Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 61/2018

Tulevaisuuden terveydenhoitajatyön osaaminen kehittyy yhteisöllisen verkkopedagogiikan avulla

3.12.2018 ::

Metatiedot

Nimeke: Tulevaisuuden terveydenhoitajatyön osaaminen kehittyy yhteisöllisen verkkopedagogiikan avulla. Teoksessa H. Honkanen (toim.) Terveyden edistämisen haasteet ja kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla

Tekijä: Männistö Merja

Aihe, asiasanat: ammattitaito, monimuoto-opetus, osaaminen, terveydenhoitajat, tulevaisuus, verkkopedagogiikka, yhteisöllinen oppiminen

Tiivistelmä: Tulevaisuuden terveydenhoitajatyön osaamistarpeiden ennakointi on erittäin ajankohtaista. Digitalisaatio ja robotiikka ovat läsnä ja tulevat muuttamaan työtä sekä sen edellyttämää osaamista lähivuosina voimakkaasti. 2020-luvun osaamistarpeita tulee ennakoida tunnistamalla ja tunnustamalla osaamista erilaisilla jatkuvan osaamisen arvioinnin menetelmillä. Osaamisen näkyväksi tekeminen perustuu näyttöihin sekä erilaisiin vuorovaikutteisiin ja yhteistoiminnallisiin käytäntöihin, kuten yhteisölliseen toimintatapaan, yhteiseen tiedonrakenteluun ja mentorointiin. Menetelmät ovat riippumattomia siitä, onko oppimisympäristönä oppilaitos vai työpaikka. Koulutuksenaikaisilla opettajan pedagogisilla ratkaisuilla on suuri merkitys tulevaisuuden terveydenhoitotyön ammattilaisten osaamisessa. Yhteisöllinen verkkopedagogiikka on yksi vastaus tähän haasteeseen.

Pedagogisesti mielekkään yhteisöllisen verkko-opetuksen käyttöönotto on vaativa prosessi, sillä tekniikan käyttötaitojen lisäksi opettajalta vaaditaan vahvaa osaamista toimivien pedagogisten mallien kehittämiseksi. Pedagogisen sisältötietouden lisäksi korostuu pedagogisen toteuttamisen osaamisen merkitys. Opiskelijoista aidosti välittävä opettaja on merkityksellisessä roolissa toteutettaessa yhteisöllistä opetusta verkko-oppimisympäristössä.

Opettajan pedagogisella ajattelulla on suuri vaikutus opiskelijoiden oppimisessa ja siten myöhemmin myös osaamisessa. Pedagogiseen kehittämiseen opettajat tarvitsevat tukea oppilaitosorganisaatioilta. Muutoksen tueksi tarvitaan vahvaa tahtoa uudistua, herkkyyttä nähdä pienetkin signaalit sekä rohkeutta tehdä uusia avauksia.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2018-12-03

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018112048681

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Männistö, M. 2018. Tulevaisuuden terveydenhoitajatyön osaaminen kehittyy yhteisöllisen verkkopedagogiikan avulla. Teoksessa H. Honkanen (toim.) Terveyden edistämisen haasteet ja kehittäminen Pohjois-Pohjanmaalla. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 61. Hakupäivä 22.1.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018112048681.

Asiantuntijoiden mukaan 21. vuosisadan osaamistarpeet ovat laajoja ja selkeitä osaamiskokonaisuuksia. Niissä näkyvät elinikäisyys, vuorovaikutteisuus, monikulttuurillisuus, monialaisuus, digiosaaminen sekä asiakaslähtöisyys. Terveydenhoitajakoulutuksen monimuotoistuminen ja opetusteknologiset sovellukset ovat lisänneet kiinnostusta yhteisöllistä oppimista kohtaan. Yhteisöllinen verkkopedagogiikka tähtää siihen, että opiskelijat saavat koko opintojensa ajan harjoitella ja kehittää 21. vuosisadan osaamistarpeita. Yhteisöllisen verkkopedagogiikan kautta opiskelijat työskentelevät yhdessä pyrkien yhteisen ymmärryksen saavuttamiseen vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja siten saavuttamaan uusia oppimistuloksia sekä kehittämään osaamistaan. Tämä edellyttää opiskelijoilta jatkuvaa koordinoitua sosiaalista kanssakäymistä, sitoutumista asetetun päämäärän saavuttamiseen, ongelmanratkaisutaitoja, tiedon työstämistä ja rakentelua sekä toiminnan yhteistä arviointia. Opettajalta tämä edellyttää vahvaa verkkopedagogista osaamista ja yhteisöllisen oppimisen ilmiön kokonaisvaltaista ymmärtämistä.

