaminen sen käyttöön.

Kuvaus menetelmästä

Oppijalle annetaan kirjoitustehtävä jostain oppimisen kannalta tärkeästä aiheesta. Huomioitava aihevalinnassa on, että tehtävän sisältä rajautuu tietämykseen ja teoreettiseen tietoon. Kirjoittamalla oppiminen ei sovellu käytännön taitojen oppimiseen, mutta sillä voidaan hakea käytännön taitojen pohjalle tietämystä ja teoreettista tietopohjaa.

Kirjoitustehtävän tehtävänanto on hyvä antaa aina kirjallisena, jotta oppija voi kirjoitusprosessin aikana vertailla tekstiään tehtävänantoon. Tehtävänannossa on otettava huomioon, ettei liikaa korosteta tekstin pituutta tai muotoiluvaatimuksia, ellei tavoitteena nimenomaan ole tuottaa vakiomuotoista tekstiä. Kirjoitustehtävä tulee rajata sisällöllisesti riittävän tarkasti. Sisältöä voidaan rajata mm. käytettävän lähdemateriaalin osalta tai esittäen kysymyksiä, joiden tavoitteena on ohjata ajattelua. Vaarana kysymysten asettelussa on kuitenkin se, että oppijat vai hakevat ko. kysymyksiin vastaukset ja kirjoittaminen ei ole aktiivista prosessointia, vaan mekaanista kysymyksiin vastaamista. Kysymysten tulee olla siis vain kirjoitustyötä ohjaavia ja riittävän yleisellä tasolla ja ne tulee esittää siten, ettei oppija miellä niitä vastattaviksi kysymyksiksi.

Jotta oppijasta tulisi aktiivinen kirjoittaja, hänen tulee saada tukea ja ohjausta kirjoitusprosessin aikana. Jälkikäteen annettavat palaute ei ole niin tehokasta kuin prosessin aikana saatu tuki. Oppijaa voi tukea kirjoitusprosessin aikana esimerkiksi antamalla hänelle kysymyksiä pohdittavaksi:

  • mitä muuta tiedät aiheesta?
  • tulisiko minun selittää joitakin käsitteitä
  • etenenkö oikeaan suuntaan?
  • johtaako tämä haluamaani johtopäätökseen?
  • eteneekö teksti sujuvasti aiheesta toiseen?
  • olenko perustellut riittävästi lukijan vakuuttamiseksi?

(Hakkarainen & kumpp. 1999.)

Lähteet ja lisätietoa

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 1999. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Helsinki: WSOY.