Opetusmenetelmät opetuksen monipuolistajana

Yhteistoiminnallinen oppiminen

Yhteistoiminnallisesta oppimisesta – kuten muistakin oppimismenetelmistä - on useita määritelmiä. Ohessa kuitenkin eräs, joka kuvaa yhteistoiminnallisuuden ytimen:

”Yhdessä oppimisella, toisilta oppimisella ja toisten auttamisella pyritään sosiaaliseen muutokseen, jolle on ominaista avoimuus, dynaamisuus, ryhmäkeskustelut ja yhteinen tiedon käsittely. Oppilaan yksilöllinen kasvu ja itsenäistyminen kulkevat rinta rinnan sosiaalisen kasvun ja kehittymisen kanssa. Voidakseen olla ryhmässä aktiivinen osa, oppija tarvitsee subjektiivisesti koettua henkistä ja älyllistä itsenäisyyttä. Menestyksellinen toiminta ryhmässä tukee tällaista yksilöllistä itsenäistymistä.” (Leppilampi & kumpp. .)

Yhteistoiminnallisessa oppimisessa painottuu sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys, jolla on suuri osuus tiedon tuottamisessa. Johtajaa ei yhteistoiminnallisuudessa ole vaan asiantuntijuus on jaettua.

Yhteistoiminnallinen oppiminen on pienryhmätyöskentelymenetelmä, jossa kaikilla ryhmän jäsenillä on yhtäläinen vastuu työskentelystä. Ryhmälle annetaan tehtävä tai ongelma, jonka se työstää. Ryhmätyöskentelyssä korostuvat yhteistyö ja yhdessä tekeminen eikä varsinaista työnjakoa ryhmän jäsenten välillä tehdä. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa pyritään hyödyntämään jokaisen ryhmän jäsenen tieto-taito panostaminen, ja yhdessä oppimisen tavoitteena on vähentää oppijan mahdollista eristyneisyyden tunnetta. Jokainen pystyy siis vaikuttamaan työn tulokseen. Yhteistoiminnallinen oppiminen perustuu yhteistyöhön.

Ohjaajan tulee kyetä ohjaamaan ryhmää karikoiden lomitse ja muodostamaan toimivat ryhmät. Hänen tulee myös tarkkailla ryhmän toimivuutta niin etteivät johtajatyypit pääse dominoimaan liikaa hiljaisempien oppijoiden kustannuksella. Ohjeistamisen tulee olla selkeätä ja loogista.

Pienryhmät

Ohessa esitellään muutama pienryhmille (esim. 2-4 jäsentä) sopiva yhteistoiminnalliseen oppimiseen perustuva opetusmenetelmä. Opiskeluryhmät voidaan koota myös monella muullakin kuin edellä esitetyllä tavalla. Oppilaat voivat opiskella muille ryhmän jäsenille opetettavan asian myös itsenäisesti. Kolmas tapa selvittää opiskeltavat asiat on muodostaa kahden hengen opiskeluryhmiä. Oppilaat voivat etsiä itselleen saman numeron omaavan parin spontaanisti ja valmistella tämän kanssa opetustuokion. Ryhmien muodostamista kannattaa harkita tarkoin. Monestikin heterogeeninen ryhmä on paras. Oppimisprosessi on yhteistoiminnallisessa oppimisessa hidas ja vaatii opettajalta kärsivällisyyttä.

Porinaryhmät

Porinaryhmätyöskentely on melko vapaamuotoinen pienryhmätyömuoto, jossa ryhmäläisille annetaan lyhyt keskustelutehtävä. Aihe tulisi valita siten, että jokaisella ryhmäläisellä on asiasta mielipiteensä sanottavana. Porisemisaika on hyvin rajattu eikä ryhmä ole koossa kuin korkeintaan muutaman minuutin. Rajattu aika edesauttaa ryhmää tarttumaan aiheeseen napakasti ja toimeen ryhdytään ripeästi. Porinaryhmät-menetelmää käyttämällä ohjaaja pystyy rytmittämään oppimistilannetta ja aktivoimaan oppijoita. Aktivointi stimuloi myös hiljaisemmatkin oppijat osallistumaan ja lyhyessäkin ajassa voidaan saada esille hyvinkin erilaisia katsantokantoja annettuun aiheeseen. Ohjaajan kannalta menetelmä on spontaani niin että sen voi periaatteessa vetäistä ”takataskusta” milloin vain elävöittämään opetusta. Aiheen tulee kuitenkin olla oppijaa innostava eikä se saa olla liian vaikea.