Kuva: Shutterstock

KUVA: ESB Professional / Shutterstock.com

Mitä tulevaisuuden työelämälähtöinen osaaminen edellyttää monimuotoiselta terveydenhoitajakoulutukselta?

Ammattikorkeakoulutuksessa korostetaan yhä vahvemmin osaamisperustaisten opetussuunnitelmien rakentamista ja käyttöönottoa, mikä tuottaa työelämälähtöisesti kehittyvää ja ammatillisiin opintokokonaisuuksiin perustuvaa osaamista Kumpulainen, T., Lahdenkauppi, M. & Meriläinen, R. 2014. Ammatillisen koulutuksen opettajat kevätlukukaudella 2013. Teoksessa T. Kumpulainen (toim.) Opettajat Suomessa 2013. Koulutuksen seurantaraportti 2014:8. Opetushallitus, Helsinki, 94–107.. Opetussuunnitelmien tulee olla joustavia, yksilöllisiä ja työelämän tarpeisiin reagoivia. Tavoitteena osaamisperustaisuudessa on, että koulutus antaa entistä paremmat valmiudet valmistuneelle työelämää ja uraa varten sekä substanssiosaamisessa että geneerisissä 21. vuosisadan työelämätaidoissa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsauksessa osaaminen, luovuus ja digitaalisuus ovat merkittävässä asemassa. Digitaalisuus muuttaa työn organisoitumista. Käynnissä olevan prosessin aikana osa ammateista katoaa ja uudenlaisia työtehtäviä syntyy. Tämän vuoksi koulutusjärjestelmän tulee panostaa oppimisympäristöjen kehittämiseen ja digitaalisuuteen Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2014. Osaamisella ja luovuudella hyvinvointia: opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus 2014. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 19. Hakupäivä 20.9.2018. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2014/liitteet/okm18.pdf. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksessa hyvinvointi ja osallisuus ovat keskeisiä teemoja. Kasvavaan palvelutarpeeseen voidaan vastata uudistamalla tietoon pohjautuvaa arviointia, jolloin on tehtävä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, opittava uusia työn tekemisen tapoja ja ylitettävä rajoja. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2014. Hyvinvointi on toimintakykyä ja osallisuutta. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2014. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 13. Hakupäivä 20.9.2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3522-8 Koulutuksen ja osaamisen jatkuva kehittäminen ovat keinoja kohdata työelämän muutos ja muuttuvat ammatit. Digitaalisesta tiedosta on tulossa uusi olennainen kilpailutekijä. Tämän lisäksi internet tuottaa uusia palveluita ja mahdollisuuksia. Tulevaisuuden sote-osaamisessa korostuvat yhdessä tekemistä vaativat taidot, joita tarvitaan erilaisissa muuttuvissa työympäristöissä. Valtioneuvoston kanslia. 2015. Ratkaisujen Suomi. Neuvottelutulos strategisesta hallitusohjelmasta. Hallituksen julkaisusarja 10. Hakupäivä 20.9.2018. http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Hallitusohjelma_27052015.pdf Nämä lähtökohdat on huomioitava myös uudistuvassa terveydenhoitajakoulutuksessa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus on osa palvelurakennemuutosta, jonka turvin voidaan vastata tuottavuuden kasvuun sekä laajempaan, jatkuvaan työelämän muutokseen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee perustua väestön tarpeisiin, joissa lähtökohtana on yhdenvertainen oikeus hyvään hoitoon sekä terveyserojen kaventaminen. Uudistamisen yhteydessä tarkastellaan, millaisia osaamistarpeita uusi palvelurakennemalli tuo sosiaali- ja terveydenhuoltoon Andersson, C., Haavisto, I., Kangasniemi M., Kauhanen, A., Tikka, T., Tähtinen, L. & Törmänen, A. 2016. Robotit töihin. Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? EVA-Raportti 2. Taloustieto, Helsinki. Hakupäivä 20.9.2018. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2016/09/Robotit-töihin.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö. 2014. Hyvinvointi on toimintakykyä ja osallisuutta. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2014. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 13. Hakupäivä 20.9.2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3522-8 Kinnula, P., Malmi, T. & Vauramo, E. 2014. Saadaanko Sote-uudistuksella tasalaatua? Tutkimusjulkaisu 82. Kaks, Kunnallisalan kehittämissäätiö, Helsinki. Hakupäivä 20.9.2018. http://www.kaks.fi/sites/default/files/TutkJulk_82_net_0.pdf Vesterinen, M-L. (toim.) 2011. Sote-ennakointi: sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Raportteja ja tutkimuksia A3. Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Lappeenranta. On tärkeää suunnitella, miten nämä asiat sisällytetään jatkossa myös terveydenhoitajakoulutukseen. 

