Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 61/2018

Terveydenhoitajan moniammatillinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä

Metatiedot

Nimeke: Terveydenhoitajan moniammatillinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä. Teoksessa H. Honkanen (toim.) Terveyden edistämisen haasteet ja kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla

Tekijä: Tervaskanto-Mäentausta Tiina

Aihe, asiasanat: korkeakouluopetus, korkeakoulupedagogiikka, koulutus, moniammatillisuus, osaaminen, terveydenhoitajat, työharjoittelu

Tiivistelmä: Menneillään oleva sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistaminen on vuosisadan suurin uudistusprosessi Suomessa. Uudistuksen painopisteenä on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, vahvistaa peruspalveluita ja ennaltaehkäisyä ja tuottaa palveluja kustannustehokkaasti. Ennaltaehkäisyn merkitys ja ihmisten oman vastuun lisääminen terveydestään tulee korostumaan.

Suomalainen terveydenhoitajatyö ja -koulutus on edistyksellinen ja jopa innovatiivinen toimintatapa vastata tulevaisuuden terveyshaasteisiin. Ennaltaehkäisy, terveyskasvatus, perhekeskeisyys, työn ja ympäristön terveys ovat painopisteenä taas. Moniammatillinen asiakaslähtöinen tiimityöskentely ja sen oppiminen on maailmanlaajuisesti otettu sekä terveysalan koulutuksen, että palveluiden kehittämisessä keskiöön.

Korkeakouluilla on koulutuksen järjestämisen ohella velvoite toimia yhteistyössä ympäröivän yhteiskunnan kanssa väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Asiakaslähtöiset palvelut edellyttävät saumattomien hoito- ja palveluketjujen kehittämistä muun muassa kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Koulutusohjelmien välisiä kuiluja tulee hälventää lisäämällä tiimipohjaista moniammatillista koulutusta. Yhdessä oppiminen lisää oppijoiden motivaatiota, vastuullisuutta ja tiedon jakamista oppijoiden kesken.

Oulun ammattikorkeakoulu ja Oulun yliopisto ovat jo yli kymmenen vuotta kehittäneet yhteistä moniammatillista opetusta sekä harjoittelua hyvinvointikeskuksessa yhteistyössä Oulun kaupungin kanssa.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2018-12-03

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018112048682

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Tervaskanto-Mäentausta, T. 2018. Terveydenhoitajan moniammatillinen osaaminen koulutuksessa ja työelämässä. Teoksessa H. Honkanen (toim.) Terveyden edistämisen haasteet ja kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 61. Hakupäivä 21.9.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018112048682.

Koulutus tuottaa tulevaisuuden terveysalan ammattilaisia muuttuvaan asiakaskeskeiseen palvelujärjestelmään. Suomen ennaltaehkäisevä terveydenhoitojärjestelmä ja terveydenhoitajatyö ovat innovaatio, jonka pohjalta voidaan vastata tulevaisuuden haasteisiin. Uudella vuosituhannella koulutuksen keskeisinä haasteina ovat osaamisperusteinen moniammatillinen oppiminen ja moniammatillinen tiimityömalli, jossa hyödynnetään teknologian sovelluksia sekä kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja. Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston kehittämä moniammatillinen työelämälähtöinen opetussuunnitelma mahdollistaa opiskelijoiden vuorovaikutuksen, oppimisen ja yhdessä työskentelyn.   

