Avoimen dialogin hoitomalli tietoisena toimintana

Suomessa avoimen dialogin hoitomallia mielenterveystyössä ovat kehittäneet Jaakko Seikkula ja Tom Arnkil. Dialogissa on keskeistä välitön reagointi avunpyyntöön, ryhmätyöskentely ja verkoston mukaan ottaminen hoidon voimavaraksi. Hoitoa toteutetaan hoitoneuvotteluissa, joihin kutsutaan asiakkaan lisäksi hänen läheisensä, hoitoon osallistuvat viranomaiset ja hoitava työryhmä. Hoitoneuvotteluissa pyritään avoimeen keskusteluun tavoitteena luoda uutta ymmärrystä. 

KUVA: Pressmaster / Shutterstock.com

Dialogisen keskusteluilmapiirin tunnusmerkit

Dialoginen keskustelu on ihmisten kokemuksiin perustuvaa vuorovaikutusta, jossa keskustelun osapuolet huomioivat toistensa sanalliset sekä ei-sanalliset ilmaisut ja vastaavat toisilleen. Dialogissa vähintään kaksi henkilöä keskustelee toistensa kanssa, huomioivat toisensa ja vastaavat toisilleen. Dialoginen vuorovaikutus on kunnioittavaa, tasavertaista ja avointa. Dialogi on sekä suhde että prosessi. Dialogisessa prosessissa uusia merkityksiä ja keskinäisiä yhteyksiä muodostuu loputtomana ketjuna, jolloin ymmärrys muuttuu ja kehittyy. Dialogisessa keskustelussa asioita pohditaan useista eri näkökulmista tavoitteena saavuttaa yhteistä ymmärrystä tutkimalla vuoropuheessa ilmenneitä ihmisten kokemuksia huolen aiheena olevista asioista. Ihmisten kokemusten huomiointi lisää oman arvon tuntoa ja voimavaroja. Koivisto, K., Alakulppi, J. & Suua, P. 2017. Dialogisuus oppimisessa ja hoidon perusosaamisena. Teoksessa K. Koivisto, A. Henner & L. Kiviniemi (toim.) Hoitotyön koulutus ja tutkimus- ja kehittämistoiminta – ajankohtaisia ja tulevaisuutta ennakoivia haasteita. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 43. Hakupäivä 20.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2017101750110  Koivisto, K. 2011. Ihminen kokonaisvaltaisena ja kokemuksiaan ilmaisevana ja tulkitsevana henkilönä. Pro terveys 39 (2), 12–14. Koivisto, K. 2011. Mielenterveystyö vastavuoroisena toimintana. Pro terveys 39 (3), 4–6. Dialogissa tavoitteena on keskustelu, jonka kautta pyritään tietoisuuden lisääntymiseen ja mahdolliseen muutokseen tietoisuuden lisääntymisen myötä. Dialogisessa työssä tapaamisia ja kysymyksiä ei suunnitella etukäteen, vaan keskustelun rakenne muotoutuu paikan päällä. Keskusteluprosessissa asiakkaan vastaus synnyttää hoitajan kysymyksen. Arnkil, T. E. & Seikkula, J. 2009. Dialoginen verkostotyö. Teema 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Esa Print Oy. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/79883 Seikkula, J. & Arnkil, T.E. 2009. Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.

Dialogisen keskusteluilmapiirin tunnusmerkkejä ovat: aitous, avoimuus, turvallisuus, kiireettömyys, samanarvoisuus, kiinnostuneisuus, joustavuus ja vastuullisuus. Aitous merkitsee sitä, että kaikki mukana olevat saavat olla sellaisia kuin he luonnollisesti ovat, he saavat sanoa mielipiteensä ja näyttää tunteensa avoimesti. Tilanne luodaan turvalliseksi, jolloin ihmiset kokevat, että heillä ei ole hätää ja he voivat puhua heitä askarruttavista vaikeista asioista. Työntekijät osoittavat kiireettömyyttä osoittaen, että asioiden käsittelyyn on varattu riittävästi aikaa. Ilmapiiri luodaan sellaiseksi, missä on helppo ilmaista vaikeitakin kokemuksia. Suunnitelmaa ja työtapoja voidaan muuttaa ja työntekijät toimivat vastuullisesti ottaen kaikki osallistujat huomioon. Arnkil, T. E. & Seikkula, J. 2009. Dialoginen verkostotyö. Teema 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Esa Print Oy. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/79883 Seikkula, J. & Arnkil, T. E. 2014. Open Dialogues and Anticipations. Respecting Otherness in the Present Moment. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.

