Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 58/2019

Oman osaamisen asiantuntijaksi – miten kaikille yhteistä osaamista määritellään, kehitetään ja arvioidaan Turun ammattikorkeakoulussa?

30.9.2019 ::

Metatiedot

Nimeke: Oman osaamisen asiantuntijaksi – miten kaikille yhteistä osaamista määritellään, kehitetään ja arvioidaan Turun ammattikorkeakoulussa? Teoksessa H. Alaniska, H. Keurulainen & T-M. Tauriainen (toim.) Osaamisperustaisia käytäntöjä korkeakouluissa

Tekijä: Konst Taru; Keinänen Meiju

Aihe, asiasanat: arviointi, innovaatiotoiminta, korkea-asteen koulutus, osaaminen, osaamisperusteisuus

Tiivistelmä: Innovaatiokompetenssit ovat kaikille aloille yhteisiä tulevaisuuden työelämätaitoja. Turun ammattikorkeakoulussa niiden kehittymistä arvioidaan koko tutkinnon ajan, jotta opiskelijasta tulee oman osaamisensa asiantuntija, joka tuntee omat vahvuutensa ja kehittymistarpeensa. Mutta miten kehittää ja arvioida toimintaa ja käyttäytymistä, kuten kriittistä ajattelukykyä tai aloitteellisuutta? Tähän on Turun ammattikorkeakoulussa kehitetty työkaluja ja menettelytapoja kuluneen vuosikymmenen ajan.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2019-09-30

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019081424214

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Konst, T. & Keinänen, M. 2019. Oman osaamisen asiantuntijaksi – miten kaikille yhteistä osaamista määritellään, kehitetään ja arvioidaan Turun ammattikorkeakoulussa? Teoksessa H. Alaniska, H. Keurulainen & T-M. Tauriainen (toim.) Osaamisperustaisia käytäntöjä korkeakouluissa. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 58. Hakupäivä 21.11.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019081424214.

Innovaatiokompetenssit ovat kaikille aloille yhteisiä tulevaisuuden työelämätaitoja. Turun ammattikorkeakoulussa niiden kehittymistä arvioidaan koko tutkinnon ajan, jotta opiskelijasta tulee oman osaamisensa asiantuntija, joka tuntee omat vahvuutensa ja kehittymistarpeensa. Mutta miten kehittää ja arvioida toimintaa ja käyttäytymistä, kuten kriittistä ajattelukykyä tai aloitteellisuutta? Tähän on Turun ammattikorkeakoulussa kehitetty työkaluja ja menettelytapoja kuluneen vuosikymmenen ajan. 

Kuva: Shutterstock

KUVA: Monkey Business/Shutterstock.com

Mitä innovaatiokompetenssit ovat?

Innovaatiokompetenssit tarkoittavat alasta riippumatonta, työelämässä tarvittavaa osaamista, jonka avulla opiskelijalla on valmiudet osallistua tulevan työpaikkansa innovaatioprosesseihin siten että aitoja innovaatiota syntyy. Innovaatiokompetenssit jaetaan viiteen ryhmään, jotka ovat luovuus, kriittinen ajattelu, aloitteellisuus, tiimityötaidot sekä verkosto-osaaminen. Näiden määrittely sekä työkalu näiden arviointiin on kehitetty kolmessa perättäisessä EU-rahoitteisessa hankkeessa vuosina 2011–2017, mikä kertoo aiheen merkittävyydestä myös niin rahoittajan näkökulmasta kuin eurooppalaisen koulutuksen kehittämisen kannalta. Innovaatiokompetenssien määrittelyyn ja arviointityökalun kehittämiseen ovat osallistuneet useat eurooppalaiset korkeakoulut ja yritykset. Yritysten ja korkeakoulujen yhteistyöllä varmistettiin, että kehitettävä osaaminen vastaa työelämän tarpeita ja että arviointityökalun käytettävyys toteutuu myös työelämässä, ei vain korkeakouluissa. 

Mitä ja miten arvioidaan? 

Innovaatiokompetenssien kehittäminen ja arviointi ovat koko opintoajan kestävää toimintaa, sillä kyse on nimenomaan tutkinnon aikana kehittyvästä osaamisesta, ei vain yksittäisen kurssin oppimistavoitteista. Näin ollen arviointi on jatkuvaa ja ennen kaikkea kehittämisorientoitunutta, jolloin opiskelija kehittää myös kykyään arvioida omaa osaamistaan sekä tunnistaa osaamisalueensa vahvuudet ja kehittämiskohteet. Selkeiden osaamistavoitteiden ja arviointikriteerien myötä opiskelija osaa myös sanoittaa ja kuvata osaamistaan monipuolisemmin sekä konkreettisemmin.

