Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 57/2020

Hidasta taidetta

19.8.2020 ::

Metatiedot

Nimeke: Hidasta taidetta. Teoksessa E. Isomursu, P. Hoppu & J. Tötterström (toim.) Taidetta ja elämää

Tekijä: Enqvist Anu

Aihe, asiasanat: merkitys (tärkeys), teatteritaide

Tiivistelmä: Taiteen tekijänä miettii lähes poikkeuksetta teostensa merkitystä yleisölle. Teatteri on esittävä taiteenlaji, jossa yleisö on läsnä teoksen syntyprosessissa alusta loppuun. Teoksilla on luonnollisesti merkitys myös tekijöilleen. Käännän tekstissä näkökulman sisäänpäin ja pohdin, mikä motivoi minua tekemään taidetta ja miksi koen sen merkitykselliseksi. Kirjoitan myös asioista, joiden koen estävän merkityksellisyyden kokemusta.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2020-08-19

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2020062345419

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Enqvist, A. 2020. Hidasta taidetta. Teoksessa E. Isomursu, P. Hoppu & J. Tötterström (toim.) Taidetta ja elämää. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 20.1.2022. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2020062345419.

Taiteen tekijänä miettii lähes poikkeuksetta teostensa merkitystä yleisölle. Teatteri on esittävä taiteenlaji, jossa yleisö on läsnä teoksen syntyprosessissa alusta loppuun. Teoksilla on luonnollisesti merkitys myös tekijöilleen. Käännän tekstissä näkökulman sisäänpäin ja pohdin, mikä motivoi minua tekemään taidetta ja miksi koen sen merkitykselliseksi. Kirjoitan myös asioista, joiden koen estävän merkityksellisyyden kokemusta.

Kuvituskuva

KUVA: Anu Enqvist

(Lasten)teatteria 

Olen koulutukseltani teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK) ja työskentelen lasten ja nuorten esityksiin ja työpajoihin erikoistuneessa teatterissa. Vastaan teatterin yleisötyöstä ja teatterikasvatuksesta sekä näyttelen ja ohjaan. Teatterimme erikoisosaamisalaa on nukke- ja välineteatteri. Omassa työssäni fokus on välineteatterissa esiintyjänä, ohjaajana ja teatterikasvattajana.

Minulle teatterin tekeminen on aina kasvatuksellista. Kasvatusnäkökulma korostuu erityisesti lapsille suunnattua ja lasten kanssa teatteria tehdessä. Prosessi on ryhmätyötä ja siinä korostuu tekijöiden ja yleisön välinen vuorovaikutus. Kasvatuksen näkökulma ohjaa valintoja esityksiä työstettäessä: mitä haluan tai haluamme teatterin tekijöinä lapsille tarjota? Mitä aiheita esitykset käsittelevät? Miten yleisötyö ja esimerkiksi työpajat auttavat työstämään aihetta ja lisäävät vuorovaikutusta? Mitä esitykset antavat yleisöille? Mitä eri yleisöt haluavat esityksiltä ja yleisötyöltä? Teatterimme esitykset on suunnattu yhtä lailla aikuisille kuin lapsillekin. Ne ovat sisällöltään monitasoisia ja puhuttelevat monen ikäisiä. Esityksillä on itseisarvo taideteoksina, mutta ne toimivat myös oppimisen välineinä. 

Taiteen tekijänä tulee mietittyä lähes poikkeuksetta teosten merkitystä yleisölle. Teatteri on esittävä taiteenlaji – yleisö on läsnä teoksen syntyprosessissa alusta loppuun. Teoksilla on luonnollisesti merkitys myös tekijöilleen. Tässä tekstissä käännän näkökulmaa sisäänpäin ja kerron, mikä motivoi minua tekemään taidetta ja miksi koen sen merkitykselliseksi. Pohdin myös, mikä voi estää merkityksellisyyden kokemuksen.

