Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 7/2012

Ammattikorkeakoulun opettaja yhdistää tutkimustiedon ja käytännön

Metatiedot

Nimeke: Ammattikorkeakoulun opettaja yhdistää tutkimustiedon ja käytännön

Tekijä: Hopeavuori Tuula

Aihe, asiasanat: mmatilliset opettajat, ammattikorkeakoulut, opettajat, Oulu seudun ammattikorkeakoulu, tutkimus, tiedeviestintä, tiedonhaku, tiedonhankinta, tiedonsaanti, tiedontarve

Tiivistelmä: Oulun seudun ammattikorkeakoulun opettajilta kysyttiin tiedeviestinnän pro gradu -tutkielmassa keväällä 2011, mistä he hankkivat tuoretta tutkimustietoa, missä muodossa he mieluiten ottaisivat tutkimustietoa käyttöön ja mikä estää tutkimustiedon hankintaa. Artikkelissa esitellään tutkielman keskeisiä tuloksia ja ideoidaan toimia, joilla tutkimustiedon välittymistä opetukseen edistettäisiin. Perinteiset tiedemaailman tuottamat tekstit osoittautuivat edelleen toimiviksi, mutta uudenlaisellekin tiedeviestinnälle olisi tilausta. Opettajan suurin este tuoreen tutkimustiedon hankinnalle on ajan puute. Amk-kirjastot voivat auttaa informaatioalan osaajina perinteisten ja uudempien tietolähteiden kokoamisessa ja niiden käytön opastuksessa. Opettajien yhteistyöllä ja koulutuksella alan ammattilaisille keskeiset tutkimustiedon lähteet voidaan koota opetuksen ja opiskelijoiden käyttöön. Opetus- ja tutkimusmaailman yhteistyöllä voidaan kartoittaa toimivia tapoja välittää tutkimustietoa opettajille ja alan tulevien ammattilaisten koulutukseen. Tiedeviestinnän ammattilaiset puolestaan voivat kehittää uusia, tarkkarajaista kohderyhmää palvelevia tapoja kertoa tutkimuksista.

Julkaisija: Oulun seudun ammattikorkeakoulu

Aikamääre: Julkaistu 2012-05-23

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201204133217

Kieli:

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun seudun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Näin viittaat tähän julkaisuun

Hopeavuori, T. 2012. Ammattikorkeakoulun opettaja yhdistää tutkimustiedon ja käytännön. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 7. Hakupäivä 25.5.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201204133217.

Ammattikorkeakoulun opettajat ovat päivittäisessä työssään välittäjiä tieteen ja työelämän välillä. Tutkimustietoon perehtyminen vie kuitenkin runsaasti aikaa. Perinteiset tieteelliset julkaisut ovat opettajien mielestä edelleen toimivia, mutta uudenlaisellekin tiedeviestinnälle olisi tilausta. 

Ammattikorkeakoulun alkuvaiheesta tehdyissä tutkimuksissa Rekola, L. 2003. Ammattikorkeakoulussa terveydenhuollon koulutuksessa toimivien opettajien tieteellisen tiedon hallintataidot. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. Väitöskirja. Hakupäivä 16.4.2011. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/22993/ammattik.pdf?sequence=1 Kilpiäinen, S. 2003. Odotetaan käytäntöä ja saadaan teoriaa. Tutkimus Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijoiden käsityksistä ja kokemuksista opetuksesta ja ohjauksesta vuosina 1995–1997 ja 2000–2001. Acta Universitatis Lapponiensis 59. Rovaniemi: Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. Väitöskirja. todettiin, että opettajien tiedonhankinnan taitoja ja tutkimustekstin ja tilastollisten tulosten ymmärtämistä pitäisi kehittää. Vieraskielinen materiaali tuotti vaikeuksia, ja lisäksi työn muut haasteet veivät runsaasti aikaa. Opetukseen tieto siirtyi opiskelijoiden mielestä liian teoreettisena, ja toisaalta soveltavaa tutkimusta ei ollut saatavissa