Opiskelijoiden osaamisen kehittyminen jatkuvassa vuorovaikutusprosessissa toistensa kanssa, mikä tulee ottaa huomioon koko koulutuksen suunnittelun lähtökohtana. Työelämässä osaaminen liittyy yhä useammin muutoksen tai uudistuksen hallintaan. Pajarinen, M. & Rouvinen, P. 2014. Uudet teknologiat ja työ. Teoksessa L. Pentikäinen (toim.) Katsaus suomalaisen työn tulevaisuuteen. Työ ja yrittäjyys 30. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki, 33–52. Räkköläinen, M. & Meriläinen, R. 2014. Koulutuksen vaikuttavuus – mitä se oikein on? Ammattikasvatuksen aikakausikirja 16, 4–11. Tämä tarkoittaa yksilön tapaa suhtautua asioihin, taitoa ajatella ja hallita oppimista sekä työskennellä yhdessä toisten kanssa. Heikkilä, A., Jokinen, P. & Nurmela, T. 2008. Tutkiva kehittäminen – avaimia tutkimus- ja kehittämishankkeisiin terveysalalla. Helsinki: WSOY. Eteläpelto, A., Hökkä, P., Paloniemi, S. & Vähäsantanen, K. 2014. Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen. Teoksessa P. Hökkä, S. Paloniemi, K. Vähäsantanen, S. Herranen, M. Manninen & A. Eteläpelto (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen – Luovia voimavaroja työhön! Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä, 17–31. Näitä yksilön osaamista vahvistavia valmiuksia opiskellaan terveydenhoitajakoulutuksen monimuotokoulutuksessa erityisesti yhteisöllisen verkkopedagogiikan kautta suunnittelemalla ja rakentamalla oppimisympäristöt niin, että ne edellyttävät opiskelijoilta yhteisen päämäärän tavoittelua vuorovaikutuksen, ongelmanratkaisutaitojen sekä motivaation ja tiedonrakentelun kautta.

Digitalisaatio ja robotiikka uudistaa hoitoalan työtä. Teknologia- ja ICT-osaamista tulee vahvistaa, koska teknologia on tulevaisuudessa perusväline työn toteuttamisessa. Digitalisaatio synnyttää uudenlaisia asiakassuhteita, jotka vaikuttavat kaikkialla ajasta ja paikasta riippumatta ubiikisti. Terveydenhuollon ammattilaisten rooli muuttuu konsultatiivisemmaksi, jolloin ohjausosaaminen korostuu. Asiakas odottaa terveyspalveluilta laadun lisäksi nopeutta. Erilaiset etä- ja virtuaalivastaanotot ja -konsultaatiot ovat tavallisia mobiililaitteiden avulla. Asiakassuhteen muuttuminen ja robotiikka edellyttävät edelleen terveydenhuollon ammattilaiselta hyviä vuorovaikutustaitoja, mutta uudistuvat toimintatavat ja ympäristöt muuttavat vuorovaikutuksen luonnetta. Tähän haasteeseen terveydenhoitajakoulutus pyrkii vastaamaan rakentamalla erilaisia ubiikkeja ja verkko-oppimisympäristöjä, joissa toimintaa ohjaa teknologiatuettu vastavuoroinen yhteisöllisen oppimisen ideologia. Andersson, C., Haavisto, I., Kangasniemi M., Kauhanen, A., Tikka, T., Tähtinen, L. & Törmänen, A. 2016. Robotit töihin. Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? EVA-Raportti 2. Taloustieto, Helsinki. Hakupäivä 20.9.2018. http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2016/09/Robotit-töihin.pdf Pajarinen, M. & Rouvinen, P. 2014. Uudet teknologiat ja työ. Teoksessa L. Pentikäinen (toim.) Katsaus suomalaisen työn tulevaisuuteen. Työ ja yrittäjyys 30. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki, 33–52. Zhang, B.H. & Looi, C.K. 2011. Developing a sustainable education innovation for seamless learning. Procedia – Social and Behavioral Sciences 15, 2148–54.

