Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 20/2018

Peltotase maatilan ravinnevirtojen seurantakeinona

Metatiedot

Nimeke: Peltotase maatilan ravinnevirtojen seurantakeinona

Tekijä: Karhunen Kaija; Pellikainen Elsi

Aihe, asiasanat: maatalous, peltotase, ravinnetase

Tiivistelmä: Maatalouden aiheuttama ravinnehuuhtouma on merkittävä vesistöjen kuormittaja ja rehevöittäjä. Vesistökuormitusta on rajoitettu 1990-luvulta lähtien monin eri keinoin. Näitä ovat muun muassa viljelykasvien typpi- ja fosforilannoitukselle asetetut enimmäismäärät, nitraattiasetus (VNa 1250/2014) ja vapaaehtoinen ympäristökorvaus.

Ravinnetaselaskenta on menetelmä, jota voidaan käyttää maatilan sisäisten ja ulkoisten ravinnevirtojen seurannassa. Peltotase ottaa huomioon sekä peltolohkolle lisätyt, että sieltä sadon mukana poistuneet ravinnemäärät. Peltotase kuvaa viljelyn resurssitehokkuutta, jota maatila voi hyödyntää käytännön viljelytoimien ja lannoituksen suunnittelussa ja siten parantaa taloudellista kannattavuutta. Oulun seudun koulutuskuntayhtymän opetusmaatilalla Muhoksella tehtiin peltotaselaskelmat vuosilta 2013–2014 ja 2016–2017. Laskennassa käytettiin Excel-pohjaista Savonia-ammattikorkeakoulun kehittämää laskuria. Peltotaselaskennassa oli mukana tilan 14 lohkoa.

Peltotaseet vaihtelivat huomattavasti peltolohkoittain ja vuosittain, mutta olivat pääasiassa lähellä alueen keskiarvoja. Tärkein tuloksiin vaikuttava tekijä oli lannoitustason suhde satotasoon. Peltotaseiden seurannan jatkaminen lohko- ja kasvikohtaisesti mahdollistaa peltojen ravinnetalouden entistä paremman suunnittelun ja resurssien tehokkaamman käytön.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2018-05-04

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201804196723

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Näin viittaat tähän julkaisuun

Karhunen, K. & Pellikainen, E. 2018. Peltotase maatilan ravinnevirtojen seurantakeinona. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 20. Hakupäivä 18.10.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201804196723.

Maatalouden aiheuttama ravinnehuuhtouma on merkittävä vesistöjen kuormittaja ja rehevöittäjä. Ravinnetaselaskelmien mukaan ravinneylijäämät ovat kuitenkin laskeneet kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla koko maassa. Suurin syy tähän on ollut väkilannoituksen vähentyminen. Muutenkin viljelymenetelmät ovat kehittyneet ympäristöystävälliseen suuntaan, mutta tulokset vesistöjen tilassa näkyvät hitaasti. 

Johdanto

Ravinnetaseita voidaan käyttää maatilan sisäisten ja ulkoisten ravinnevirtojen seurannassa. Maatilalle tulee ravinteita ja toisaalta sieltä myös poistuu ravinteita. Maatilalla ravinteita siirtyy pellolta karjaan ja karjataloudesta peltoon. Kasvinviljely- ja kotieläintilalla ravinnekierrot poikkeavat huomattavasti toisistaan. Luomuviljelyn suunnittelu. 2005.  Rajala, J. (toim.) Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Hakupäivä 21.2.2018. http://luomu.fi/tietopankki/luomuviljelyn-suunnittelu/ Peltotaselaskennassa selvitetään peltolohkolle väkilannoitteiden, karjanlannan sekä muiden lannoitevalmisteiden mukana lisätyt ja lohkolta sadon mukana poistuneet ravinnemäärät. Peltotase on peltoon lisättyjen ja sieltä sadon mukana poistuneiden ravinteiden erotus. Porttitase tarkastelee maatilalle tulevia ja sieltä poistuvia ravinnevirtoja. Näitä ovat ostettujen lannoitteiden ja rehujen sekä myytävän maidon, lihan ja viljan sisältämät ravinteet. Porttitase on maatilalle tulevien ja tilalta poistuvien ravinteiden erotus. Luomuviljelyn suunnittelu. 2005.  Rajala, J. (toim.) Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Hakupäivä 21.2.2018. http://luomu.fi/tietopankki/luomuviljelyn-suunnittelu/ Maaseutuvirasto. 2008. Ravinnetaseet. Hakupäivä 21.2.2018. http://www.mavi.fi/fi/oppaat-ja-lomakkeet/viljelija/Documents/Ravinnetaseohje_2008.pdf