Taustaa

Suomalainen terveydenhoitajakoulutus syntyi yhteiskunnallisessa tilanteessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Silloin Suomen väkiluku kasvoi nopeasti, mutta sairaudet ja huono-osaisuus lisäsivät kuolleisuutta Haarala, P. & Tervaskanto-Mäentausta, T. 2014. Terveydenhoitaja ammattina. Teoksessa P. Haarala, H. Honkanen, O. Mellin & T. Tervaskanto-Mäentausta (toim.) Terveydenhoitajan osaaminen. Porvoo: Edita Publishing Oy.. Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto perustettiin 1920-luvulla, ensimmäinen neuvola avattiin Lastenlinnan sairaalan yhteyteen ja terveyssisarkoulutus käynnistyi. Terveyssisaren tehtävänä oli tarjota apua tarttuvien tautien ehkäisyssä erityisesti odottaville äideille, pienten lasten perheille ja koululaisille. Tavoitteena oli kansanterveyden sekä erityisesti lasten ja nuorten terveyden edistäminen. Työtä tehtiin yhdessä kunnanlääkäreiden, kätilöiden, diakonissojen, opettajien, lastenvalvojien, sairaaloiden, lautakuntien, johtokuntien ja järjestöjen kanssa. Suomalaisten, erityisesti lasten terveystilanne parani huikeaa vauhtia. Tuloksena muun muassa lapsi- ja äitikuolleisuus väheni nopeasti ja tilastoluvut ovat jo pitkään olleet maailman alhaisimpia. Nykyään terveydenhoitajan työkenttä ulottuu vauvasta vaariin. 

Yhteiskunnallinen muutos, teknologian ja tieteen kehittyminen on tuonut uusia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia vastata paremmin ihmisten ja perheiden terveystarpeisiin. Menneillään oleva sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistaminen on vuosisadan suurin uudistusprosessi Suomessa. Uudistuksen painopisteenä on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, vahvistaa peruspalveluita ja ennaltaehkäisyä ja tuottaa palveluja kustannustehokkaasti. Laadukkaiden, tasa-arvoisten palvelujen turvaaminen myös tulevaisuudessa on keskiössä.  Ennaltaehkäisyn merkitys ja ihmisten oman vastuun lisääminen terveydestään tulee korostumaan. 

Miksi moniammatillista osaamista tarvitaan?

Koulutus tuottaa tulevaisuuden terveysalan ammattilaisia muuttuvaan asiakaskeskeiseen palvelujärjestelmään. Korkeakouluilla on koulutuksen järjestämisen ohella velvoite toimia yhteistyössä ympäröivän yhteiskunnan kanssa väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Asiakaslähtöiset palvelut edellyttävät saumattomien hoito- ja palveluketjujen kehittämistä muun muassa kansansairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Kuten Suomen historiassa elämäntapavalmennus tulee olemaan merkittävä yhteinen haaste sekä tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja palveluiden tuottajille. Yhdessä tekemisen työtapaa tarvitaan kuten terveydenhoitajatyön alkuvuosikymmeninä Hätönen, H. 2016. Valtion ja kuntien hyvinvointityö. Hakupäivä 5.11.2018. https://www.slideshare.net/THLfi/heli-htnen-valtion-ja-kuntien-hyvinvointity

Maailman terveysjärjestön WHO:n raportin mukaan terveysalan ammattilaisia koulutetaan liian kapea-alaisesti, eikä ammattialakohtaisella koulutuksella enää pystytä vastaamaan ihmisten monimutkaistuneisiin terveys- ja hyvinvointitarpeisiin WHO. 1988. Learning together to work together for health: Technical Report, series 769, WHO, Geneva. Hakupäivä 5.11.2018. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/37411/1/WHO_TRS_769.pdf  WHO. 2010. Framework for action on interprofessional education & collaborative practice. WHO. Hakupäivä 5.11.2018. http://www.who.int/hrh/resources/framework_action/en/  WHO. 2013. Transforming and scaling up health professionals’ education and training: World Health Organization guidelines. Hakupäivä 5.11.2018. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/93635/1/9789241506502_eng.pdf WHO. 2016. Global strategy on human resources for health.  Workforce 2030. Geneva: WHO.. Samalla kun palvelujärjestelmän tulee vastata potilaiden, perheiden ja yhteisöjen nopeasti muuttuviin tarpeisiin, myös koulutusjärjestelmän tulee vastata näihin tarpeisiin, ja opetussuunnitelmia tulee kehittää vuorovaikutteisiksi ja oppijakeskeisiksi (kuvio 1). 

