Opetusmenetelmät opetuksen monipuolistajana

Vuorovaikutus

Opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen kuuluvat palautteen ja arvioinnin antaminen. Vuorovaikutus ei koskaan ole yksipuolista vaan kaksisuuntaista ja tämän vuoksi olisi hyvä, jos sekä palautteessa että arvioinnissa toteutuisi vuorovaikutteisuuden periaate.

Palaute

Opiskelijalle annettu palaute on tärkeä osa arviointia. Joissakin yliopistoissa pidetään jopa erillisiä tentinpalautustilaisuuksia oppimisen edistämiseksi. Myös tentin pitäminen ennen viimeistä luentokertaa mahdollistaa kysymysten ja vastausten läpikäymisen yhdessä. Opettaja voi antaa palautteen kurssista myös kirjallisessa muodossa ja ohjata siihen, mihin opiskelijan tulisi erityisesti kiinnittää huomiota.

Palaute on oleellinen osa oppimista. Palautetta saa kokeiden ja testien muodossa, opettajan reaktioista ja tehtävien tarkistamisen kautta. Palaute tulisi antaa mahdollisimman pian tehtävän suorittamisen jälkeen. Palaute saattaa olla myös epäyhtenäinen ja epäjohdonmukainen. Oppija voi saada rakentavaa palautetta ohjaajalta tai vertaisoppijalta ja -ryhmältä. Arvosteluperusteet tulee selvittää jo opiskelun alkuvaiheessa. Vuorovaikutus ja palaute antavat oppilaalle kuvan itsestä oppijana, jonka avulla hän voi parantaa oppimistaitojaan. Opettaja voisi myös antaa ja ottaa vastaan kollegapalautetta. Hänen tulee myös kyetä ottamaan vastaan oppijoiden antama palaute.

Arviointi

Oppimisen arvioinnilla (assessment) voidaan nähdä olevan kolme päätehtävää. Ensimmäinen ja ehkä tärkein on oppimisen tukeminen. Tällöin arvioinnissa korostuu opiskelijan vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistaminen sekä motivoivan palautteen antaminen. Toinen arvioinnin funktio on kontrolli. Tällöin arvioidaan ”tuotoksia” ja halutaan selvittää onko asetettu tavoite saavutettu. Perusmuodossaan tällainen arviointi kohdistuu osallistujien suorituksiin ja valmiuksiin. Kolmanneksi arviointia voidaan käyttää opetuksen kehittämisen välineenä. Arvioinnin avulla opettajat saavat palautetta opetuksellisten ratkaisujen toimivuudesta ja se auttaa heitä opetuskokonaisuuksien kehittämistyössä. (Heikkilä & Repo-Kaarento 2000.)

Portfolio-tyyppiset arviointikäytännöt ovat myös lisääntyneet. Portfolio on yksi opetusvuorovaikutuksen muoto, jota voi kuvata systemaattiseen etenemiseen pyrkivänä työskentelynä. Prosessissa toistuvat tavoitteellinen aineiston keruu (collect), julkinen erittely (select) ja perusteellinen analysointi (reflect) vaihtelevassa järjestyksessä Opiskelija kerää tekemiään töitä talteen esimerkiksi kansioon ja pohtii niiden merkitystä omalle oppimiselleen ja ajattelulleen. Portfoliota voidaan koota eri tarkoituksia varten, ja sitä on suositeltu myös käytettäväksi arviointivälineenä yliopistojen virkoja ja työsuhteita täytettäessä (Heikkilä & Repo-Kaarento 2000.)

Oppimisen arvioinnissa voidaan käyttää keinoina mm. perinteistä tenttiä, aineistotenttiä, ongelmakeskeistä ryhmätenttiä, luentopäiväkirjaa tai opettaja voi arvioida itseopiskelutöitä. Opettajan arvioinnin välineitä voivat olla mm. sisältyvä arviointi, osallistuva arviointi ja tarkkaileva arviointi.

Arviointi voi olla määrällistä tai laadullista. Sen voi antaa opettaja, vertaisoppija tai arvioinnin voi tehdä itse. Arviointi voi muodostua näiden kaikkien osatekijöiden kombinaatiosta. Sisäinen arviointikyky kuuluu itseohjautuvan oppijan kykyihin ja piirteisiin. Se merkitsee kykyä arvioida omaa oppimista eli harjoittaa itsearviointia ja kykyä ottaa vastaan arviointia. Itsearviointi voidaan tehdä myös ryhmässä, jolloin arvioidaan ryhmän saavutusta. Tällöin voidaan käyttää esim. palavereja ja keskustelutilaisuuksia. Arviointi voidaan toteuttaa myös haastattelumenetelmällä.

Arviointiin kuuluvat myös oppilaitoksessa arvioitavat asiat kuten opetuksen ja oppimisen laatu ja oppilaiden saavutukset. Arvioida pitäisi opetustekniikkojen laajuutta ja sopivuutta. Opettajan tietoja opetettavasta aineesta täytyisi pystyä arvioimaan ja opiskelun sopivuutta oppilaiden saavutustasoon ja kykyihin. Opettajan tulisi arvioida omaa itseluottamustaan ja opetuskompetenssiään. Myös luokkahuonejärjestelyt ja eriyttäminen tulisivat olla arvioinnin kohteena oppilaitoksessa. Kun oppilaitoksessa harjoitetaan itsearviointia, voidaan sen avulla kehittää oppimisyhteisöä.

Lähteet ja lisätietoa

Heikkilä Hanna & Repo-Kaarento Saara 2000. Oppimisen ja opetuksen laadun kartoitus ja arviointi, väliraportti 8.5.2000. Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunta.
Luettu 15.4.2006 http://honeybee.helsinki.fi/juonto/valirap.html#3.3

Teknillinen korkeakoulu, Opettajan tehosalkku vuodesta 2003. Ohjaus ja arviointi.
Ohjaus ja arviointi -sivuilla on tietoa ohjauksen ja arvioinnin käytänteistä.
Viitattu 15.4.2006 http://www.tkk.fi/Yksikot/Opintotoimisto/Opetuki/tehosalkku/ohjaus_ja_arviointi/index.htm