Yhteisöllinen verkkopedagogiikka ja digitaaliset oppimisympäristöt tulevaisuuden työelämävalmiuksien oppimisessa

Työelämävalmiuksia kehittävän yhteisöllisen verkkopedagogiikan ydin on opiskelijoiden välinen vuorovaikutus. Kognitiivisesti korkeatasoinen vuorovaikutus on yhteydessä oppimiseen. Yhteisöllisen oppimisen vuorovaikutteisuuteen liittyy olennaisesti yhteisen tietoperustan luominen ja ylläpitäminen. Järvelä, S., Volet, S. & Järvenoja, H. 2010. Research on motivation in collaborative learning:Moving beyond the cognitive-situative divide and combining individual and social processes. Educational Psychologist 45, 15–27.Näitä työelämässäkin tarvittavia taitoja opiskellaan terveydenhoitajakoulutuksessa eri verkkokursseilla, jotka perustuvat yksilöiden väliseen vuorovaikutusprosessiin, jossa rakennetaan ja ylläpidetään keskinäistä ymmärrystä käsiteltävästä asiasta. 

Työelämän muuttuvat osaamistarpeet lisäävät tarvetta etsiä erilaisia tapoja opettaa. Opettajan ammattitaito vaikuttaa merkittävästi koulutuksessa tuotetun osaamisen tasoon. Onnistuessaan opettaja liittää opiskeltavan ammatin nykyiset ja tulevaisuuden ilmiöt sekä siitä nousevat kehittämis- ja tutkimushaasteet osaksi yksilön oppimisprosessia. Järvelä, S., Volet, S. & Järvenoja, H. 2010. Research on motivation in collaborative learning:Moving beyond the cognitive-situative divide and combining individual and social processes. Educational Psychologist 45, 15–27. Suomen hallitus on nimennyt yhdeksi kärkihankkeekseen juuri oppimisympäristöjen modernisoinnin, digitalisaation ja uuden pedagogiikan mahdollisuuksien hyödyntämisen oppimisessa. 

Teknologiatuettujen oppimisympäristöjen kehittyessä on korostettava oppimaan oppimisen taitoja. Miten opimme yhdessä tulevaisuuden sote-osaamista? Oppimistehtävät tulee rakentaa siten, että niiden suorittamisessa tarvitaan yhä enemmän myös laaja-alaiseen ongelmanratkaisuun tähtääviä taitoja sekä asiantuntijoiden tukea, jolloin konsultatiiviset taidot ja toimintatavat korostuvat. Asiakaslähtöisyyden kehittyminen myötä myös asiakassuhteet uudistuvat, mikä edellyttää työntekijältä monialaista osaamista ongelmanratkaisuista aina palvelutarpeen arviointiin ja palvelumuotoiluosaamiseen saakka. Valinnanvapauden lisääntyminen lisää myös asiakkaiden odotuksia palvelun laadusta ja tarjontavalikoimasta, mikä on otettava huomioon myös yhteisöllisiä oppimisympäristöjä rakennettaessa, jotta opiskelijat saavat riittävät valmiudet kohdata näitä tilanteita työelämässä. Hendriks, P., Ligthart, P. & Schouteten, R. 2016. Knowledge management, health information technology and nurses’ work engagement. Health Care Management Review 41, 256–66.