Mielenterveystyön hoitoneuvottelussa asiakkaan ja hänen läheistensä voimavaroja hyödynnetään kriisistä selviämiseksi. Asiakkaat kohdataan tasa-arvoisina yhteistyön tekijöinä. Tutkimusten mukaan avoimen dialogin hoitomallin kahden vuoden seurantatutkimuksen aikana todettiin, että sairaalahoidon ja pitkäaikaisen lääkityksen tarve psykooseissa väheni. Lisäksi potilaiden sosiaalinen selviytyminen parani siten, että vain 16 % oli eläkkeellä tai sairauslomalla. Seikkula, J. & Alakare, B. 2004. Avoin dialogi: vaihtoehtoinen näkökulma psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Duodecim 120, 289–96.  Arnkil, T. E. & Seikkula, J. 2009. Dialoginen verkostotyö. Teema 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Esa Print Oy. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/79883 Seikkula, J. & Arnkil, T.E. 2009. Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.

Avoin dialogi tietoisena toimintana 

Asiantuntijuus koostuu teoreettis-käsitteellisestä, käytännöllis-kokemuksellisesta, itsesäätelyä ja toiminnan säätelyä koskevasta sekä sosiokulttuurisesta osaamisesta. Parhaimmillaan asiantuntijuus on kaikkea edellä kuvattua osaamista. Asiantuntijuus rakentuu ja kehittyy vuorovaikutuksessa persoonallisen tiedon, yhteisöllisen prosessin ja aktiivisen toimijuuden tuloksena. Toimijuus on tietoista, tavoitteellista ja refleksiivistä ja kontekstisidonnaista. Teoreettis-käsitteellinen tieto tarkoittaa ammatillisen ja syvällisen erityisosaamisen ja monialaisen kokonaisuuden hallintaa. Käytännöllis-kokemuksellinen osaaminen sisältää teoreettisen tiedon kontekstualisointi- ja soveltamiskyvyn oman alan ammattikäytäntöjen kehittämisessä. Lisäksi sosiokulttuurinen osaaminen ilmenee kykynä toimia verkostoissa ja yhteisöissä erikoisalansa asiantuntijana. Itsesäätelytietoa ja -taitoa tarvitaan asiantuntijatiedon eri elementtien yhdistämisessä ja oman toiminnan ohjaamisessa. Oman asiantuntijuuden arviointi ja omien ajattelu- ja toimintatapojen tunteminen ja arviointi kuin myös työyhteisöjen toimintojen arviointi sisältyvät itsesäätelyyn ja reflektiiviseen toimintaan. Kallunki, J. & Seppälä, H. 2016. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset. Käsikirja koulutusten kehittäjille. Unifi ja Arene ry. Hakupäivä 16.11.2018. http://www.unifi.fi/wp-content/uploads/2015/06/korkeakoulujen_erikoistumiskoulutukset_kasikirja.pdf (Ks. myös Koivisto, K. & Serlo, K. 2017. Erikoistumiskoulutuksella asiantuntijaksi. Teoksessa K. Koivisto, A. Henner & L. Kiviniemi (toim.) Hoitotyön koulutus ja tutkimus- ja kehittämistoiminta – ajankohtaisia ja tulevaisuutta ennakoivia haasteita. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 43. Hakupäivä 20.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2017101350097.) 

