Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 57/2020

Kohtaamisen taide

19.8.2020 ::

Metatiedot

Nimeke: Kohtaamisen taide. Teoksessa E. Isomursu, P. Hoppu & J. Tötterström (toim.) Taidetta ja elämää

Tekijä: Mettovaara Päivi

Aihe, asiasanat: taidekokemukset, tanssi

Tiivistelmä: Kun taide antaa mahdollisuuden kohdata itsen ja muut myötätuntoisemmin.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2020-08-19

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2020062345423

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Mettovaara, P. 2020. Kohtaamisen taide. Teoksessa E. Isomursu, P. Hoppu & J. Tötterström (toim.) Taidetta ja elämää. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 20.1.2022. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2020062345423.

Kun taide antaa mahdollisuuden kohdata itsen ja muut myötätuntoisemmin.

Kuvituskuva

KUVA: Merja Männikkö

Olen Päivi Mettovaara oululainen tanssinopettaja, yhteisötaiteen tekijä ja kahden pojan äiti. Opiskelen tällä hetkellä Oulun ammattikorkeakoulussa Taiteen tekijä ja kehittäjä tutkinto-ohjelmassa (YAMK). Aikaisemmalta koulutukseltani olen tanssinopettaja (Oamk 2009) ja yhteisöpedagogi (HUMAK 2018). 

Olen opettanut tanssia ja luovaa taidetta ympäri Oulun seutua vuodesta 2006 alkaen. Opetustyössäni olen kohdannut eri-ikäisiä ihmisiä vauvasta vaariin. Opetustyön lisäksi olen ohjannut ja koreografioinut esityksiä sekä esiintynyt erilaisissa kokoonpanoissa. Tällä hetkellä työskentelen koordinaattorina (kulttuuri- ja kerhotoiminta sekä kouluyhteistyö) Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piirillä ja toimin tuntiopettajana Suomen diakoniaopistolla ja Vuolle-opistolla.

Viimeisimmistä taiteellista projekteista mainittakoon Veli-yhtyeen Kadonneet kupletit -konsertit Oulun hoivakodeissa 2018‒2019, Tanssi Valolle -yhteistyöteos Pauliina Lapin kanssa (Ii, 2019), Nuijamiesten lavan 60-vuotisjuhlaesitys (Ylikiiminki, 2019), Minun elämä, meidän elämä -taidenäyttely (Oulu, 2017), Muistoni-soolotanssiteos ja lasten perinnetanssiesityksen koreografiointi Ylikiimingin Muistojen Polku -tapahtumaan vuonna 2015 ja Aamu toi, ilta vei -musiikkinäytelmän tanssikohtausten ohjaus (Ylikiiminki, 2014 ja 2015).

Toimin toista kautta puheenjohtajana kulttuurihyvinvointiyhdistys Esteetön ry:ssä, jonka yksi keskeisin tavoite on taiteen saavutettavuuden edistäminen ja esteettömän asenteen välittäminen taiteen kautta. Puheenjohtajuus on antanut mahdollisuuden katsoa paikallista yhdenvertaisen taiteen kenttää näköalapaikalta, oppia uutta ja kehittää sekä omaa toimijuutta että yhdistyksen ja alueen taidetoimintaa.

Haluan edistää työni kautta ihmisten mahdollisuuksia tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä tutkia ja ilmaista itseään taiteen keinoin. Lisäksi haluan edistää yhdenvertaisuuden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemusta. Yhdenvertaisuuteen liittyy vahvasti myös taiteen saavutettavuuden lisääminen myös heille, joiden luo se ei tavallisesti löydä. 

Otin ensimmäiset tanssiaskeleeni pienenä tyttönä isäni kanssa tanssilavoilla. Isä opetti minulle, kuinka voi liitää musiikin yllä. Näin tanssinilo tarttui minuun ja hakeuduin tanssitunneille. Koin jo pienenä tanssin ja musiikin olevan minulle tapa ilmaista itseäni, mutta kilpailu ja kilpaileminen eivät koskaan olleet minulle se mistä erityisesti nautin. Tanssimisen syvin nautinto selvisi minulle vuosia myöhemmin.

On näytöksen ensi-ilta ja odotan sen alkua takahuoneessa. Sydämeni lyö kiivaammin, kädet hikoavat ja kävelen edestakaisin. Lisään varalta poskiini enemmän puuteria, jos sitä tulikin liian vähän. Naurahdan ääneen. Voin vaikuttaa hieman hermostuneelta ulkopuolisen silmin ja sitä minä juuri olen. Olen hermostunut ja epävarma, ja valmiina luovuttamaan. Lopulta sanon itselleni, ”jos pystyt tähän, pystyt mihin vaan”. Epävarmuus on kuitenkin läsnä, kunnes astun näyttämölle. Hengitän itseeni sitä hetkeä: tilaa, tunnetta ja ihmisiä ympärilläni sekä päästän sydämeni ja aistini auki. 

Näyttämöllä nautin hetkestä jokaisella solullani. Silloin kehoni kertoo, mieleni tanssii ja sieluni elää unelmaa. Koen jotain erityistä, kun saan olla juuri sellainen kuin olen välittämättä siitä, minkälainen minun odotetaan olevan. Silloin olen minä, se Päivi Mettovaara, joka on täynnä energiaa, tunnetta ja voimaa samalla ollen erittäin herkkä ja haavoittuvainen. Olen iloa, surua, pettymyksiä, epävarmuutta, intohimoa, paloa, katkeruutta, toivoa, onnea ja rakkautta. Olen sitä kaikkea yhtä aikaa. Se on tunne, että voin olla oma itseni vie hetkeksi pois sen kaiken kivun, joka toisinaan valtaa mieleni. Hetken katson itseäni myötätuntoisemmin.

Yllä oleva kokemus taiteen antamasta voimasta on minulle todellinen. Kun saan aitona omana itsenäni luoda ja opettaa, loistan. Taide ja luovuus merkitsevät minulle valtavasti, varsinkin sellainen, missä voi syntyä aitoja kohtaamisia, kokea yhdenvertaisuutta ja yhteisöllisyyttä. Taide antaa minulle mahdollisuuden ilmaista itseä ja luoda jotain, mikä kumpuaa sisimmästäni. 

Taiteellisessa työskentelyssä ja opetustyössäni tavoitteellisina suuntaviivoina minulle ovat yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, osallisuus ja luovuus. Ollaan integraation ytimessä, jossa jokainen on osa yhteistä kokemusta. Haluan antaa työssäni kohtaamilleni ihmisille mahdollisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin he ovat, luoda yhteisestä hetkestä yhdenvertainen ja myötätuntoinen, jossa voimme kohdata toisemme ihmisenä. Uskon, että taide ja luovuus voivat antaa ihmisille työkaluja tutkia itseään, ilmaista tunteitaan ja oppia uutta itsestään ja ympäristöstään. 

Kun katson itseäni kymmenen vuoden päähän, toivon, että näen rohkean Päivin, joka katsoo tulevaan avoimesti, kurkottaa korkealle ja kuuntelee sydäntään. Toivon, että olen yhä enemmän läsnä tässä hetkessä ja nautin sen antamasta rauhasta. Haluan oppia uutta itsestäni, ympäristöstä ja taiteen mahdollisuuksista minulle ja muille yhdenvertaisesti, kehittää itseäni ja tarttua rohkeasti elämän antamiin mahdollisuuksiin. Tulevaisuus on jo minussa!