Käytännössä jatkuva arviointi tarkoittaa sitä, että innovaatiokompetenssien kehittäminen ja arviointi alkavat heti opintojen alussa ja jatkuvat koko opiskeluajan. Innovaatiokompetenssit ovat kaikkien tutkintojen tavoitteena, ja niiden koko tutkinnon aikainen arviointi tapahtuu opiskelijan ohjaukseen ja tuutorointiin kytkeytyen. Innovaatiokompetenssien kehittymistä ja arviointia pohditaan yhteisissä tuutortapaamisissa sekä opiskelijan ja tutoropettajan henkilökohtaisissa kehityskeskusteluissa opintojen alussa, opintojen aikana, ja opintojen lopussa. 

Arviointi keskittyy itsearviointiin ja sen tukena voidaan käyttää vertaisarviointia ja ulkoista arviointia. Arvioinnin työkaluna käytetään sähköistä arviointilomaketta, jossa aiemmin mainittuja viittä innovaatiokompetenssidimensiota kuvataan 34 väittämällä. Opiskelija siis arvioi omia vahvuuksiaan ja kehittymistarpeitaan innovaatiokompetenssien osalta, keskustelee niistä tuutoropettajansa kanssa, ja vertaa vuosittain etenemistään aiempiin arviointeihinsa. Halutessaan opiskelija saa sähköisestä arvioinnistaan myös raportin.

Vaikka tutkinnon aikainen innovaatiokompetenssien arviointi on kytketty tuutorointiin, kehittyvät innovaatiokompetenssit luonnollisesti itse opinnoissa. Tästä syystä innovaatiokompetenssien arviointi on yhdistetty myös opintojaksoihin ja -moduuleihin. Koulutukset päättävät itse, missä opinnoissa mitkäkin innovaatiokompetenssit kytketään osaamistavoitteiksi. Tämä edellyttää koulutuksilta yhteissuunnittelua, jotta innovaatiokompetenssit ja niiden arviointi on linjakas ja koordinoitu osa koulutuksen opetussuunnitelmaa.

Innovaatiokompetenssit osana OPSia 

OPS eli opetussuunnitelma, Turun ammattikorkeakoulussa oppimissuunnitelma, on keskeinen koulutusorganisaation työkalu ja toiminnan ohjaaja, ja siksi myös innovaatiokompetenssit ja niiden arviointi ovat kiinteä osa tätä suunnitelmaa (kuvio 1). Innovaatiokompetenssit on kuvattu OPS:issa tutkintojen yhteisinä osaamistavoitteina ja myös opintojen sisällöissä. Tämä luonnollisesti edellyttää, että opinnoissa käytettävien oppimis- ja opetusmenetelmien sekä oppimisympäristöjen suunnittelussa innovaatiokompetenssit on otettu huomioon. Esimerkiksi erilaiset toiminnalliset ja aktivoivat oppimismenetelmät sekä autenttiset työelämälähtöiset oppimisympäristöt mahdollistavat innovaatiokompetenssien monipuolisen käytön ja näin myös tukevat niiden kehittymistä.

KUVIO 1. Innovaatiokompetenssit ja OPS

KUVIO 1. Innovaatiokompetenssit ja OPS

Sanoittamisen haaste

Oman osaamisen sanoittaminen ei kuitenkaan ole opiskelijalle aina helppoa. Luovuuden, kriittisen ajattelun tai verkosto-osaamisen kuvaaminen voi olla haastavaa, vaikka ko. taidot olisivatkin hallussa. Opiskelijat harvoin tulevat ammattikorkeakouluun opiskelemaan juuri innovaatiokompetensseja. Se mikä kiinnostaa on oma koulutusala, esimerkiksi sairaanhoito, rakentaminen tai markkinointi. Vaikka opiskelijat usein ovatkin hyvin tietoisia, että juuri mainittuja taitoja tarvitaan joka alalla eri työtehtävissä, ei innovaatiokompetensseja välttämättä osata nähdä osana omaa ammatti-identiteettiä. Myös innovaatiokompetenssit käsitteenä on useimmille vieras. Siten innovaatiokompetensseja on hyvä sanoittaa keskeisinä työelämätaitoina, joita opinnoissa opitaan myös itse tunnistamaan, kuvaamaan, kehittämään ja arvioimaan. Oppimisen tavat, joilla innovaatiokompetenssit kehittyvät, edustavat innovaatiopedagogiikkaa. Näin vaikeat termit konkretisoituvat heti opintojen alussa yhteisen keskustelun kautta ja muodostavat yhteisen osaamisperustaisuuden kaikille tutkinnoille. 