Tämä julkaisu kertoo Oulun seudun ammattiopiston (OSAO) Muhoksen yksikön opetusmaatilan (kuva 1) peltotaselaskelmista ja niiden tuloksista vuosilta 2013–2014 ja 2016–2017. Tuloksia tarkastellaan aikaisempien tutkimustulosten ja kirjallisuudesta löytyvän tiedon avulla. Tiedonkeruu on tapahtunut Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa valtakunnallisessa Ravinne- ja energiatehokas maatila -hankkeessa RE-maatilan www-sivut. Ravinne- ja energiatehokkaasti toimivien opetusmaatilojen ja oppilaitosten verkosto. Hakupäivä 12.3.2018. http://ravinnejaenergia.fi/fi/etusivu/ ja Elsi Pellikainen on tehnyt aiheeseen liittyvän opinnäytetyön Pellikainen, E. 2018. Ravinnetaseet maatilan ravinnetehokkuuden kehittämisvälineenä. Opinnäytetyö. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802082162.

Näkymä OSAO:n Muhoksen yksikön opetusmaatilan pelloilta

KUVA 1. Näkymä OSAO:n Muhoksen yksikön opetusmaatilan pelloilta (kuva: Elsi Pellikainen)

Peltoviljelyn ravinnetalous

Kasvinravinteet ovat kasvin kasvulle välttämättömiä alkuaineita, joita kasvi tarvitsee kehittyäkseen siemenestä täysikasvuiseksi kasviksi ja tuottamaan uusia itämiskykyisiä siemeniä. Nykyisen käsityksen mukaan näitä alkuaineita on 16 kpl. Kasvit ottavat ravinteet pääasiassa veden mukana juurillaan maaperästä. Typpi, fosfori ja kalium ovat pääravinteita, koska kasvit tarvitsevat niitä eniten, ja ne ovat usein kasvun minimitekijöitä. Yli-Halla, M. 2009. Kasviravinteet. Teoksessa J. Peltonen & T. Harmoinen (toim.) Ravinteet kasvintuotannossa. Tieto tuottamaan nro 127. Vantaa: ProAgria Keskusten liitto, 6–24.

Luonnossa suuri osa kasvinravinteista on kasveille käyttökelvottomassa muodossa. Vasta sen jälkeen, kun maa- ja kallioperän kivennäisaineksen mineraalit hajoavat tai rapautuvat, niiden sisältämät ravinteet vapautuvat kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Maan eloperäisen aineksen sisältämät ravinteet muuttuvat kasveille käyttökelpoisiksi vasta pieneliöstön suorittaman hajotustyön jälkeen. Omavaraisesti peltojen ravinnereservejä voidaan lisätä viljelemällä ns. typensitojakasveja, joiden juurinystyröissä elävät typensitojabakteerit pystyvät sitomaan ilmakehän kaasumaista typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Yli-Halla, M. 2009. Kasviravinteet. Teoksessa J. Peltonen & T. Harmoinen (toim.) Ravinteet kasvintuotannossa. Tieto tuottamaan nro 127. Vantaa: ProAgria Keskusten liitto, 6–24.

Maaperän omien ravinnereservien lisäksi kasvien ravinnelähteinä toimivat erilaiset lannoitusaineet, jotka voidaan ryhmitellä orgaanisiin lannoitteisiin ja mineraalilannoitteisiin. Karjanlanta on tunnetusti monipuolinen, orgaaninen lannoite ja maanparannusaine ja kotieläintiloilla se on perinteisesti tärkeä ravinteiden lähde. Karjanlannan käyttö kierrättää ravinteita ja myös parantaa maan kasvukuntoa, kuten humuspitoisuutta, vedenpidätyskykyä, mururakennetta ja pieneliötoiminnan aktiivisuutta. Kleemola, J. & Partanen, E. 2009. Orgaaniset lannoitteet. Teoksessa J. Peltonen & T. Harmoinen (toim.) Ravinteet kasvintuotannossa. Tieto tuottamaan nro 127. Vantaa: ProAgria Keskusten liitto, 32–35.

