Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 28/2017

2.6. Tuottaja kirstunvartijana

Metatiedot

Nimeke: Tuottaja kirstunvartijana. Teoksessa P. Isomursu, P. Hoppu & D. Wallenius (toim.) Minne matka, kulttuurituottaminen? Pohjoinen näkökulma kulttuurituottamiseen nyt ja tulevaisuudessa

Tekijä: Kaverinen Heli; Ojanen Kirsi; Wallenius Daniel

Aihe, asiasanat: kulttuurituottajat, rahoitus, tuottajat

Tiivistelmä: Kulttuurin rahoitus tulee tulevaisuudessakin olemaan monikanavaista. Vaikka julkisella puolella on yhä roolinsa kulttuurin rahoittajana, ei julkisella sektorilla nykyisessä tilanteessa ole varaa kasvattaa kulttuurin rahoitusta. Selvitimme tuottajan roolia kirstunvartijana kirjallisuusselvityksen lisäksi haastattelemalla anonyymisti neljää työuransa eri vaiheessa olevaa tapahtuma- tai kulttuurituotannon ammattilaista. Haastattelemamme tuottajat näkivät tuottajan yhtenä kulttuurituotannon rahoituksen hankkijana ja yksityisen sektorin osuuden rahoituksessa kasvavan.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2017-09-22

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201709188634

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Näin viittaat tähän julkaisuun

Kaverinen, H., Ojanen, K. & Wallenius, D. 2017. Tuottaja kirstunvartijana. Teoksessa P. Isomursu, P. Hoppu & D. Wallenius (toim.) Minne matka, kulttuurituottaminen? Pohjoinen näkökulma kulttuurituottamiseen nyt ja tulevaisuudessa. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 28. Hakupäivä 28.3.2024. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201709188634.

Selvitimme tuottajan roolia kirstunvartijana kirjallisuusselvityksen lisäksi haastattelemalla anonyymisti neljää työuransa eri vaiheessa olevaa tapahtuma- tai kulttuurituotannon ammattilaista.

Kuva: Pixabay

Kulttuurin rahoitus tulee tulevaisuudessakin olemaan monikanavaista. Vaikka julkisella puolella on yhä roolinsa kulttuurin rahoittajana, ei julkisella sektorilla nykyisessä tilanteessa ole varaa kasvattaa kulttuurin rahoitusta. Haastatellut tuottajat näkevät yksityisen sektorin osuuden rahoituksessa kasvavan.

Taloustilanteesta johtuen kulttuurituotantojen oman varainhankinnan rooli kasvaa. Potentiaalisina rahoittajatahoina nähdään säätiöt, yhdistykset ja yritykset. Viimeksi mainituilta raha tulee kuitenkin yhä enemmän erilaisista kumppanuuksista, ei suorana taloudellisena tukena.

Haastateltujen tuottajien suhtautuminen mesenaattipohjaiseen rahoitukseen vaihtelee. Osa on sitä mieltä, että senkin osuus tulee kasvamaan, mutta toinen huomauttaa, että suomalainen kulttuuri ja kansa ovat niin nuoria, että mesenaatteja on paha löytää.

Mutta mikä sitten on tuottajan rooli rahoituksen hankinnassa? Halosen Halonen, K. 2011. Kulttuurituottajat taiteen ja talouden risteyskohdassa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 411. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Hakupäivä 22.5.2017. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/27120 mielestä kulttuurituottajan työn keskiössä on taloudellinen pääoma: kyky hankkia ja hallinnoida kulttuurituotantoihin suunnattavia taloudellisia resursseja. Kulttuurituottaja ei toimi kuitenkaan henkilökohtaisen pääomansa sijoittajana, vaan nimenomaan järjestää rahoitusta hakemalla esimerkiksi apurahoja, hoitamalla sponsoriyhteistyötä ja tavoittelemalla hyvää lippumyyntiä.

Myös haastattelemamme tuottajat näkevät tuottajan yhtenä kulttuurituotannon rahoituksen hankkijana. Sen sijaan heidän käsityksensä siitä, miten suuri tuottajan rooli rahoituksen hankkijana on, vaihtelee. Neljästä haastateltavasta kaksi sanoo, että tuottajan rooli rahoituksen hankinnassa on erittäin merkittävää. Yksi sanoo, että se on yksi monista työtehtävistä.

Yksi haastatelluista tuottajista sanoo, ettei tuottajan hänen mielestään pitäisi tarvita hankkia rahoitusta, koska tämä ei ole korkein pomo. Hän kuitenkin myöntää asian riippuvan paljon organisaatiosta. Esimerkkeinä hän mainitsee apurahahakemusten tekemisen tai erilaiset yhteistyökumppanisopimukset, jotka voivat olla tuottajan vastuulla. Vaikka tuottajalla ei olisikaan vastuullaan rahoituksen hankintaa, täytyy hänellä kuitenkin olla ymmärrys siitä, mistä raha tulee ja miten se käytetään.

Entä kumpi edellä tuottajan sitten pitäisi tehtäviään tehdä, taiteellisen sisällön vai kylmän käteisen? Halosen Halonen, K. 2011. Kulttuurituottajat taiteen ja talouden risteyskohdassa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 411. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Hakupäivä 22.5.2017. https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/27120 mukaan kulttuurituottajan menestyksen kannalta on tärkeää löytää sellaisia produktion rahoituksen keinoja, jotka kulttuurisisältöjen tekijät hyväksyvät.

Myös haastatellut tuottajat puhuvat rahan ja sisällön välillä tasapainoilemisesta. Kolme haastateltavaa näkee asian niin, että tuotannot tasapainottavat toisiaan: kaupallisesti kannattavammista tuotannoista saaduilla voitoilla voidaan rahoittaa marginaalisempia juttuja. Kaikki haastatellut sanovat, että rahaa ja sisältöä ei voi erottaa. Yksi sanoo laittavansa viime kädessä edelle rahan, koska laskut on lopulta maksettava jollain.

Koska tuottajat pitävät rahaa ja sisältöä erottamattomina, he eivät koe, että joutuisivat ristiriitaan omien arvojensa kanssa. Vaikka yksi haastatelluista huomauttaakin, että rahan asettaessa reunaehdot kaikelle, voi tuotannossa joskus sen vuoksi joutua tekemään kompromisseja, ja näin toimia linjassa arvojensa kanssa tietyissä rajoissa.

Lähteet