Lumipallo

Lumipallo-menetelmä on nimensä mukaan kumuloituva eli kasvava ja kasaantuva pienryhmätyöskentelymenetelmä. Menetelmässä opiskelijat jaetaan pareihin, joista tehdään myöhemmin isompi ryhmä (4 henkeä). Loppuvaiheessa kaikki opiskelijat työskentelevät yhdessä. Menetelmää voi varioida ja toteuttaa sen esimerkiksi käänteisessä järjestyksessä. Ohjaaja antaa ryhmälle keskustelun aiheen, tehtävän tai vaikkapa ongelman ratkaistavaksi. Ryhmän työskentely aikataulutetaan eri vaiheisiin ja ryhmän kesto voi vaihdella muutamasta minuutista kahteen tuntiin. Työskentelytapa edesauttaa vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä ja edistää oppimista toisilta ryhmiltä. Näkemykset voidaan jakaa laajemmin koko oppijaryhmän kesken oman pienryhmäopiskelun ohella. Annettu aihe soljuu myös eteenpäin uusia näkökulmia saaden kun ryhmän kokoonpanoa muutetaan. Ohjaajan tulee ottaa huomioon ryhmäläisten liikkuminen uusia ryhmiä muodostettaessa.

Askeleet

Askeleet-menetelmässä käydään pienryhmissä läpi kysymyssarjoja, jotka opettaja on valmistellut etukäteen. Kysymykset seuraavat toinen toistaan askel askeleelta, ja ryhmä etsii vastauksia kysymyksiin dialogin, ajattelun ja/tai tiedonhankinnan kautta. Opettaja pystyy ohjaamaan oppijoita valitsemansa ajattelupolun läpi ja käyttämään hyvinkin haasteellisia kysymyksiä. Menetelmä käy myös suuremmillekin ryhmille.

Kalamalja

Keskustelutehtävä annetaan pienryhmälle, josta osa seuraa keskustelua. Tämän jälkeen keskustellaan yhdessä, jolloin kaikki ryhmän jäsenet voivat osallistua keskusteluun. Keskustelun aloittaminen on helppoa tällaisessa pienryhmätyöskentelyssä. Opettajan tulee muistaa antaa ohjeet myös tarkkailijajäsenille.

Vastavuoroiset ryhmät eli Cross over groups

Ohjaaja jakaa isomman opetusryhmänsä pienryhmiin, joille hän antaa eri tehtävät sekä rajatun ajan suorittaa tehtävä. Kun aika on käytetty, muodostetaan uudet ryhmät, joissa on edustettuina jokaisesta edeltäneestä ryhmästä yksi jäsen. Uudelle ryhmälle annetaan uusi tehtävä, joka kuitenkin liittyy jollain tavoin edellisen ryhmän tuotoksen jatkokehittelyyn. Menetelmän aikaraja on hyvin joustava, ja ohjaaja voi käyttää sitä vaikka koko kurssin läpiviemiseen. Työskentelytapa sitouttaa oppijan voimakkaasti, koska hänen tulee olla valmis jakamaan ryhmänsä tulos seuraavassa ryhmässä. Menetelmää voidaan käyttää tilanteissa, joissa rakennetaan osatehtävistä kokonaisuus (esim. vaihteistosta polkupyörä). Oppijan kyky tuottaa ja jakaa tietoa sekä taito toimia ryhmässä kehittyy.

Roolipeli

Roolipeli-menetelmää voidaan käyttää silloin kun halutaan esittää tai kuvata eri henkilöiden tai organisaation jäsenten välisiä suhteita ja tilanteita. Ohjaajan sekä oppijan tulee kiinnittää huomio mm. ongelmanratkaisutaitoihin ja asenteisiin. Roolioppiminen kehittää sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja. Roolipeliä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon tilan käyttö, osallistujien valinta, ryhmäläisten aktivointi, aiheen valinta, ohjaaminen, rekvisiitta, ajankäyttö, loppukeskustelut sekä kokemusten vaihtaminen suorituksesta. Menetelmä antaa laajat mahdollisuudet kokeilla erilaisia tilanteita ihmisten välisessä toiminnassa. Esille voi tuoda haasteet ja ongelmatilanteet, jotka tulevat esille rooleissa tai organisaation sisällä. Roolipeli aktivoi oppijaa ja oppija voi yhdistää opitun asian käytännön tilanteisiin.