Innovaatiokompetenssien arvioinnin kautta opiskelijan itsearvioinnin taidot kehittyvät ja ymmärrys omasta osaamisesta kasvaa. Tärkeää arvioinnissa ei kuitenkaan ole se, minkä ”arvosanan” opiskelija itselleen kustakin osaamisalueesta antaa, vaan se, että opiskelijalle kehittyy realistinen käsitys omista vahvuuksistaan ja kehittymistarpeistaan sekä laajempi näkemys omasta ammatti-identiteetistään. Myöskään ”arvosanojen nousujohteisuus” ei ole aina tavoitteena, sillä itsetuntemuksen kehittymisen kautta opiskelijan itselleen antamat arvioinnit voivat jopa laskea; esimerkiksi ennen itseään hyvänä tiimipelaajana pitänyt opiskelija huomaakin ehkä tiimityötaidoissaan tarvetta parantamiseen, kun kokemus haasteellisemmista monialaisita työelämäprojekteista kasvaa. 

Kaikkien asia

Yhteisen osaamisen sanoittamisessa keskeisessä roolissa on koko henkilökunta, ja erityisesti tuutoropettajat ja opinto-ohjaajat. Koko henkilöstön on tiedettävä, mitä innovaatiokompetenssit ja innovaatiopedagogiikka ovat, ja miten ne kytkeytyvät opiskeluun Turun ammattikorkeakoulussa. Tästä syystä koko henkilöstölle on suunnattu ns. Innopeda-valmennusta, jonka noin 2/3 (~450) henkilöstöstä on jo suorittanut. Koska tuutoropettajat ovat keskeisessä roolissa koko tutkinnon aikana tapahtuvan innovaatiokompetenssien arvioinnin ohjaajina, järjestetään heille lisäksi arviointityöpajoja, joissa käydään tarkemmin yhdessä läpi muun muassa arviointityökalun käyttöä. Näihin työpajoihin osallistuu yleensä myös koulutusten vastuuhenkilöitä, joiden tehtävänä on edelleen kouluttaa ja kannustaa koulutusten opettajia innovaatiokompetenssien ja niiden arvioinnin kytkemisen opintojaksoihin. 

Innovaatiokompetenssit ovat myös osa henkilöstön osaamista ja henkilöstökoulutusta. Henkilöstön kehityskeskusteluihinkin on nykyään liitetty pohdintaa omista ja oman lähitiimin innovaatiokompetensseista. Koska innovaatiokompetenssit lähtevät työelämän tarpeista ja pyrkivät kehittämään työelämää, on tärkeää, että myös korkeakouluhenkilöstö arvioi ja kehittää osaamistaan tällä saralla.

Oman osaamisen asiantuntijaksi

Kun jatkuvasti muuttuvassa innovaatiovetoisessa työelämässä pelkkä alakohtainen osaaminen ei enää riitä, nousee innovaatiokompetenssien rooli tulevaisuuden työelämätaitoina yhä tärkeämmäksi. Siksi tämän kaltaisen osaamisen tietoiseen ja jatkuvaan kehittämiseen sekä sen arviointiin tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota jo koulutuksen aikana. Monipuolisten arviointikäytänteiden, tuen ja ohjauksen tuloksena opiskelija tietää omat vahvuutensa ja kehittymistarpeensa aiempaa paremmin ja hänen käsityksensä omasta ammatti-identiteetistään laajenee. Opiskelija osaa myös kuvata ja sanoittaa osaamistaan konkreettisemmin, esimerkiksi miksi hän on vahvimmillaan luovuutta vaativissa ongelmanratkaisutilanteissa tai tiimityötä edellyttävissä tehtävissä. Toisaalta jatkuvan arvioinnin myötä opiskelija kykenee myös itse tunnistamaan oppimisen paikkoja. Nämä ovat tärkeitä taitoja ei vain työnhakutilanteissa, vaan myös silloin kun työtehtävät muuttuvat ja hankittuja taitoja tulee osata siirtää toisiin tehtäviin. 

Vaikka työkaluja ja menetelmiä innovaatiokompetenssien kehittämiseen ja arviointiin on olemassa, vaatii niiden systemaattinen käyttöönotto kuitenkin paljon työtä ja tukea niin opiskelijoiden ohjauksessa kuin myös koulutusorganisaation perinteisten käytänteiden ja kulttuurien muutoksessa. Uudet käytänteet vaativat perehtymistä, keskustelua ja aikaa juurtuakseen, ja myös Turun ammattikorkeakoulussa tämä kehitystyö jatkuu. 

    Kommentit

    blog comments powered by Disqus