Suunniteltaessa tulevaisuuden osaamistarpeita vastaavia yhteisöllisiä verkko-oppismiympäristöjä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristön rakenteeseen ja oppimistehtäviin, opiskelijaryhmän toimintaan sekä yksilöön liittyviin tekijöihin. Verkko-oppimisympäristön rakenteen tulee vastata opintojakson tavoitteita ja sisältöä, jotka puolestaan on suunniteltava tulevaisuuden osaamistarpeiden perusteella. Laajojen kokonaisuuksien hahmottamisen apuna voidaan käyttää oppimisympäristöjen sisällä erilaisia rakennekarttoja ja kullakin hetkellä ajankohtaisen sisällön korostamista. Pedagogisessa rakentamisessa on otettava huomioon erilaiset opiskelijatyypit, joita ovat sosiaaliset surffaajat, johdonmukaiset verkkotyöskentelijät, vuorovaikutteiset viestijät, loogiset tiedonhakijat ja itsenäiset suorittajat. Du, S., Liu, Z., Liu, S., Yin, H., Xu, G., Zhang, H. & Wang, A. 2013. Web-based distance learning for nurse education: a systematic review. International Nursing Review 60, 167–77. Tenno, T. 2011. Surffaajat ja syventyjät – verkko-oppimisympäristön pedagogisen rakenteen ja opiskelijoiden toimintaorientaatioiden tarkastelua. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.

Erityisen tärkeää on, että opettaja ymmärtää verkko-oppimisen haasteita ja oppimisen suunnittelun ja toteuttamisen ratkaisuja laaja-alaisesti. Verkko-oppimista tulee tarkastella opiskelijoiden ja opettajien näkökulmien ja käsitysten lisäksi myös yhteisöllistä oppimista edistävien tai estävien tekijöiden kautta. Pedagogisesti järkevästi rakennettu verkko-oppiminen luo edellytyksiä merkityksellisempään ja mielekkäämpään oppimiseen tarjoamalla tukea yksilöllisten oppimisen polkujen löytämisessä. Du, S., Liu, Z., Liu, S., Yin, H., Xu, G., Zhang, H. & Wang, A. 2013. Web-based distance learning for nurse education: a systematic review. International Nursing Review 60, 167–77.

Yhteisöllinen tiedonrakentaminen ei ole ongelmatonta, mikä on erityisen tärkeää muistaa verkko-oppimisympäristön suunnittelussa. Oppimistehtävät edellyttävät opiskelijalta nopeaa päätöksentekokykyä ja jatkuvaa tiedonrakentelua. Verkkokeskustelujen ei tule rakentua yksittäisistä viesteistä, vaan niiden on perustuttava pohdintaan, kannanottoihin ja uuden tiedon tuottamiseen. Tällä tavalla opitaan myös tulevaisuuden asiakaslähtöisen terveydenhoitajatyön edellyttämää osaamista. Tärkeää on, että yhteisessä tiedonrakentelussa tehdään yhteenvetoja ja käytetään erilaisia kritiikin muotoja. Niinpä opettajalta edellytetään jatkuvaa pohdintaa siitä, kuinka luoda ja tukea sellaista oppimisen kulttuuria, jossa pyritään pääsemään yksittäisten, yksilökohtaisten kommenttien yläpuolelle uuden tiedon rakentamiseksi. Tenno, T. 2011. Surffaajat ja syventyjät – verkko-oppimisympäristön pedagogisen rakenteen ja opiskelijoiden toimintaorientaatioiden tarkastelua. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Du, S., Liu, Z., Liu, S., Yin, H., Xu, G., Zhang, H. & Wang, A. 2013. Web-based distance learning for nurse education: a systematic review. International Nursing Review 60, 167–77.