Ravinnetaseet Suomessa

Ravinnetaseet ovat laskeneet kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla koko maassa, mikä on johtunut etenkin väkilannoituksen vähentymisestä. Typen ylijäämä hehtaaria kohti on pienentynyt 90 kg:sta 50 kg:aan ja fosforin 30 kg:sta 4 kg:aan (kuvio 1). Luonnonvarakeskuksen laskemissa typpi- ja fosforitaseissa ovat mukana mineraalilannoitteiden, tuotantoeläinten lannan, siementen, laskeuman ja biologisen typensidonnan sisältämät typpi- ja fosfori. Peltoon tulevista ravinteista vähennetään sadon mukana pellolta poistuvat ravinteet. Mattila, P. 2017. Typpi- ja fosforitase. Luonnonvarakeskus. Hakupäivä 21.2.2018. http://stat.luke.fi/indikaattori/typpi-ja-fosforitase

Typpi- ja fosforitase Suomessa 1985–2015

KUVIO 1. Typpi- ja fosforitase Suomessa 1985–2015 KUVIO 1. Typpi- ja fosforitase Suomessa 1985–2015 Teoksessa Mattila, P. 2017. Typpi- ja fosforitase. Luonnonvarakeskus. Hakupäivä 21.2.2018. http://stat.luke.fi/indikaattori/typpi-ja-fosforitase

Pohjois-Pohjanmaalla typpi- ja fosforitaseet ovat Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tietojen mukaan kehittyneet kuvion 2 mukaisesti. Vuosien 2014 ja 2015 huonot sadot nostavat ravinnetasetta alueella. Typpi ja fosforitaseet Pohjois-Pohjanmaalla 1997–2015. 2017. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hakupäivä 15.2.2018. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Ympariston_tilan_indikaattorit/Makea_vesi_ja_meri/Maatalouden_fosforilannoitus_on_melko_ko(29612)

Typpi ja fosforitaseet Pohjois-Pohjanmaalla 1997–2015

KUVIO 2. Typpi ja fosforitaseet Pohjois-Pohjanmaalla 1997–2015 KUVIO 2. Typpi ja fosforitaseet Pohjois-Pohjanmaalla 1997–2015. Teoksessa Typpi ja fosforitaseet Pohjois-Pohjanmaalla 1997–2015. 2017. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hakupäivä 15.2.2018. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Ympariston_tilan_indikaattorit/Makea_vesi_ja_meri/Maatalouden_fosforilannoitus_on_melko_ko(29612)

TEHO-hankkeessa lasketut peltotaseet on esitetty taulukossa 1. Tulokset vaihtelivat huomattavasti tuotantosuunnittain ja peltolohkoittain. Kaasinen, S. 2011. Ravinnetaseet TEHO-tiloilla. Teoksessa K. Riiko & M. Yli-Renko (toim.) TEHO-hankkeen raportteja, osa 2. Peltomaan laatutesti. Ravinnetaseet. TEHO-hankkeen julkaisuja 3. Helsinki. Hakupäivä 6.3.2018. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/94229/TEHO-hankkeen%20raportteja_osa2.pdf?sequence=2&isAllowed=y

TAULUKKO 1. Peltotaseet TEHO-tiloilla vuonna 2009 Kaasinen, S. 2011. Ravinnetaseet TEHO-tiloilla. Mukaillen teoksessa K. Riiko & M. Yli-Renko (toim.) TEHO-hankkeen raportteja, osa 2. Peltomaan laatutesti. Ravinnetaseet. TEHO-hankkeen julkaisuja 3. Helsinki. Hakupäivä 6.3.2018. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/94229/TEHO-hankkeen%20raportteja_osa2.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Peltotase