Make your friend look good

Teatteritaiteessa – sen tekijänä ja kokijana – tärkeintä minulle on sen kyky kehittää empatiaa. Empatian merkityksestä kirjoittaa myös Juha Hurme kolumnissa Ihmiskunta tarvitsee teatteria selviytyäkseen Hurme, J. 2019. Juha Hurmeen kolumni: Ihmiskunta tarvitsee teatteria selviytyäkseen. Yle 21.8. Hakupäivä 12.2.2020. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/21/juha-hurmeen-kolumni-ihmiskunta-tarvitsee-teatteria-selviytyakseen. Hän pohtii muun muassa Turun yliopiston professorin, tulevaisuudentutkijan Markku Wileniuksen ajatuksia kuluvalla vuosisadalla tarvittavista avaintaidoista. Kolmen muun tärkeän asian lisäksi listalle ovat päässeet empatiataidot, jotka korostuvat ihmisten ja tiedon liikkuessa aiempaa vilkkaammin. Ihmisen on pakko oppia ymmärtämään muita ihmisiä, erilaisia ihmisiä. Tähän teatteri tarjoaa oivallisen tilan: esitystä katsoessaan tai sitä tehdessään ihminen asettuu toisen asemaan. Hurme toteaa osuvasti, että teatteri on 2 500 vuotta vanhaa empatiakoulutusta sekä tekijöille että katsojille. Hurme, J. 2019. Juha Hurmeen kolumni: Ihmiskunta tarvitsee teatteria selviytyäkseen. Yle 21.8. Hakupäivä 12.2.2020. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/21/juha-hurmeen-kolumni-ihmiskunta-tarvitsee-teatteria-selviytyakseen Koulutuksen tarve ei ole vuosituhansien kuluessa vähentynyt, ja tällä hetkellä se tuntuu olevan jopa hälyttävän suuri. Teatterilla on mahdollisuus luoda yhteys ihmisten välillä. Empatiataidot kehittyvät kohtaamisessa, ja ne ovat inhimillisyyden ydintä.

Empatialihaksia tarvitaan myös omaa itseä kohtaan. Teatteri auttaa myös siinä - tästä minulla on omakohtaista kokemusta. Oman paikkani, oman ilmaisuni, oman ääneni löytäminen on ollut ja tulee olemaan elämänmittainen prosessi. Olen usein verrannut itseäni toisiin ja kokenut huonommuutta, kun en ole tarpeeksi hauska, tarpeeksi taitava, tarpeeksi jotain. Olen luonteeltani melko ujo, mutta sosiaalinen introvertti, hiljainen ja hidas pohdiskelija. Vasta kolmenkymmenen ikävuoden tällä puolen alan olla sinut itseni kanssa, ja uskon, että sen tärkein mahdollistaja on ollut teatteri. Se on auttanut itsetuntemukseni kehittymistä ja lisännyt empatiaa omaa itseäni kohtaan. Olen alkanut löytää paikkaani ja olemisen tapaani näyttämöllä.  Kasvu ammattiin on ollut samalla kasvua omaksi itseksi. Kaikkien ei tarvitse eikä kukaan voi olla samanlainen kuin toiset. Kaikenlaista ääntä ja olemista tarvitaan. On oltava armollinen itselleen ja samoin myös toisia kohtaan. Taiteen tekijänä tämä lienee tärkein viestini, ja toivon, että pystyn välittämään tätä viestiä eteenpäin kaikessa tekemässäni.

Osallistuin pari vuotta sitten improvisaatiokurssille, josta mieleen jäi erityisesti ohje make your friend look good. Se toimii myös omana mottonani. Se ei tarkoita, että pitäisi unohtaa itsensä toisen vuoksi. Se merkitys on ennemminkin siinä, että se kehottaa auttamaan kaveria, toimimaan niin, että tukee toista, saa hänet loistamaan. Se kehottaa olemaan avoin toiselle ja toisen tarjouksille, sekä tarjoamaan itse, ehdottamaan, viemään tilannetta eteenpäin. Parhaiten toista pystyy tukemaan, kun tuntee itsensä ja oman potentiaalinsa. Jos kaikki ajattelisivat näin, emmekö me kaikki silloin loistaisi yhdessä?

Rikkinäinen polkupyörä

Teatteritaiteen merkitys ja voima on kohtaamisessa ja empatian kehittymisen mahdollisuudessa. Sen varsinainen merkitys on siis aivan muualla, kuin esimerkiksi kassatuloissa tai menestyksessä. Parhaimmillaan se on hidasta taidetta. Esityksen katsominen tai kokemus esiintymisestä voi laittaa liikkeelle jotain, jonka todellinen merkitys avautuu vasta vuosien päästä. 

Teatterin tekeminen on työtä ja sen prosessit vaativat aikaa. Työn tekijän näkökulmasta aikaa ei aina valitettavasti ole tarpeeksi ja joskus sitä on huomattavasti liian vähän. Joskus kiire musertaa ja vie merkityksen tekemiseltä. Eräs ystäväni ja kollegani, jonka kanssa minulla oli ilo työskennellä tiiviisti menneen syksyn produktioissa, kertoi analogian, joka kolahti.

Ystäväni oli vuosia sitten saanut kesäksi lainaan polkupyörän. Polkupyörä oli ehjä ja sillä ajaminen oli sujuvaa ja kevyttä. Kesän jälkeen hän palasi kotikaupunkiinsa ja oman pyöränsä satulaan. Hänen oma pyöränsä oli rikkinäinen ja pysyi juuri ja juuri kasassa. Ennen kokemusta ehjällä pyörällä ajamisesta hän oli ollut aivan tyytyväinen omaan pyöränsä. Hänen kehonsa oli tottunut rikkinäisen pyörän vaatimaan tasapainoiluun ajaessa. Nyt ehjällä pyörällä ajamisen myötä oma pyörä tuntui epävakaalta ja mahdottomalta ajaa. Rikkinäisellä polkupyörällä ajamisesta oli tullut ystävälleni normaalia, mutta tilanne muuttui, kun sai kokemuksen ehjästä. Tämä rinnastuu suoraan työelämään: kun kerran saa kokemuksen siitä, millaista on tehdä työtä ilman kiirettä tai painetta, ei halua palata enää entiseen.