Edellä kuvatut asiantuntijuuden ulottuvuudet toteutuvat hyvin avoimen dialogin toiminnassa. Teoreettis-käsitteellinen osaaminen sisältää tietoa mielenterveydestä, sen kehittymisestä, mielenterveyshäiriöistä ja auttamisesta. Käytännöllis-kokemuksellinen osaaminen kuvastaa osaamista, jota saavutetaan työtä tekemällä asiakkaiden ja perheiden kanssa. Avoimen dialogin hoitomallissa korostuu itsesäätelytieto ja -taito, jolloin työntekijä yhdistää asiantuntijatietoa, neuvottelussa ilmenneitä asioita ja omaa toimintaa. Omien ajattelu- ja toimintatapojen tunteminen ja arviointi kuin myös työyhteisöjen toimintojen arviointi sisältyvät reflektiiviseen toimintaan. Dialogin ja yhteisen keskustelun tavoitteena on saavuttaa myös sellainen uusi ymmärrys, mitä kukaan ei yksin saavuttaisi ja näin myös sosiokulttuurinen osaaminen kehittyy moniammatillisena yhteistyönä. Reflektiossa omia tunteita ja sisäisiä tiloja tunnistetaan, arvioidaan, ilmaistaan ja reflektoidaan tietoisesti. Reflektion kohteena voivat olla myös vuorovaikutus ja toiminta. Ekspertti (expert asiantuntija) toimii kokemuksen perusteella, käyttää intuitiivista päätöksentekoa ja on syvällisesti sitoutunut. Arnkil, T. E. & Seikkula, J. 2009. Dialoginen verkostotyö. Teema 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Esa Print Oy. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/79883 Seikkula, J. & Arnkil, T. E. 2014. Open Dialogues and Anticipations. Respecting Otherness in the Present Moment. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. (Ks. myös Koivisto, K. & Serlo, K. 2017. Erikoistumiskoulutuksella asiantuntijaksi. Teoksessa K. Koivisto, A. Henner & L. Kiviniemi (toim.) Hoitotyön koulutus ja tutkimus- ja kehittämistoiminta – ajankohtaisia ja tulevaisuutta ennakoivia haasteita. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 43. Hakupäivä 20.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2017101350097 Koivisto, K., Alakulppi, J. & Suua, P. 2017. Dialogisuus oppimisessa ja hoidon perusosaamisena. Teoksessa K. Koivisto, A. Henner & L. Kiviniemi (toim.) Hoitotyön koulutus ja tutkimus- ja kehittämistoiminta – ajankohtaisia ja tulevaisuutta ennakoivia haasteita. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 43. Hakupäivä 20.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2017101750110.)

Avoimen dialogin toiminnan tarkkuutta ja osaamista mielenterveystyössä Olson ym. Olson, M., Seikkula, J. & Ziedonis, D. 2014. The key elements of dialogica practice in Open Dialogue. The University of Massachussets Medical School. Worcester, MA. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.umassmed.edu/globalassets/psychiatry/open-dialogue/keyelementsv1.109022014.pdf mukaan lisäävät seuraavat asiat: kaksi tai useampi terapeutti mukana neuvottelussa, perheen ja verkoston mukanaolo, käytetään avoimia kysymyksiä, vastataan asiakkaiden lausumiin, keskitytään nykyhetkeen ja tuodaan esille useita näkökulmia. Lisäksi keskustelu fokusoituu asiakkaiden omiin sanoihin, tarinoihin, ei oireisiin, pysytään näissä asiakkaiden esittämissä sisällöissä ja pidetään niitä mielekkäinä sekä löydetään sisällöstä yhteyksiä. Asiantuntijat reflektoivat keskenään kuultua tai keskustelun sisältöä ja ovat avoimia Olson, M., Seikkula, J. & Ziedonis, D. 2014. The key elements of dialogica practice in Open Dialogue. The University of Massachussets Medical School. Worcester, MA. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.umassmed.edu/globalassets/psychiatry/open-dialogue/keyelementsv1.109022014.pdf. 

Mielenterveystyön neuvotteluissa mukana olevat hoitavat henkilöt muodostavat tiimin, jotta voidaan paremmin vastata asiakkaiden vakaviin, akuutteihin tai kroonisiin psykiatrisiin tilanteisiin. Hoitavat henkilöt voivat jakaa vuorovaikutusta ja työskentelyä siten, että toinen haastattelee asiakkaita ja toinen kuuntelee ja reflektoi, tai molemmat tekevät sekä kysymyksiä että reflektiota. Perheen mukanaolo lisää mahdollisuuksia tarkistaa ja täsmentää asioita, joita muutoin ei ilmenisi, mutta, joilla on merkitystä hoitoon. Esimerkiksi perheen jäsenet lisäävät tietoa asiakkaan tilanteesta, mistä erityisesti he ovat huolissaan ja kuka voisi osallistua hoitoon. Lisäksi perheen jäsenten mukanaolo hoidossa auttaa asiakkaan toipumista ja yhteistyökumppanuuden muodostumista. Olson, M., Seikkula, J. & Ziedonis, D. 2014. The key elements of dialogica practice in Open Dialogue. The University of Massachussets Medical School. Worcester, MA. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.umassmed.edu/globalassets/psychiatry/open-dialogue/keyelementsv1.109022014.pdf