Tuotantosuunta
Naudat Siat Siipikarja
Typpi kg/ha Keskiarvo -13 23 33
Maksimi 41 53 87
Minimi -96 -12 -15
Fosfori kg/ha Keskiarvo -4 -2 4
Maksimi 6 11 16
Minimi -16 -10 -8
Kalium kg/ha Keskiarvo -38 -3  20
Maksimi 22 25  57
Minimi -105 -63  -1

Taselaskennan hyödyt ja haasteet

Taselaskenta viljelyn suunnittelussa

Peltotaselaskennalla saadaan selville ravinneyli- tai alijäämän suuruus kasvinviljelyssä. Tase voi olla siis positiivinen (ylijäämäinen) tai negatiivinen (alijäämäinen). Taselaskelman lopputulos ilmoitetaan yleensä ravinnekiloina (N, P ja K) peltohehtaaria kohden (kg/ha) tai tuotos–panos-suhteena (hyväksikäyttö-%).

Rajalan Luomuviljelyn suunnittelu. 2005.  Rajala, J. (toim.) Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Hakupäivä 21.2.2018. http://luomu.fi/tietopankki/luomuviljelyn-suunnittelu/ mukaan ravinnetaseilla saadaan vastauksia muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

Ravinnetaseiden tulokset vaihtelevat eri vuosina muun muassa viljelykasvin, lannoitustason, satotason ja sääolojen vaikutuksesta. Siksi taseita kannattaa seurata useiden vuosien ajan Luomuviljelyn suunnittelu. 2005.  Rajala, J. (toim.) Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus. Hakupäivä 21.2.2018. http://luomu.fi/tietopankki/luomuviljelyn-suunnittelu/ Maaseutuvirasto. 2008. Ravinnetaseet. Hakupäivä 21.2.2018. http://www.mavi.fi/fi/oppaat-ja-lomakkeet/viljelija/Documents/Ravinnetaseohje_2008.pdf Turtola, E., Salo, T. Miettinen, A., Iho, A., Valkama, E., Rankinen, K., Virkajärvi, P., Tuomisto, J., Sipilä, A., Muurinen, S., Turakainen, M., Lemola, R., Jauhiainen, L., Uusitalo, R., Grönroos, J., Myllys, M., Heikkinen, J., Merilaita, S., Cano Bernal, J., Savela, P., Kartio, M., Salopelto, J., Finér, A. & Jaakkola, M. 2017. Hyötyä taseista. Ravinnetaseiden tulkinta ympäristön ja viljelyn hyödyksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 15. Luonnonvarakeskus. Hakupäivä 6.3.2018. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/538541/luke-luobio_15_2017.pdf?sequence=10.

Taselaskenta ympäristön tilan hallinnassa

Suomessa maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta on rajoitettu 1990-luvun puolivälistä lähtien viljelykasvien typpi- ja fosforilannoitukselle asetetuilla enimmäismäärillä. Nitraattiasetuksen Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta 1250/2014. Hakupäivä 6.3.2018. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141250 mukaiset typpilannoituksen enimmäismäärät sitovat kaikkea viljelyä. Lisäksi tätä tiukempia rajoituksia asettaa vapaaehtoinen ympäristökorvaus Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta 235/2015. Hakupäivä 6.3.2018. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150235 ja VNa 179/2016. Valtioneuvoston asetusympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 179/2016. Hakupäivä 6.3.2018. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20160179

Turtolan ym. Turtola, E., Salo, T. Miettinen, A., Iho, A., Valkama, E., Rankinen, K., Virkajärvi, P., Tuomisto, J., Sipilä, A., Muurinen, S., Turakainen, M., Lemola, R., Jauhiainen, L., Uusitalo, R., Grönroos, J., Myllys, M., Heikkinen, J., Merilaita, S., Cano Bernal, J., Savela, P., Kartio, M., Salopelto, J., Finér, A. & Jaakkola, M. 2017. Hyötyä taseista. Ravinnetaseiden tulkinta ympäristön ja viljelyn hyödyksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 15. Luonnonvarakeskus. Hakupäivä 6.3.2018. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/538541/luke-luobio_15_2017.pdf?sequence=10 mukaan ravinnetaseisiin perustuva ympäristöohjaus voisi olla sekä viljelijän että ympäristön kannalta hyödyllisempi kuin enimmäislannoitusmääriin perustuva ympäristöohjaus, koska ravinnetaseet sisältävät informaatiota myös satotasoista. 