Koulutuksen ja palvelujärjestelmän tehtävät

KUVIO 1. Koulutuksen ja palvelujärjestelmän tehtävät Frenk, J., Chen, L., Bhutta, Z. A., Cohen. J., Crisp, N., Evans, T., Fineberg, H., Garcia, P., Ke, Y., Kelley, P., Kistnasamy, B., Meleis, A., Naylor, D., Pablos-Mendez, A., Reddy, S., Scrimshaw, S., Sepulveda, J., Serwadda, D. & Zurayk, H. 2010. Health professionals for a new century: transforming education to strengthen health systems in an interdependent world. Lancet 376, 1923–58.

Koulutusohjelmien välisiä kuiluja tulee hälventää lisäämällä tiimipohjaista moniammatillista koulutusta (MOK). Maailman terveysjärjestön mukaan WHO. 2010. Framework for action on interprofessional education & collaborative practice. WHO. Hakupäivä 5.11.2018. http://www.who.int/hrh/resources/framework_action/en/ MOK tarkoittaa vähintään kahden eri koulutusohjelman opiskelijoiden oppimista yhdessä, toisiltaan ja toisistaan (learning with from and about each other) niin, että yhteisenä tavoitteena on tiimi- ja vuorovaikutustaitojen parantuminen, saatavilla olevan osaamisen tehokas hyödyntäminen sekä hoidon laadun ja vaikuttavuuden paraneminen.  

Siirryttäessä 21:lle vuosituhannelle terveyden tasa-arvo ja laadukkaat palvelut tulee turvata kaikille (kuvio 1). The Lancetin asiantuntijakomission Frenk, J., Chen, L., Bhutta, Z. A., Cohen. J., Crisp, N., Evans, T., Fineberg, H., Garcia, P., Ke, Y., Kelley, P., Kistnasamy, B., Meleis, A., Naylor, D., Pablos-Mendez, A., Reddy, S., Scrimshaw, S., Sepulveda, J., Serwadda, D. & Zurayk, H. 2010. Health professionals for a new century: transforming education to strengthen health systems in an interdependent world. Lancet 376, 1923–58. mukaan terveysalan koulutuksen keskeisinä haasteina ovat osaamisperusteinen moniammatillinen oppiminen ja tiimityömalli, jossa hyödynnetään koulutusteknologian sovelluksia sekä kansallisia ja kansainvälisiä verkostoja. Oppimisympäristöjä, -materiaaleja ja menetelmiä tulee kehittää tavoitteiden mukaisen osaamisen vahvistamiseksi. Koulutusteknologian käyttöä tulee lisätä näyttöön perustuvan tutkimuksen ja kehittämistyön tuloksia hyödyntämällä. 

BEME Guide No. 39 Reeves, S., Fletcher, S., Barr, H., Birch, I., Boet, S., Davies, N., McFadyen, A., Rivera, J. & Kitto, S. 2016. A BEME systematic review of the effects of interprofessional education: BEME Guide No. 39. Med Teach 38 (7), 656–68. antoi lisää vahvistusta ja näyttöä moniammatillisen koulutuksen tärkeydestä. BEME Guiden mukaan opiskelijoiden ja ammattilaisten asenteet ja valmiudet moniammatilliseen oppimiseen ovat parantuneet ja he ovat oppineet tietoja ja taitoja vuorovaikutteiseen tiimityöhön. Sen sijaan edelleen on tarvetta kehittää tiedekuntia, kouluttaa opettajista oppimisen ohjaajia sekä yhteistyössä työyhteisöjen kanssa kehittää harjoitteluympäristöjä ja oppimismenetelmiä moniammatilliseen oppimiseen. Tulevaisuuden haasteena on myös menetelmien kehittäminen moniammatillisen oppimisen pitkän aikavälin vaikuttavuuden arviointiin Reeves, S., Fletcher, S., Barr, H., Birch, I., Boet, S., Davies, N., McFadyen, A., Rivera, J. & Kitto, S. 2016. A BEME systematic review of the effects of interprofessional education: BEME Guide No. 39. Med Teach 38 (7), 656–68.. Yhdessä oppiminen sekä kliinisten ja erityisesti tiimityötaitojen oppimisessa lisää oppijoiden motivaatiota, vastuullisuutta ja tiedon jakamista oppijoiden kesken Tolsgard, M. G., Kulasegaram, K. M. & Ringsted, C. 2016. Collaborative learning of clinical skills in health professions education: the why, how, when and for whom. Med Ed 50, 69–78..