Yhteisöllisen verkko-opiskelun suurimpina haasteina on ohjauksen vähäisyys ja puute opiskelijoiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa Vuopala, E. 2013. Onnistuneen yhteisöllisen verkko-oppimisen edellytykset. Näkökulmina yliopisto-opiskelijoiden kokemukset ja verkkovuorovaikutus. Akateeminen väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu.. Opettajan rooli koostuu paljon verkko-oppimisessa ja erityisesti tiedonrakentamiseen tähtäävässä yhteisöllisessä toiminnassa Hakkarainen, K., Paavola, S., Kangas, K. & Seitamaa-Hakkarainen, P. 2013. Sociocultural perspectives on collaborative learning. Towards collaborative knowledge creation. Teoksessa C. Hmelo-Silverr, CA. Chinn, CK. Chan & A. O’Donnell (toim.) The international handbook of collaborative learning. New York: Routledge, 57–73.. Opettajilla on oltava käytössään ohjauksen keinoja, joilla he pyrkivät yhdistämään opittavan asian ja opiskelijan tavan oppia. Opettajan tavassa ohjata tiedon rakentamiseen korostuu vuorovaikutuksen tihentämiseen, kognitiiviseen työskentelyyn sekä tiedon luonteeseen liittyvät tekijät. Opettajan resurssit verkko-opetuksen suhteen ovat rajalliset, eikä voida ajatella, että kaikki opiskelijoiden ohjaamiseen liittyvä toiminta olisi opettajan vastuulla. Opiskelijoiden tiedonrakentamisen tukea tulee rakentaa itse verkkoympäristöön. Scardamalia, M. & Bereiter, C. 2006. Knowledge building: Theory, pedagogy, and technology. Teoksessa K. Sawyer (toim.) Cambridge handbook of the learning sciences. New York: Cambridge University Press, 97–118. Yhteistä ponnistelua vaativilla tehtävillä ja keskusteluilla sekä tiedon luonteeseen liittyvillä tekijöillä on merkitystä sen onnistumisessa. Opettajan rooli yhteisöllisen tiedonrakentamisen ohjauksessa tarkoittaa tapaa osallistua yhtenä jäsenenä tiedonrakentamiseen, sisällöllisenä ja oppimisprosessin mallintamisen asiantuntijana sekä perinteisempänä opettajaroolina, johon liittyy vastuu toiminnan arvioinnista sekä keskustelujen yhteenvetojen tekemisestä ja suuntaamisesta. Scardamalia, M. & Bereiter, C. 2006. Knowledge building: Theory, pedagogy, and technology. Teoksessa K. Sawyer (toim.) Cambridge handbook of the learning sciences. New York: Cambridge University Press, 97–118. McCall, M., Spencer, E., Owen, H., Roberst, N. & Heneghan, C. 2018. Charasteristics and efficacy of digital health education: An overview of systematic reviews. Health Education Journal 31, 497–514.

Terveydenhoitajakoulutuksen aikana opiskelijoista muodostuu asiantuntijayhteisö, mikä kehittää heidän asiantuntijaidentiteettiä. Yhteisöllisen verkko-opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa on otettava huomioon, että verkkokurssin toteutustavat ja oppimistehtävät ovat johdonmukaisia tiedollisten sekä sosiaalisiin elementteihin liittyvien tavoitteiden kanssa ja joiden avulla opitaan erityisen vahvasti uudistuvaa terveydenhoitajatyön osaamista. Kun verkkokursseille tehdään päätöksiä tietyistä ratkaisuista, tehdään samalla päätöksiä liittyen sekä sosiaalisiin näkökulmiin että tiedollisiin oletuksiin ja prosesseihin, eli päätökset eivät kosketa ainoastaan yksittäisiä sosiaalisia, kognitiivisia tai tietoon liittyviä elementtejä vaan yleisemmin näiden sosiokognitiivista yhteisvaikutusta. Hakkarainen, K., Paavola, S., Kangas, K. & Seitamaa-Hakkarainen, P. 2013. Sociocultural perspectives on collaborative learning. Towards collaborative knowledge creation. Teoksessa C. Hmelo-Silverr, CA. Chinn, CK. Chan & A. O’Donnell (toim.) The international handbook of collaborative learning. New York: Routledge, 57–73. Lahti, M., Hätönen, H. & Välimäki, M. 2014. Impact of e-learning on nurses’ and student nurses knowledge, skills and satisfaction: A systematic review and meta-analysis. International Journal of Nursing Studies 77, 136–149.

Johtopäätökset

Tulevaisuuden terveydenhoitajakoulutuksessa tarvitaan muutoksia sekä opettajuudessa että oppimisessa, mikä edellyttää pedagogista kehittämistä opettamisessa sekä oppimisalustoissa ja tavoissa. Kehittämisen on tapahduttava digitalisaation mahdollisuudet huomioiden. Terveydenhoitajakoulutuksen yhteisöllinen verkkopedagogiikka tulee suunnitella siten, että osaamista jaetaan avoimesti ja kollegiaalisesti. Verkko-opiskelun tuomat lähes rajattomat mahdollisuudet sekä sosiaalinen media ovat osa 21. vuosisadan osaamistarpeiden opiskelua ja oppimista. 