Vesiensuojelun kannalta on tärkeää päästä käsiksi niihin yksittäisiin lohkoihin, joilta ravinteiden huuhtoutumisriski on suurin. TEHO-hankkeessa Kaasinen, S. 2011. Ravinnetaseet TEHO-tiloilla. Teoksessa K. Riiko & M. Yli-Renko (toim.) TEHO-hankkeen raportteja, osa 2. Peltomaan laatutesti. Ravinnetaseet. TEHO-hankkeen julkaisuja 3. Helsinki. Hakupäivä 6.3.2018. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/94229/TEHO-hankkeen%20raportteja_osa2.pdf?sequence=2&isAllowed=y havaittiin, että tietyt viljelykasvit ovat erityisen herkkiä kasvukauden sääolosuhteille, mikä saattaa aiheuttaa suuria vaihteluita ravinnetaseisiin. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi öljykasvit. Peltotaseita tulkittaessa on huomattava, että ne eivät kerro suoraan ylijäämäravinteiden ympäristövaikutuksia, vaan ne kuvaavat ympäristökuormituksen potentiaalia. Kaasinen, S. 2011. Ravinnetaseet TEHO-tiloilla. Teoksessa K. Riiko & M. Yli-Renko (toim.) TEHO-hankkeen raportteja, osa 2. Peltomaan laatutesti. Ravinnetaseet. TEHO-hankkeen julkaisuja 3. Helsinki. Hakupäivä 6.3.2018. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/94229/TEHO-hankkeen%20raportteja_osa2.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Taselaskennan haasteet

Peltotaselaskentaan liittyy useita epävarmuustekijöitä, jotka ovat yleisiä kaikessa ravinnetaselaskennassa. Laskentaa hankaloittavat mm. lohkokirjanpidon puutteet, sato- ja lanta-analyysien puuttuminen sekä lohkokohtaisten satotietojen arviointi. Jotta peltotaselaskenta antaisi oikean kuvan ravinteiden kierrosta ja siitä olisi hyötyä toiminnan kehittämisessä ympäristöystävällisempään ja taloudellisempaan suuntaan, tulisi lähtötietojen olla mahdollisimman tarkkoja. Maaperästä kasvin käyttöön mineralisoituvan typen sekä maaperästä haihtuvan ja liukenevan typen arviointi sekä biologinen typensidonta asettavat lisähaasteita ravinnetaselaskennalle. Kaasinen, S. 2011. Ravinnetaseet TEHO-tiloilla. Teoksessa K. Riiko & M. Yli-Renko (toim.) TEHO-hankkeen raportteja, osa 2. Peltomaan laatutesti. Ravinnetaseet. TEHO-hankkeen julkaisuja 3. Helsinki. Hakupäivä 6.3.2018. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/94229/TEHO-hankkeen%20raportteja_osa2.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Tulosten tulkinta on vaativa tehtävä, sillä siinä tulee ottaa huomioon monia tilakohtaisia tekijöitä ja myös kasvukauden sääolosuhteet. Peltotase sisältää informaatiota viljelyn onnistumisesta, koska taseen laskennassa huomioidaan sadon sisältämä ravinnemäärä. Peltotase kuvaa myös viljelyn resurssitehokkuutta, jota maatila voi hyödyntää käytännön viljelytoimien ja lannoituksen suunnittelussa ja siten parantaa taloudellista kannattavuutta. Turtola, E., Salo, T. Miettinen, A., Iho, A., Valkama, E., Rankinen, K., Virkajärvi, P., Tuomisto, J., Sipilä, A., Muurinen, S., Turakainen, M., Lemola, R., Jauhiainen, L., Uusitalo, R., Grönroos, J., Myllys, M., Heikkinen, J., Merilaita, S., Cano Bernal, J., Savela, P., Kartio, M., Salopelto, J., Finér, A. & Jaakkola, M. 2017. Hyötyä taseista. Ravinnetaseiden tulkinta ympäristön ja viljelyn hyödyksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 15. Luonnonvarakeskus. Hakupäivä 6.3.2018. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/538541/luke-luobio_15_2017.pdf?sequence=10