Internet koettiin hankalaksi tietovarastoksi

KUVA 1. Internet koettiin hankalaksi tietovarastoksi

Informaatiotutkijoiden selvitysten Jokiniemi, S. 2006. Uusi opettajuus, ammatti-identiteetti ja tiedonhankinta. Informaatiotutkimus 25(3). Hakupäivä 16.4.2011. http://ojs.tsv.fi/index.php/inf/article/view/2250/2088 Kortelainen, M. 2003. Opettajien ammatillisen tiedon hankinta Hämeen ammattikorkeakoulussa. Tampereen yliopisto, informaatiotutkimuksen laitos. Pro gradu -tutkielma. Hakupäivä 16.4.2011. http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu00218.pdf mukaan opettajat hankkivat tutkimustietoa tuolloin eniten ammattikirjallisuudesta, aikakaus- ja sanomalehdistä sekä kollegoilta ja muista henkilökontakteista. Tietoa tarvittiin opetussisältöjen päivittämiseen ja uusien opetusideoiden löytämiseen, mutta vaihtelevasti eri aloilla. Tiedonhankinta oli kuitenkin useimmin vaistonvarausta ja satunnaista. Kollegoilta tietoa saatiin helpommin kuin kirjallisuudesta. Lehtiä käytettiin uusimman tutkimustiedon lähteenä. Hankalimmaksi tietovarastoksi koettiin Internet. 

Oulun seudun ammattikorkeakoulun (Oamk) päätoimisilta opettajilta kyseltiin keväällä 2011, mistä he hankkivat tutkimustietoa, mihin he sitä käytettävät, mikä estää tiedon hankintaa ja millaiset viestityypit olisivat opettajille toimivimpia Hopeavuori, T. 2011. Ammattikorkeakoulun opettajat tutkimustiedon hankkijoina ja tiedeviestinnän kohderyhmänä. Oulun yliopisto, humanistinen tiedekunta, tiedeviestinnän maisteriohjelma. Pro gradu -tutkielma. Hakupäivä 16.4.2011. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201121266. Vastauksia Webropol-kyselyyn saatiin 90 opettajalta eli neljäsosalta koko opettajistosta (kuvio 1). Vastaajissa painottuivat hieman todellista osuutta enemmän ammatillinen opettajakorkeakoulu, naiset, pitkään opettajana toimineet, yli 50-vuotiaat ja jatkotutkinnon suorittaneet.

Vastaajat yksiköittäin (osuudet kaikista vastaajista, n = 90)

KUVIO 1. Vastaajat yksiköittäin (osuudet kaikista vastaajista, n = 90)

Tutkimustietoa tarvitaan koulutusaloilla vaihtelevasti

Tutkimustietoa käyttää opetuksessa jatkuvasti 61 % opettajista ja kuukausittain tai satunnaisesti 35 %. Määrä vaihtelee koulutusaloittain niin, että sosiaali- ja terveysalan opetuksessa tutkimustiedolla oli vastausten mukaan korostunein merkitys, tekniikan alalla vähäisin (kuvio 2). Olennaista opetettavaa sisältöä se oli 60 %:n mukaan, ja täydentäväksi lisätiedoksi sen määritteli 31 % vastaajista. Kolmen mielestä tutkimustieto ei ollut olennaista tietoa alan amk-tutkinnossa, yksi ei nähnyt tarpeelliseksi sisällyttää sitä opetukseen omassa aineessaan.

Yksikkökohtaiset osuudet, kuinka moni käyttää tutkimustietoa opetuksessaan jatkuvasti ja mainitsee sen keskeisenä opetettavana sisältönä

KUVIO 2. Yksikkökohtaiset osuudet, kuinka moni käyttää tutkimustietoa opetuksessaan jatkuvasti ja mainitsee sen keskeisenä opetettavana sisältönä (prosenttia yksikön vastaajista)

Vapaasanavastauksista hahmottui tutkimustiedon käyttöalueita opettajan työssä:

Vastauksia kysymykseen

KUVIO 3. Vastauksia kysymykseen "Kuvaile yksi tyypillinen tai toistuva aihe, jossa sisällytät tutkimustietoa opetukseesi"

Perinteiset lähteet käytössä, aikaa liian vähän

Kyselyssä opettajia pyydettiin rastittamaan kaikki lukuvuonna 2010–2011 käyttämänsä tutkimustiedon lähteet. Valikoima ulottui väitöskirjatiivistelmistä radio-ohjelmiin ja konferenssipostereista verkkolehtiin. Tulosten mukaan opettajat käyttävät eniten alan ammattilaisille suunnattuja lähteitä, kuten oppikirjoja ja ammattilehtiä, toisin sanoen ammattikäyttöön valikoitua ja ymmärrettävään muotoon toimitettua tietoa. Toiseksi eniten tutkimustietoa etsitään alkuperäisistä tutkimusjulkaisuista. Kolmanneksi yleisin lähdetyyppi ovat opettajakollegat ja alan ammattilaiset.