Miten koulutusjärjestelmämme tulisi reagoida terveydenhoitajatyön tulevaisuuden osaamistarpeisiin? Tarvitsemme terveydenhoitajia, joilla on valmiudet toimia asiakaslähtöisesti, monialaisesti ja laajasti erilaisissa verkostoissa sekä kehittämistehtävissä. Asiakkaan ohjaukseen ja palveluneuvontaan liittyvä osaaminen korostaa koko hoitoketjun tuntemista sekä verkostoissa työskentelyn edellyttämiä taitoja. Yhteisöllinen teknologiatuettu oppiminen ja verkkopedagogiikka tukevat tätä koko opiskelun ajan. Yhteisöllistä oppimista edistää eniten opiskelijan oma motivaatio, sujuva ja jatkuva vuorovaikutus verkossa, yhteiset tavoitteet ja sitoutuminen sekä yhteistä ponnistelua vaativat oppimistehtävät. Estäviksi ja hidastaviksi tekijöiksi sen sijaan voidaan nimetä oma elämäntilanne ja ajan puute, ryhmään sitoutumattomat ja passiiviset jäsenet, tekninen taitamattomuus, epäselvä ohjeistus työskentelyn etenemisestä sekä opettajan seurannan puute. Vuorovaikutteisuus on hyvän opetustilanteen keskeinen tunnuspiirre. Ryhmän jäsenten positiivinen keskinäinen riippuvuus, sosiokognitiivinen ristiriita sekä emotionaalinen keskinäinen kannattelu ovat yhteisöllisen oppimisen keskeisiä ulottuvuuksia. Tekniset ratkaisut tuovat mahdollisuuksia ja tukea oppimisprosessin suunnitteluun ja käyttöönottoon. Järvelä, S., Volet, S. & Järvenoja, H. 2010. Research on motivation in collaborative learning:Moving beyond the cognitive-situative divide and combining individual and social processes. Educational Psychologist 45, 15–27. Vuopala, E. 2013. Onnistuneen yhteisöllisen verkko-oppimisen edellytykset. Näkökulmina yliopisto-opiskelijoiden kokemukset ja verkkovuorovaikutus. Akateeminen väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu. Hakkarainen, K., Paavola, S., Kangas, K. & Seitamaa-Hakkarainen, P. 2013. Sociocultural perspectives on collaborative learning. Towards collaborative knowledge creation. Teoksessa C. Hmelo-Silverr, CA. Chinn, CK. Chan & A. O’Donnell (toim.) The international handbook of collaborative learning. New York: Routledge, 57–73. Lahti, M., Hätönen, H. & Välimäki, M. 2014. Impact of e-learning on nurses’ and student nurses knowledge, skills and satisfaction: A systematic review and meta-analysis. International Journal of Nursing Studies 77, 136–149.

Verkkokurssin, kuten kaikkien muidenkin kurssien, suunnittelu ja toteuttaminen perustuvat eri osa-alueiden näkyväksi tekemiseen siten, että ne toimivat valittujen pedagogisten ratkaisujen tukena. Vaikka on olemassa jo paljon yhteistyötä, jossa verkkokursseja suunnitellaan yhdessä, monet verkkokurssit muokkautuvat kuitenkin yksittäisten opettajien omien kokemusten perusteella. Vaarana tällöin on, että opettajan oman kokemuksen kautta saatu tietämys siirtyy sellaisenaan kurssin toteutukseen ilman että ratkaisuja pohditaan ja tehdään läpinäkyviksi ja otetaan huomioon 21. vuosisadan terveydenhoitajatyön osaamistarpeet laaja-alaisesti. Kurssien sekä niiden toteuttajien pedagoginen kehittyminen vaatii kokemusten käsittelyä ja hyödyntämistä sekä ratkaisujen taustalla olevien lähtökohtien käsittelyä yhdessä. Tähän tarpeeseen uudistuvassa terveydenhoitajakoulutuksessa vastaa tiimiopettajuus, mihin myös opetussuunnitelman osaamisperustaisuuden rakentaminen pohjautuu ja keskittyy vahvasti.

Lähteet

    Kommentit

    blog comments powered by Disqus