Moni taiteen tekijä tasapainoilee rikkinäisellä pyörällä, kannattelee itseään moneen suuntaan haarautuvissa työtilanteissa ja venyy tiukkojen aikataulujen asettamissa raameissa. Tärkeää olisi päästä hidastamaan ja nauttimaan kyydistä. Minulle selkeni viimein ja valitettavasti työuupumuksen myötä, että en halua enää tehdä työtä sillä tavalla, kuin olen jossain vaiheessa tottunut tekemään. Haluan tehdä työtäni rauhassa ja syventyen niin, että pääsen myös nauttimaan sen tuloksista. Työni on minulle rakas, ja juuri sitä mitä haluan tehdä. Olen ollut onnekas ja saanut tehdä koulutustani vastaavaa työtä monipuolisissa tehtävissä jo vuosien ajan. Olen myös antanut työlleni enemmän, kuin olisi ollut varaa. Aiemmin mainitsemani ammatillisen epävarmuuden tunteet ovat varmastikin vaikuttaneet siihen, että olen tarttunut kaikkiin tarjottuihin tilaisuuksin, koska en ole osannut kieltäytyä sen pelossa, ettei niitä kieltäytymisen myötä enää tule. Henkinen kuorma on ollut ajoittain todella suuri. 

Työhyvinvoinnista, uupumuksesta ja työn henkisen kuormittavuuden lisääntymisestä kirjoitetaan tällä hetkellä mediassa todella paljon. Marjo Valtovaara kertoo Helsingin Sanomien artikkelissa Valtavaara, M. 2019. ”On täysin kestämätöntä, että työikäisiä putoilee rivistä tätä tahtia” – Työterveys­psykologi räjäyttäisi self helpin uupumuksen hoidossa. Helsingin Sanomat 10.2. Hakupäivä 12.2.2020. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006401793.html Työterveyslaitoksen tutkimushankkeesta, jonka tavoitteena on tuottaa työpaikkojen ja työterveyshuollon käyttöön sopiva malli, jonka turvin on mahdollista tunnistaa työuupumuksen merkit varhain. Sama toimittaja haastatteli pari päivää sitten Helsingin Sanomiin Valtavaara, M. 2020. Työuupumukselle on tulossa ensimmäiset kansalliset raja-arvot, työntekijän voinnissa tarkkaillaan neljää uupumuksen oiretta. Helsingin Sanomat 8.10. Hakupäivä 12.2.2020. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006265763.html työterveyspsykologi Johanna Ojala-Oksalaa, joka kertoo, että vastaanotolle tulevat kipuilevat yksilöt, kun ennemmin pitäisi panostaa työyhteisöjen ohjaukseen jo ennakoivasti. 

Työn tekemisen tavan, työympäristöjen ja työkulttuurin on muututtava ja kehityttävä avoimessa dialogissa. Kyse on suuremmasta asiasta, kuin yksittäisistä isommista tai pienemmistä työyhteisöistä. Tahtia täytyy hidastaa, tai muuten kaadutaan kuin dominopelin nappulat. Hidastaminen on sekä yksilöiden että yhteisöjen vastuulla. On opeteltava tunnistamaan rajat mieluiten jo ennen, kun ne tulevat väkisin vastaan. On opeteltava sanomaan ei. On osattava olla empaattinen itseä kohtaan. Yhteisön on osattava olla empaattinen jäseniään kohtaan. On osattava asettua toisen asemaan ja autettava kaveria. On päästävä nauttimaan kyydistä. Hurme lisää Wileniuksen esittämiin vuosisadan avaintaitoihin vielä viidennen kohdan, joka liittyy suoraan nautintoon. Sen lainaan tähän loppuun ja koitan muistaa sen myös itse tulevia työhaasteita kohdatessa: ” -- teatteri on parasta viihdettä. Sillä on vahva yhteys leppoisaan ja mukavaan elämään, hyväntuulisuuteen. Tekijöiden ja katsojien yhteistyössä luoma yhteys.” Hurme, J. 2019. Juha Hurmeen kolumni: Ihmiskunta tarvitsee teatteria selviytyäkseen. Yle 21.8. Hakupäivä 12.2.2020. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/08/21/juha-hurmeen-kolumni-ihmiskunta-tarvitsee-teatteria-selviytyakseen

Lähteet