Avoimet kysymykset ohjaavat keskustelua asiakkaiden ja perheen jäsenten omien kokemusten esille tulemiseksi. Avoimia kysymyksiä voisivat olla esimerkiksi: Kuka haluaa aloittaa? Mikä olisi paras tapa aloittaa? Mitkä ovat tänne tulon tausta ja tapahtumat? Miten voimme olla avuksi tässä tilanteessa? Kaikille neuvotteluun osallistujille annetaan mahdollisuus vastata ja ottaa kantaa. Avoimet kysymykset kutsuvat asiakkaita reflektoimaan omia asioita muun muassa asiakkaiden tavoitteita ja toiveita avun tarpeeseen nähden. Kysymyksillä tavoitellaan myös dialogista käytäntöä, jolloin asiakkaat määrittelevät keskustelujen sisällön mieluummin kuin asiantuntijat. Hoitavien henkilöiden tulisi oppia tekemään avoimia kysymyksiä ja näin kehittää omaa haastattelu- ja vuorovaikutusosaamistaan. Avoimien kysymysten teemoja on useammanlaisia: voimavarakysymykset, tavoitekysymykset, keinojen löytäminen ja motivoivat kysymykset. 

Avoimet kysymykset edistävät keskustelua, avartavat näkökulmia, stimuloivat ajattelemaan ja reflektoimaan. Avointen kysymysten tavoitteena on, että ihmiset itse oppivat tuottamaan kokemuksiaan, ajatuksiaan ja asian sisältöjä. Mitä ajattelet siitä? Mitä se merkitse sinulle? Voimavarakysymyksiä voivat olla muun muassa Mikä on tärkeää sinulle? Mikä auttaa? Miten onnistuit? Kerro lisää? Tavoitekysymyksiä ovat muun muassa tavoitteen kartoitus, kuvaus ja tavoite asteikon avulla. Keinojen löytämiseen liittyviä kysymyksiä voivat olla keinot suunnitelmista ja selviytymisestä. Motivoivia kysymyksiä taas voivat olla tekemistä, lopputulosta, hyötyä ja pakkoa koskeva kysymys. 

Keskustelun ja lausumien välinen vuorovaikutus ovat tärkeitä etenevänä prosessina. Asiakkaiden lausumiin vastataan käyttämällä ja toistamalla asiakkaiden ilmaisemia sanoja. Harjoitetaan vastaanottavaa kuuntelua osoittamalla elein ja ilmein läsnäoloa ja kuuntelua. Asiakkailla on näin mahdollisuus alkaa kertoa asioita, joita eivät ole ehkä aikaisemmin jakaneet, mutta jotka ovat merkittäviä asioita suhteessa asiakkaiden kokemuksiin. Dialogisessa neuvottelussa kunnioitetaan ja kestetään hiljaisuutta ja nonverbaalista läsnäoloa sekä keskitytään nykyhetkeen vastaamalla ko. keskustelun aikana ilmenneisiin asioihin. Hoitavien ihmisten tehtävänä on tehdä tilaa tunteiden turvalliseen ilmaisemiseen. Hoitavat henkilöt rohkaisevat kaikkia neuvotteluun osallistuvia keskusteluun, omien kokemusten ja näkökulmien esille tulemiseen. (Olson ym. 2014)

Keskustelussa on tärkeää nivoa yhteen sisältöjä ja löytää yhteyksiä asioiden ja tapahtumien välillä. Yhteyksien löytymisen myötä voi ilmetä juonne tai looginen tapahtumakulku, joka tekee ymmärrettäväksi asiakkaiden ja perheiden ymmärtämisen. Keskusteluissa pysytään asiakkaiden tuomissa sisällöissä ja pidetään niitä mielekkäinä sekä normaaleina – ei patologisina kokemuksina. Hoitavat henkilöt kuuntelevat ja reflektoivat kertomusten mielekkyyttä ja logiikkaa, jotta kertomus tulisi ymmärrettäväksi myös työntekijöille sekä itse asiakkaille. Näin asiakkaat mahdollisesti näkevät, miten problemaattinen käyttäytyminen on mielekästä ko. tilanteessa, mikä heillä on mieluummin kuin että kokemus on hullua. Keskusteluissa esiintyy asioiden normalisointia. Olson, M., Seikkula, J. & Ziedonis, D. 2014. The key elements of dialogica practice in Open Dialogue. The University of Massachussets Medical School. Worcester, MA. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.umassmed.edu/globalassets/psychiatry/open-dialogue/keyelementsv1.109022014.pdf