Moniammatillinen opetussuunnitelma mahdollistaa opiskelijoiden vuorovaikutuksen, oppimisen ja yhdessä työskentelyn. Moderni pedagogiikka ja uudistuvat digitaaliset ja teknologiatuetut oppimisympäristöt ovat tuoneet eri koulutusohjelmien opiskelijoille uusia monipuolisia tapoja yhdessä oppimiseen Bridges, D. R., Davidson, R. A., Odegard, P. S., Maki, I. V. & Tomkowiak, J. 2011. Interprofessional collaboration: three best practice models of interprofessional education. Medical Education Online 16, 6035. Hakupäivä 5.11.2018. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3081249/ Barr, H., Koppel, I., Reeves, S., Hammick, M. & Fleeth, D. 2005. Effective interprofessional education: Argument, assumptions and evidence. Oxford: Blackwell Publishing.

Kokemuksia moniammatillisesta oppimisesta teoriaopinnoissa sekä neuvola- ja terveyskeskusharjoittelussa

Oulun yliopisto ja ammattikorkeakoulu tiivistivät yhteistyötä 2000-luvun alkupuolella pohjoismaisten korkeakoulujen kanssa moniammatillisen sotealan koulutuksen kehittämiseksi. Opetussuunnitelmatason moniammatillinen koulutus käynnistyi liityttäessä mukaan kansainväliseen EIPEN projektiin 2006. Koulutuksen aikaisella yhteistyöllä haluttiin parantaa valmistuvien opiskelijoiden tiimi- ja yhteistyötaitoja työelämään siirryttäessä. Tavoitteena oli luoda moniammatillinen oppimisjuonne, jossa koulutusohjelmien yhteinen opetus ajoittuu opiskelun eri vaiheisiin. Moniammatillinen koulutusjuonne sisälsi teoriaopintoja sekä harjoittelua hyvinvointikeskuksessa Tervaskanto-Mäentausta, T. 2018. Interprofessional education during undergraduate medical and health care studies. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Hakupäivä 5.11.2018. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526218571.pdf.

Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston terveysalan moniammatillinen kansanterveyden opetussuunnitelmajuonne

KUVIO 2. Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston terveysalan moniammatillinen kansanterveyden opetussuunnitelmajuonne (Interprofessional IP, interprofessional training IPT) KUVIO 2. Oulun ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston terveysalan moniammatillinen kansanterveyden opetussuunnitelmajuonne. Teoksessa Tervaskanto-Mäentausta, T. 2018. Interprofessional education during undergraduate medical and health care studies. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Hakupäivä 5.11.2018. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526218571.pdf

Opetussuunnitelma-analyysin pohjalta valitulla kansanterveyden sisältöalueella toteutettiin syksyllä 2007 ensimmäinen yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteinen moniammatillinen opintojakso "Kansanterveys ja moniammatillinen yhteistyö”. Koulutuksessa otettiin käyttöön opiskelijoita aktivoivia, koulutusteknologiaa hyödyntäviä opetusmenetelmiä ja innovatiivisia oppimisympäristöjä. Vuosien 2007–2013 aikana opintojaksolle osallistui yhteensä 1 781 opiskelijaa kymmenestä eri tutkinto-ohjelmasta. Opiskelijat työskentelivät moniammatillisissa ryhmissä ja ratkoivat skenaarioperheiden terveys- ja hyvinvointiongelmia sekä samalla tutustuivat Suomen palvelujärjestelmään. Päätöksenä oli opiskelijakonferenssi, jossa ryhmät esittivät suullisissa ja posteriesityksissä työskentelyn tuloksia. Paras posteri palkittiin vuosittain.