Aineisto ja laskentamenetelmät

Peltotaselaskelmat tehtiin Oulun seudun koulutuskuntayhtymän opetusmaatilalta Muhokselta saatujen lähtötietojen perusteella. Tiedot ovat vuosilta 2013–2014 ja 2016–2017. Opetusmaatilan kaikilta lohkoilta kerättiin lannoitus-, viljelykasvi- ja satotiedot Agrineuvos-viljelysuunnitteluohjelmaa hyödyntäen. Laskentaan otettiin mukaan kaikki ne lohkot, joilla lannoitusta ja sadonkorjuuta oli tapahtunut viljelyvuoden aikana. Saatujen tietojen pohjalta laskettiin peltotase kaikille lohkoille. Laskennassa käytettiin Excel-pohjaista Savonia-ammattikorkeakoulun kehittämää laskuria. Peltotaselaskennassa oli mukana tilan 14 lohkoa.

Opetusmaatila sijaitsee Muhoksen Matokorvessa. Tilan päätuotantosuunta on maidontuotanto ja viljelyn tavoitteena on omavarainen rehuntuotanto. Nautoja tilalla on yhteensä 120, joista lypsylehmiä on 60 ja lisäksi hiehoja ja vasikoita. 

Tilan peltoala on noin 120 ha ja suurin osa pelloista sijaitsee navetan läheisyydessä. Tilalla viljellään pääasiassa rehuviljoja (ohraa ja kauraa) ja nurmia (säilörehu-, niitto- ja laidunnurmia) (taulukko 2). Tila käyttää karjan tuottamaa lietelantaa lannoitteena ja vuosittain sitä levitetään pelloille noin 2000 m³, joten sillä on iso merkitys ravinnehuollossa. Lannoituksessa käytetään lisäksi väkilannoitteita. Koulutilan pellot ovat pääosin multavia tai runsasmultaisia karkeita hietamaita. Lohkojen pH vaihtelee 5,3–6,5. Satotiedot vuosilta 2013–2014 ja 2016–2017 ovat taulukossa 3.

TAULUKKO 2. Opetusmaatilan pellonkäyttö (ha) vuosina 2013–2014 ja 2016–2017

Viljelykasvi Vuosi
2013 2014 2016 2017
Säilörehu 43,5 39,2 50 50,43
Vilja 56,2 49,1 44,7 44,17
Laidun, niittonurmi 10,7 21,4 23,9 23,85
Rypsi 8 10 - -
Yhteensä, ha  118,4 119,4 118,6 118,45

TAULUKKO 3. Opetusmaatilan nurmi- ja viljasadot vuosilta 2013–2014 ja 2016–2017

Viljelykasvi Kuiva-ainesato kg/ha/vuosi
2013 2014 2016 2017
Säilörehu 3 818 6 695 4 529 4 847
Vilja 2 096 2 806 1 987 2 786
Laidun, niittonurmi 1 266 1 911 3 645 1 170

Tulokset ja johtopäätökset

Peltotaselaskelmien tulokset peltolohkoittain vuosilta 2013–2014 ja 2016–2017 on esitetty kuvioissa 3–6. Peltotaseet vaihtelivat huomattavasti peltolohkoittain ja vuosittain, mikä on erittäin tavallista (8,12). Vuonna 2013 typpilannoitus oli korkealla tasolla, mutta sato oli keskimääräistä heikompi, mikä selittää kahden lohkon huomattavan korkeat typpitaseet. Fosforilannoitus on ollut maltillista, joten fosforitaseet ovat alhaisia ja vaihtelu on vähäistä. Monilla lohkoilla kaliumtaseet ovat negatiivisia. Tämä johtuu siitä, että nurmiviljelyssä kaliumlannoituksen tulee olla kohtuullista, eikä kaliumia ole tarkoituksenmukaista lisätä vuosittain liian runsaita määriä. Nurmikasvit ottavat helposti kaliumia yli tarpeen ja samalla kalium syrjäyttää magnesiumin, jolloin rehun magnesiumpitoisuus jää alhaiseksi. Magnesiumin puutos rehussa voi aiheuttaa naudoille muun muassa laidunhalvausta.

Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2013

KUVIO 3. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2013 KUVIO 3. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2013. Teoksessa Pellikainen, E. 2018. Ravinnetaseet maatilan ravinnetehokkuuden kehittämisvälineenä. Opinnäytetyö. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802082162

Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2014

KUVIO 4. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2014 KUVIO 4. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2014. Teoksessa Pellikainen, E. 2018. Ravinnetaseet maatilan ravinnetehokkuuden kehittämisvälineenä. Opinnäytetyö. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802082162

Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2016

KUVIO 5. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2016 KUVIO 5. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2016. Teoksessa Pellikainen, E. 2018. Ravinnetaseet maatilan ravinnetehokkuuden kehittämisvälineenä. Opinnäytetyö. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802082162

Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2017

KUVIO 6. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2017 KUVIO 6. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2017. Teoksessa Pellikainen, E. 2018. Ravinnetaseet maatilan ravinnetehokkuuden kehittämisvälineenä. Opinnäytetyö. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802082162

Opetusmaatilan peltotaseet ovat pääasiassa lähellä alueen keskiarvoja. Typpitaseet ovat Pohjois-Pohjanmaalla keskimäärin 60 kg/ha ja fosforitaseet 5 kg/ha Typpi ja fosforitaseet Pohjois-Pohjanmaalla 1997–2015. 2017. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hakupäivä 15.2.2018. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Ympariston_tilan_indikaattorit/Makea_vesi_ja_meri/Maatalouden_fosforilannoitus_on_melko_ko(29612). Vuoden 2017 tulokset ovat kuviossa 7. Silloin opetusmaatilan typpi-, fosfori- ja kaliumtaseet olivat alemmat kuin alueen keskiarvot.

Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2017 verrattuna alueen keskiarvoihin

KUVIO 7. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2017 verrattuna alueen keskiarvoihin KUVIO 7. Opetusmaatilan peltotaseet vuonna 2017 verrattuna alueen keskiarvoihin. Teoksessa Pellikainen, E. 2018. Ravinnetaseet maatilan ravinnetehokkuuden kehittämisvälineenä. Opinnäytetyö. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802082162

Tulosten tulkinta ja jatkotoimenpiteet

Opetusmaatilan peltotaseet vaihtelivat huomattavasti peltolohkoittain, kasvilajeittain ja vuosittain. Tärkein tuloksiin vaikuttava tekijä on lannoitustason suhde satotasoon. Satotasoon puolestaan vaikuttavat monet tekijät, kuten kasvukauden sääolot, maan kasvukunto ja viljelytekniset toimenpiteet. 

Lannoitussuunnittelun perustana on maan viljavuusanalyysi, joka opetusmaatilalla on tehty viimeksi vuonna 2014. Viljavuusanalyysi tulee maatilalla uusia viiden vuoden välein, joten uusien analyysitietojen myötä lannoitus tulee tarkentumaan. Karjanlannan mitoituksessa kannattaa käyttää tilakohtaisia analyysitietoja, jotta lannan ravinteet tulee hyödynnettyä mahdollisimman tarkasti. Lannoituksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon tilakohtaiset todelliset satotasot, eikä pyrkiä aina lannoittamaan satotavoitteiden mukaisesti etenkin, jos esimerkiksi maan heikko kasvukunto rajoittaa satotasoa. 

Lohkokohtaisia eroja voidaan tasoittaa viljelykierrolla eli viljelemällä eri kasveja vuorotellen, sillä eri kasvit ottavat ravinteita eri suhteessa. Monivuotisten nurmien viljelyssä on otettava huomioon, että ne ottavat tehokkaasti kaliumia, ja että nurmen ikä on yleensä kolme vuotta. Maan rakenteeseen tulee kiinnittää huomiota myös nurmiviljelyssä. Raskailla koneilla liikkumista märillä pelloilla tulee välttää, jotta maan haitallista tiivistymistä ei tapahtuisi.

Peltotaseiden seurannan jatkaminen lohko- ja kasvikohtaisesti antaa entistä paremmat mahdollisuudet peltojen ravinnetalouden suunnitteluun ja resurssien tehokkaampaan käyttöön.

 

Lähteet

    Kuvalähteet

      Kommentit

      blog comments powered by Disqus