Asiakkaiden käyttämät sanat, tarinat ja tapahtumat henkilön elämässä hänen itsensä ja muun perheen kokemuksina ovat kiinnostuksen kohteina neuvotteluissa. Harhoja ja harhaluuloja kokevan henkilön kanssa saattaa keskusteluyhteyden löytyminen viedä enemmän aikaa. Hoitavien henkilöiden oikeat, avaavat sanat ja kommentit ovat tärkeitä. Tavoitteena olisi saavuttaa yhteinen ymmärrys, jossa siis asiakkaan kokemus ja ääni ovat keskiössä. Ymmärrys lisää luottamusta, turvallisuutta ja avaa uusia mahdollisuuksia toipumiseen. Avoimessa dialogissa asiantuntijat reflektoivat keskenään kuultua ja reflektointi toteutuu perheen edessä asiantuntijoiden keske. Asiantuntijoiden reflektointi sisältää asiantuntijoiden itsensä kokemuksia, ideoita, tunteita ja mielleyhtymiä, joita on herännyt neuvottelussa asiakkaiden kertomuksista. Asiakkaat voivat reflektion jälkeen kommentoida asiantuntijoiden reflektiota. Olson, M., Seikkula, J. & Ziedonis, D. 2014. The key elements of dialogica practice in Open Dialogue. The University of Massachussets Medical School. Worcester, MA. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.umassmed.edu/globalassets/psychiatry/open-dialogue/keyelementsv1.109022014.pdf

Avoimuus tarkoittaa, että kaikki keskustelu ja asiat jaetaan kaikkien osallistujien kesken Olson, M., Seikkula, J. & Ziedonis, D. 2014. The key elements of dialogica practice in Open Dialogue. The University of Massachussets Medical School. Worcester, MA. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.umassmed.edu/globalassets/psychiatry/open-dialogue/keyelementsv1.109022014.pdf. Luottamus ja turvallisuuden tunne ovat tärkeitä neuvottelun ominaisuuksia ja hoitavien henkilöiden tulee luoda ko. ilmapiiriä. Jokaisen ihmisen ja perheen kriisi on omanlaisensa, jolloin kriisin selvittely ja johtopäätökset siitä vaativat aikaa sekä epävarmuuden sietämistä. Tällöin on tärkeää varata keskustelulle riittävästi aikaa ja huolehtia tilan mukavuudesta. Aloitus on tärkeä jatkon kannalta. Kaikkien esittäytyminen ja kättely luovat pohjan hoitoprosessille. Keskustelu rakentuu ja muodostaa etenevän prosessin, jossa potilaan vastaus synnyttää hoitajan kysymyksen. Vuoropuhelu nostaa esille sanoja asioille, joita ei aiemmin ole sanottu eikä ymmärretty. Hoitajat eivät tee keskustelussa tulkintoja vaan kysymyksillä avataan asiakkaiden ja perheiden omia tulkintoja tilanteestaan esimerkiksi ”kerrotko vielä tuota, jäin miettimään, kun sanoit, minua kiinnostaa tuo, mitä tarkoitit jne”. Potilaan ilmaisuja nostetaan esille hoitavien henkilöiden toistamisella: Esimerkiksi ”Potilas: masennus ajoi minut kuiluun” hoitaja: ”millainen kuilu se oli?” ”Oletko aiemmin pudonnut sellaiseen kuiluun?”. Olson, M., Seikkula, J. & Ziedonis, D. 2014. The key elements of dialogica practice in Open Dialogue. The University of Massachussets Medical School. Worcester, MA. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.umassmed.edu/globalassets/psychiatry/open-dialogue/keyelementsv1.109022014.pdf