Opiskelijoiden asenteita ja valmiuksia moniammatilliseen oppimiseen mitattiin systemaattisesti yhdessä oppimiseen Readiness for Interprofessional Learning Scale -mittarilla (RIPLS) Parsell, G. & Bligh, J. 1999. The development of a questionnaire to assess the readiness of health care students for interprofessional learning (RIPLS). Medical Education 33, 95–100.  McFayden, A., Webster, V. & Maclaren, W. 2006. The test-retest reliability of a revised version of the Readiness for Interprofessional Learning Scale (RIPLS). Journal of Interprofessional Care 20 (6), 633–9. Hakupäivä 5.11.2018. http://dx.doi.org/10.1080/13561820600991181. Oppimispalaute kerättiin opintojakson lopussa kyselymittarilla. (Kuva 1.)

KUVA 1. Oppimispalaute kerättiin opintojakson lopussa kyselymittarilla (kuva: Leila Laitila-Özkoc) 

Moniammatillinen oppimisjuonne laajennettiin työelämässä tapahtuvaan harjoitteluun. Yhteistyötä tehtiin Oulun kaupungin silloin vielä suunnitteilla olevan Kontinkankaan hyvinvointikeskuksen moniammatillisen oppimisympäristön kehittämiseksi. Äitiys- ja lastenneuvolassa tapahtuva lääkäri- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden työpariharjoittelu oli ensimmäinen moniammatillinen harjoittelujakso.   

Työpariharjoittelun suunnittelusta vastasi työryhmä, johon kuului terveyskeskuslääkäri ja neuvolan terveydenhoitaja sekä opettajat yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Harjoittelupäiviä varten tehtiin tarkka logistinen suunnitelma. Opiskelijat saivat ennakkomateriaalia valmistautumiseen. Harjoittelupäiviä toteutettiin jokaisena lukukautena vuosina 2010–2012. Harjoittelupäivänä lääkäri ja terveydenhoitajaopiskelija toimivat työparina. Vastaavasti toinen pari havainnoi vastaanottotapahtumaa. Toimiva työpari suunnitteli ja toteutti koko vastaanottotapahtuman yhdessä sekä teki jatkohoitosuunnitelman. Jokaisella parilla oli nimetty ohjaaja. Kun pari oli valmis, he esittivät ohjaajalle tehdyt tulokset ja toimet sekä jatkosuunnitelmat ennen kuin asiakas poistui. Havainnoijilla oli käytössään strukturoitu havainnointilomake. He antoivat vertaisarvioinnin vastaanoton päätteeksi. Lisäksi opiskelijat arvioivat oppimistaan ja moniammatillisia valmiuksiaan RIPLS-mittarilla. Asiakkaille annettiin palautuslomake, joka pyydettiin palauttamaan palautelaatikkoon.

Seuraavaksi moniammatillisen terveyskeskusharjoittelun kohdealueeksi valittiin keskeinen kansanterveydellinen asiakasryhmä, tyypin 2 diabeetikot. Sitä sairastaa yli 500 000 suomalaista. Diabeteksen hoidon tavoitteena on ehkäistä diabeteksen komplikaatioita ja taata hyvä elämänlaatu. Käypähoitosuosituksen mukaan hoito vaatii yksilöllisten tavoitteiden asettamista ja systemaattista seulontaa komplikaatioiden välttämiseksi. On tavanomaista, että samalla potilaalla on lisäksi muitakin sairauksia ja riskitekijöitä, kuten esimerkiksi kohonnut verenpaine ja korkea LDL-kolesteroli. Potilaiden hoidossa on tärkeää moniammatillinen yhteistyö. Lääkehoidon ja systemaattisen seurannan ohella keskiössä on elintapaohjaus. 

Suunnitteluun osallistuivat terveyskeskuslääkäri ja diabeteshoitaja, yliopistollisen sairaalan erikoislääkäri sekä opettajat yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Harjoittelussa kaksi lääketieteen opiskelijaa ja yksi hoitotyön opiskelija ottivat kolmestaan vastaan potilaan. Opiskelijoita kehotettiin valmistautumaan tutustumalla käypähoitosuosituksiin. Ennen vastaanottoa ohjaajana toimivat lääkärit ja diabeteshoitaja perehdyttivät heidät vastaanotolle tulevan potilaan taustaan. Aikaa vastaanottoon varattiin yhteensä n. kaksi tuntia. Opiskelijat toimivat tiiminä. Vastaanoton päätteeksi ohjaajien kanssa käytiin läpi vastaanoton kulku ja varmistettiin potilaan jatkosuunnitelma. Vastaanoton päätteeksi opiskelijat vastasivat RIPLS-kyselyyn ja arvioivat omaa oppimistaan täyttämällä arviointilomakkeen. Potilaat täyttivät myös kirjallisen palautelomakkeen vastaanottotapahtumasta.