Lukuvuoden 2010–2011 aikana kymmenen käytetyintä tutkimustiedon lähdettä
1. alan ammattilaisille tehdyt oppikirjat ja oppaat (84 % vastaajista)
2. oman alan ammattilehdet (80 %)
3. alkuperäiset tutkimusjulkaisut (77 %)
4. ammattialan tieteelliset julkaisut ja journaalit (73 %)
5. saman alan opettajakollegat (70 %)
6. tiedelehdet (62 %)
7. alan työssä toimivat ammattilaiset (62 %)
8. alan koulutuspäivät (58 %)
9. sanomalehdet (51 %)
10. tutkimusorganisaation verkkosivujen ajankohtaistiedotteet (51 %)

Verkkolähteistä suositaan ammattilaisille suunnattuja portaaleja ja tutkimusorganisaatioiden omia verkkosivuja. Puolelle vastaajista lähteinä toimivat yhteistyöverkostot ja hankkeet tai työryhmät, joissa he itse toimivat. Kaikkia 48:aa esitettyä tiedon lähdettä oli käytetty, joten opettajien tiedonlähteet ovat hyvinkin monipuolisia.

Opettajat nimesivät kyselyssä eniten käyttämiään yksittäisiä lähteitä.  Näistä huomion arvoisia ovat ammattialojen yhdistykset, seurat ja liitot, kuten Viherympäristöliitto, Seksologinen seura, Automaatioseura, Betoniyhdistys ja Rakennusinsinööriliitto. Niiden jäseniä sekä palvelujen ja julkaisujen käyttäjiä ovat nimenomaan alan ammattilaiset, siis myös ammattikorkeakoulusta valmistuneet.

Tutkimustiedon hankintaa vaikeuttavat eniten ajan puute (68 % vastaajista), sirpalemainen tiedon sijainti hajallaan eri lähteissä (53 %) ja uuden tiedon tulva, jolloin kaikkeen tietoon ei pysty perehtymään (45 %). Tarjolla olevan materiaalin ominaisuudet, esimerkiksi liika yleistajuisuus tai vaikeus tai tekstin laajuus, eivät juuri haittaa nykyopettajaa.  

Vain pienen osan mielestä tieto löytyy vaikeasti (13 %) tai omat tiedonhankinnan taidot ovat puutteellisia (10 %). Vapaasanavastauksissa huomautettiin, että opettajien oma osallistuminen tutkimuksiin lisäisi tiedon välittymistä ja että tutkimustiedon pitää välittyä opiskelijoille ymmärrettävänä ja käytännönläheisesti, toisin kuin tiedemaailmassa.

Tiiviit tekstit vahvoilla tutkimustiedon välittäjinä

Oamkin opettajille esitettiin kyselyssä 22 tavanomaisesta poikkeavaa tutkimustulosten välittämisen muotoa (kuvio 4). Niistä he saivat valita viisi itselleen kiinnostavinta uuden tutkimuksen seuraamiseen ja tulosten hyödyntämiseen opetuksessa.

Uudenlaisten tutkimustiedon välitystapojen kiinnostavuus (vastaajaa, n = 90)

KUVIO 4. Uudenlaisten tutkimustiedon välitystapojen kiinnostavuus (vastaajaa, n = 90)

Opettajia kiinnostavat selvästi eniten uudentyyppisinä tutkimustiedon lähteinä suoraan tutkimusorganisaatiolta tai tutkijalta saatavat tiiviit, alan opetuksen näkökulmasta valikoidut ja jopa suoraan opetukseen soveltuvat teksti- ja havaintomateriaalit. Myös tutkimusorganisaation järjestämät paikalliset koulutuspäivät alan opettajille ja ammatissa toimiville ovat opettajille mieleen. Muutenkin toivotaan yhteistyötä tutkijoiden kanssa ja opettajayhteistyötä. 