Palapeli

Perinteiseen ryhmätyöhön verrattuna yhteistoiminnallisessa ryhmässä oppilaat työskentelevät tiiviimmässä positiivisessa vuorovaikutuksessa. He kannustavat toinen toistaan ja pyrkivät yhteiseen tavoitteeseen. Työskentelyn aikana ryhmien koostumus saattaa vaihdella ns. kotiryhmän ja tutkimusryhmän kesken. Yhteistoiminnalliseen ryhmätyöhön voivat kuulua esimerkiksi seuraavat vaiheet:

  1. Työn suunnittelu
  2. Työskentely opiskeluryhmässä
  3. Opetus ja oppiminen kotiryhmässä
  4. Arviointi.


(Lavonen, Meisalo & al.)

Työn suunnitteluvaiheessa. Yhteistoiminnallisen ryhmätyön alussa kerrataan ensin oppimisen tarkoitus ja se, miten ryhmissä työskennellään. Keskeisiä periaatteita ovat

  • toisten tukeminen,
  • vastuu omasta ja ryhmän työstä,
  • tavoitteellinen työskentely sekä
  • oman työn arvioiminen.

Kotiryhmän kullekin ryhmän jäsenelle on annettu tai muodostunut oma tehtävä. Käytännössä nimetään kotiryhmän jäsenet esimerkiksi numeroin (1, 2 ,3, 4). Tehtävillä on keskeinen merkitys ryhmätilanteissa. Tehtävänä voi olla esimerkiksi ottaa selvää tietystä kotiryhmässä suunnitellusta yksityiskohdasta. Työskentelyn aikana oppilailla voi olla tehtävien lisäksi myös muita rooleja. rooleja voivat olla esimerkiksi lukija, rohkaisija, johtaja, työskentelyn tarkkailija, yhteenvedon tekijä, konsultti sekä tiedottaja. (Lavonen, Meisalo & al.)

Arviointi

Seuraavaa arviointitapaa voidaan käyttää kaikissa ryhmätyömuodoissa – niin pedagogisessa draamassa kuin yhteistoiminnallisessa oppimisessa.

Ryhmätyöskentelyn päätteeksi oppilaat arvioivat oman ja ryhmänsä työskentelyn, sekä esitetyt tuotokset. Ensimmäisillä kerroilla oppilailla on usein ongelmia arvioinnin kanssa. Heitä voidaan ohjata arvioimaan omaa työskentelyään esimerkiksi seuraavilla ohjeilla ja kysymyksillä:

  • "Pohtikaa ryhmissä, mitkä kolme asiaa onnistuivat parhaiten. Kirjoittakaa ne paperille."
  • "Mitä voisitte tehdä seuraavalla kerralla vielä paremmin. Kirjoittakaa paperille työskentelyn parannussuunnitelmia aloittamalla suunnitelma Miten sanalla (Miten seuraavalla kerralla saamme tulokset selkeämmin paperille?)"
  • "Laatikaa suunnitelma, kuinka kysymykseen 'miten' saadaan vastaus"
  • "Laatikaa ryhmässä lista niistä asioista, joita olisitte vielä halunneet oppia"

(Lavonen, Meisalo & al.)

Lähteet ja lisätietoa

Lavonen, Meisalo & al. Yhteistoiminnalliset työtavat. Työtapaopas. Helsingin yliopisto Käyttäytymistieteellinen tiedekunta.
Viitattu 21.4.2006 http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/yto/yto/

Leppilampi Asko, Piekkari Ulla, Toivakka Olavi ja Toivakka Sari. Tuhannet ja yhdet bileet toimintakortit –www-julkaisu. Terveyden edistämisen keskus.
Viitattu 15.4.2006 http://www.health.fi/bileet/korteista.html#2

Vuorinen Ilpo, 2001. Tuhat tapaa opettaa. Vammala. Vammalan Kirjapaino Oy.