Pohdinta

Avoimen dialogin toimintamalli sopii kaikkeen sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön, mutta erityisesti mielenterveys- ja psykiatriseen hoitotyöhön, missä toimintamallia on myös tuloksekkaasti kehitetty. Arnkil ja Seikkula Arnkil, T. E. & Seikkula, J. 2009. Dialoginen verkostotyö. Teema 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Esa Print Oy. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/79883 Seikkula, J. & Arnkil, T. E. 2014. Open Dialogues and Anticipations. Respecting Otherness in the Present Moment. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. ovat kehittäneet avoimen dialogin hoitomallia ja saaneet hoitomalliin liittyvän tutkimuksen avulla lupaavia tuloksia avoimen dialogin hoitomallin vaikuttavuudesta ensipsykoosin hoitoon liittyen. Mielenterveys- ja psykiatrisessa hoitotyössä toteutuu yhteistyö asiakkaiden kanssa erilaisina yksilö-, perhe- ja verkostotapaamisina ja näissä tapaamisissa etsitään yhteistä ymmärrystä asiakkaiden ja perheiden tilanteista ja samalla ratkaisua asiakkaiden elämän-, kriisi- ja mielenterveysongelmiin. Dialoginen toimintamalli on asiakaslähtöistä toimintaa parhaimmillaan. Tutkimusten mukaan asiakaslähtöisyyden korostamisesta huolimatta potilaat ja asiakkaat kokevat, että he eivät tule kuulluksi oman hoitonsa suhteen. Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen ja myös käytännön hoitotyön haasteena on, että asiakkaat tulisivat hoidon ja auttamistyön kohteesta pääasiassa sen aktiivisiksi toimijoiksi avoimeen yhteistyöhön.

Mielenterveys- ja päihdehoitotyö tietoisena työskentelynä tarkoittaa, että asiakas / potilas ja perhe kohdataan kokonaisvaltaisena oman elämänsä asiantuntijana, omia kokemuksiaan ja ainutlaatuisuuttaan kuvaten. Tällöin hoidollinen vuorovaikutus perustuu avoimen dialogin hoitomalliin, jolloin vuorovaikutuksen osapuolet huomioivat toisensa ja vastaavat toisilleen. Professionaalisena toimintana hoitavat henkilöt pyrkivät dialogisuuteen tietoisesti järjestämällä keskustelun ja auttamistapahtuman tilanteet sellaisiksi, että niissä vuorovaikutus rakentuu. Keskustelu toteutuu suhteena ja prosessina uusia merkityksiä jakaen tavoitteena lisääntyvä ymmärrys tilanteesta. Toisen ihmisen ajatteluun ja merkitysmaailmaan voi päästä vain, kun tutustutaan henkilöiden itsensä ilmaisemiin merkityksiin asioistaan ja tilanteestaan.

Avoimen dialogin toimintamallissa voidaan erilaisista kokemuksellisista eroista huolimatta saavuttaa vastavuoroinen ja keskinäiseen arvonantoon perustuva yhteys. Keskustelun kohteena oleva aihe on yhteisen tutkimuksen ja mielenkiinnon kohde. Dialoginen keskustelu on kuuntelevaa, kuultuun vastaamista, merkitysten jakamista yhdessä ja reflektiivistä. Dialoginen keskustelu on avointa ja läsnäolevaa ko. hetkessä ilmeneviin asioihin ja mielipiteisiin. Kuunteleminen edellyttää tilan luomista kuuntelulle, keskittymistä toisen puheen sanomaan ja oman mielen tyhjentämistä häiritsevistä ajatuksista, jotta voi saavuttaa todellista läsnäoloa ja kuuntelua. Vastaaminen osoittaa toiselle, että hänen sanoma on kuultu ja ymmärretty. Dialogisessa keskustelussa osallistujat tuovat omia näkökulmiaan ja merkityksiään kyseessä olevaan keskusteltavaan aiheeseen liittyen. Samalla voidaan nähdä, miten ihmiset antavat erilaisia merkityksiä samaa tarkoittavalle aiheelle. Keskustelun teeman tarkastelua erilaisissa merkityssuhteissa ja vaihtoehtoisten mahdollisuuksien kannalta on kuvattu refleksiivisenä toimintana. Refleksiivinen toiminta on moniäänistä, tutkimuksellista ja kyselevää. Arnkil, T. E. & Seikkula, J. 2009. Dialoginen verkostotyö. Teema 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Esa Print Oy. Hakupäivä 19.6.2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/79883 Seikkula, J. & Arnkil, T. E. 2014. Open Dialogues and Anticipations. Respecting Otherness in the Present Moment. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.

Lähteet

Uusimmat artikkelit