Ammattikorkeakoulun intrassa oleva tietopankkityyppinen, alakohtaisesti ryhmitelty tiedesivusto kiinnostaisi kolmasosaa vastaajista. Neljäsosa hyödyntäisi alakohtaista tutkimuswikiä tai tutkimusaiheista Facebook-ryhmää. Verkossa oleva video- tai audiomateriaali, blogit tai Kysy tutkijalta -palvelut eivät ole ollenkaan yhtä kiinnostavia kuin tiivis tekstiaineisto. Jokaista 22:ta uudenlaista tutkimustiedon lähdettä käyttäisi kuitenkin joku vastaajista. Vapaasanakentässä mainittiin lisäksi kiinnostaviksi kirjaston uutuustiedotteet ja seminaarit tai konferenssit.

Perinteistä tiedonhakua ja lähdevinkkausta

Opettajan aikapula hidastaa tämän ja aikaisempien tutkimusten [1][3][4] mukaan eniten tutkimustiedon välittymistä opetukseen. Alan uusimman tutkimuksen kokoaminen esimerkiksi ammattikorkeakoulun kirjaston palveluna voisi olla yksi ratkaisu ongelmaan. Alakohtainen materiaalipankki tai portaali keskittäisi tiedonlähteitä yhteen paikkaan ja palvelisi myös opiskelijoita. 

Tiedonhankintaa voidaan suunnitella ja tietoa jakaa myös koulutusalojen sisäisissä koulutuksissa. Kauan alalla toimineet tuntevat hyvin alan keskeiset lähteet, joita tulisi seurata säännöllisesti. Kooste niistä olisi hyödyksi opiskelijoillekin ja ohjaisi tiedonhankintaa. Kirjasto voisi säännöllisesti opastaa opettajia alan keskeisten ja uusien tietokantojen käytössä.

Ammattikorkeakoulun sisällä tutkimustiedon välittymistä opetukseen voidaan edistää opettajien systemaattisella tiedonhankinnan ja informaatiolukutaidon koulutuksella. Varsinkin internetin valtavan tietomäärän hyödyntäminen on tämän hetken haaste. Nuoret internetin käyttäjät löytävät verkossa olevan tiedon eri tavalla kuin vanhemman polven opettajat. Toisaalta perinteisten pitkien tekstien lukeminen ja niiden olennaisen sisällön hahmottaminen käyvät heille vaikeammaksi. Konkarit taas eivät ehkä tiedosta tai hyödynnä uudentyyppisiä lähteitä.

Tiedeviestintää myös opetuskäyttöön

Eri puolilla maailmaa on viime vuosina kokeiltu monenlaisia tiedeviestinnän tapoja, joilla halutaan houkutella vastaanottajat aktiivisiksi osallistujiksi ja tarjota uudenlaisia elämyksiä (kuvio 5).

Tiedeviestinnän monenlaisia mahdollisuuksia

KUVIO 5. Tiedeviestinnän monenlaisia mahdollisuuksia

Uudenlaiset tutkimustiedon välittämisen tavat yleistyvät, kun tiedon julkaisijoiden osaaminen ja tiedon hakijoiden toimintatavat ja tottumukset muuttuvat. Sosiaalinen media ei erityisesti vakuuttanut kyselyyn vastanneita opettajia tutkimustiedon lähteenä. Ehkä kuitenkin jonkin vuoden päästä YouTubesta löytyy jokaisesta uudesta väitöskirjasta ja päättyneestä tutkimushankkeesta viiden minuutin ytimekäs videoesitys, jota voi kätevästi käyttää myös opetusmateriaalina. Myös opiskelijoiden soisi pääsevän helposti käsiksi materiaaleihin ja osallistumaan ja vaikuttamaan alalla käytävään keskusteluun.

Tutkija tuskin haluaa tehdä ylimääräistä työtä tutkimustulostensa julkistamiseksi ja tulosten siirtymiseksi niitä soveltavan ammattikunnan käyttöön. Siksi opetus- ja tutkimusmaailman kannattaisi käydä vuoropuhelua siitä, miten tutkimustieto siirtyy nyt ja tulevaisuudessa sitä hyödyntäville ammattilaisille. Tutkimustulosten välittäminen tarkkarajaiselle käyttäjäryhmälle on myös haaste tiedeviestinnän ammattilaisille.

Lähteet

    Kommentit

    blog comments powered by Disqus