Tuloksia moniammatillisesta oppimisesta 

Opiskelijoiden asenteet moniammatillista oppimista kohtaan muuttuivat vuosi vuodelta entistä positiivisimmiksi yhteisten opintojen ja harjoittelujaksojen myötä. Samanaikaisesti opiskelijoiden ammattialakohtaiset sekä moniammatilliset taidot kehittyivät ja luottamus yhdessä työskentelyyn lisääntyi. Potilaiden ja perheiden palaute oli erittäin myönteistä. Keskeisiä moniammatillisen osaamisen alueita ovat tiimityö ja vuorovaikutteinen kommunikaatio. Tärkeä on oppia tunnistamaan omat ja toisten roolit ja vastuut. Vastaanottotilanne on ainutkertainen ja on tärkeä olla herkkä ja tilannetietoinen. keskiössä on kuitenkin asiakas/ potilaskeskinen työskentely. 

Kansanterveys opintojaksolla oppimistuloksissa oli paljon vaihtelua. Suurin osa opiskelijoista koki oppineensa asioita, joita voi hyödyntää jatkossa. Verkkojaksolla oppiminen oli yhteydessä omaan aktiivisuuteen; mitä aktiivisemmin opiskelija osallistui esim. verkkokeskusteluihin, sitä paremmin hän koki oppineensa. Opiskelijoiden ryhmätapaamisia lisättiin opiskelijoiden toiveesta. Verkossa ryhmän jäsenet jäivät kasvottomiksi. Samansuuntaisia tuloksia on myös aiemmissa verkko-opetusta käsitelleissä tutkimuksissa. Opiskelijoiden asenteella verkko-opetusta kohtaan oli merkitystä oppimiseen ja motivoituneet opiskelijat olivat tyytyväisiä myös ryhmätyöskentelyyn. Sosiaalinen yhteys muihin opiskelijoihin lisäsi motivaatiota. Kun opiskelijalla oli vaikeuksia luoda yhteyksiä verkossa tai muuten niin se vaikutti negatiivisesti ryhmätyöskentelyyn ja oppimiseen. 

Neuvolaharjoittelun palautteissa opiskelijat kommentoivat:

hipsut_oranssi.png"Sain hyvää kokemusta, miten terveydenhoitaja ja lääkäri voivat toimia yhdessä ja tukea toisiaan."

hipsut_oranssi.png"Työskentely yhdessä hoitajaopiskelijan kanssa auttoi näkemään asioita eri näkökulmista."

hipsut_oranssi.png"Oli haastavaa toimia tiiminä ja samalla keskittyä potilaaseen."

hipsut_oranssi.png"Tärkeä oli muistaa vanhempien ja perheen tukeminen."

Diabetesharjoittelusta opiskelijat kommentoivat:

hipsut_oranssi.png"Toimiminen tiiminä teki tilanteesta rauhallisen."

hipsut_oranssi.png"Täydensimme toinen toisiamme ja opimme ymmärtämään moniammatillisen yhteistyön arvon."

hipsut_oranssi.png"Opettavaisia potilastapauksia, selkeät tehtävät ja ohjaus, tätä haluamme lisää."

Harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa olleet terveyskeskuksen henkilökunnan edustajat antoivat myös palautetta. Heidän mukaan moniammatilliset tiimityötaidot hyödyntävät sekä nykyisiä että tulevia terveysalan ammattilaisia toteuttamaan ja kehittämään asiakaslähtöistä työtä yhteistyössä korkeakoulujen ja työelämän palveluorganisaatioiden kanssa. Opiskelijoiden ohjaukseen osallistunut lääkäri pohti tämän päivän osaamisvaatimuksia, joissa kliininen osaaminen on edelleen keskeinen osaamisalue ja siinä tietotaidon määrä koko ajan kasvaa. Vaihtoehtojen viidakossa päätöksenteko-osaaminen korostuu. Hänen mukaan asiakastyön ja vuorovaikutuksen osaaminen on ehdoton edellytys sujuvaan työntekoon. Moniammatillisessa yhteistyössä korostuu myös vuorovaikutus-, viestintä- ja yhteistyöosaaminen. Tulevaisuudessa myös terveyden edistämisen osaaminen korostuu, jonka opiskelu terveydenhoitajaopiskelijan kanssa oli kaikkia osapuolia palvelevaa. Neuvolatoiminnassa selviä yhteisiä ja yhteneviä osaamisalueita ja yhdessä opittavaksi soveltuvia on vielä muitakin, esimerkiksi eettinen osaaminen. Neuvolatoiminnassa tarvitaan myös yhteistä työyhteisöosaamista ja työn kehittämisen osaamista.

Terveydenhoitaja kehittyvässä palvelujärjestelmässä

Moniammatillinen harjoittelu Kontinkankaan hyvinvointikeskuksessa on jatkunut, laajentunut ja käytännöt ovat vakiintuneet. Kansanterveyden moniammatillinen opiskelu sen sijaan loppui opetussuunnitelmauudistusten myötä. Moniammatillinen harjoittelu perustason palveluympäristössä ja siitä saadut hyvät oppimiskokemukset ovat suoraan yhteydessä sote-uudistuksen keskeisiin painopisteisiin: peruspalveluiden vahvistamiseen, terveyden edistämiseen ja ihmisten oman vastuu lisäämiseen terveydestään. 

Yhteiskunta sekä ihmisten ja perheiden terveystarpeet on muuttunut ajoista, jolloin terveyssisarkoulutus käynnistyi Suomessa. Ihmiset ovat terveempiä kuin koskaan ja elävät pitempään kuin koskaan ja Suomi on yksi kehittyneimmistä maista maailmassa. Haasteita palveluiden ja osaamisen kehittämiseen tuovat esimerkiksi ihmisten elämäntapaan, väestön ikääntymiseen ja ympäristöön liittyvät tekijät WHO. 2016. Global strategy on human resources for health.  Workforce 2030. Geneva: WHO.

Tiede ja teknologia kehittyvät kiihtyvällä vauhdilla ja tarjoavat välineitä sekä ammattilaisten että yksittäisten ihmisten tueksi terveyden edistämisessä. Tieto lisääntyy ja tietomassan hyödyntämisessä tekoäly ja robotiikka ovat muuttamassa työn sisältöjä ja menetelmiä. Tekoäly louhii ja paketoi tietomassoja ja antaa ammattilaiselle aikaa potilaiden ohjaukseen ja hoitoon. Genomitieto esimerkiksi välittää ihmisille ennakkoon tietoa terveyden riskeistä. Ammattilaisen tulee osata ohjata asiakasta tiedon hyödyntämisessä. Asiakas kohdataan yhä useammin myös virtuaalisesti tietokoneen tai mobiililaitteen välityksellä. Koulutuksen haasteena on nähdä tulevaisuuteen ja kehittää koulutusta ja osaamista yhteistyössä työelämän kanssa.

Suomalainen terveydenhoitajatyö ja -koulutus on edistyksellinen ja jopa innovatiivinen toimintatapa vastata tulevaisuuden terveyshaasteisiin. Ennaltaehkäisy, terveyskasvatus, perhekeskeisyys, työn ja ympäristön terveys ovat painopisteenä taas. Moniammatillinen asiakaslähtöinen tiimityöskentely ja sen oppiminen on maailmanlaajuisesti otettu sekä terveysalan koulutuksen, että palveluiden kehittämisessä keskiöön. Suomessa on toimiva ennaltaehkäisevä terveydenhuoltojärjestelmä ja terveydenhoitajakoulutus, joka on hyvä pohja kehittää tulevaisuuden osaamista. Se on jo tällä hetkellä valmis vientituote maailmaan.

Lähteet

    Kuvalähteet

      Kommentit

      blog comments powered by Disqus