Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 57/2020

Minä ja taiteeni

19.8.2020 ::

Metatiedot

Nimeke: Minä ja taiteeni. Teoksessa E. Isomursu, P. Hoppu & J. Tötterström (toim.) Taidetta ja elämää

Tekijä: Alakärppä Juhani

Aihe, asiasanat: kuvataide, muusikkous

Tiivistelmä: Muusikkous ja kuvataide elävät minussa. Ne ovat kulkeneet lapsuudesta mukanani ja antaneet elämääni tarkoitusta ja sisältöä. Nämä kaksi rakasta harrastusta ovat antaneet kanavan itseilmaisulle ja luovuudella. Taide on tuonut toimeentuloa elämääni ja laulusta minulle tuli ammatti vuonna 2011.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2020-08-19

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2020062345414

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Alakärppä, J. 2020. Minä ja taiteeni. Teoksessa E. Isomursu, P. Hoppu & J. Tötterström (toim.) Taidetta ja elämää. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 18.8.2022. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2020062345414.

Muusikkous ja kuvataide elävät minussa. Ne ovat kulkeneet lapsuudesta mukanani ja antaneet elämääni tarkoitusta ja sisältöä. Nämä kaksi rakasta harrastusta ovat antaneet kanavan itseilmaisulle ja luovuudella. Taide on tuonut toimeentuloa elämääni ja laulusta minulle tuli ammatti vuonna 2011.

Tarkastelen tekstissäni itseäni taiteilijana ja taiteutta minussa. Tulin suuren yleisön tietoisuuteen voitettuani valtakunnallisen Toivo Kuula -laulukilpailun Alavudella vuonna 2012. Laulajana minut huomattiin sen jälkeen isommassa mittakaavassa. Sain kutsun Ilmajoen musiikkijuhlille Elämälle-oopperaan vuosina 2015 ja 2016 tekemään Jean Sibeliuksen ja Eino Leinon roolit. Lisäksi Aabrahamin pidot -ooppera Limingassa vuonna 2017 ja Helsingin musiikkitalossa vuonna 2018 kutsui minut Rovasti Bergin ja Oskar Merikannon rooliin.

Veikon kanssa kohtaaminen lapsuudessa viiden vuoden ikäisenä oli elämässäni käänteentekevä. Millainen elämäni olisi ilman häntä ollut? Itku kantautui Veikon korviin isojen poikien kiusatessa minua. Veikko teroitti minulle morapuukon ja sanoi: jos tulevat vielä kiusaamaan, lyö puukolla. 

Veikon kohtaaminen toi kuvataiteen elämääni. Pääsin tutustumaan öljymaaleihin ja kuvan tekemiseen. Ullakolta löydetyt maalit ja Veikon valmiit maalauspohjat kiehtoivat minua. Maalien sekoittelu ja niiden mielenkiintoinen tuoksu laittoivat minut heti kokeilemaan.

Veikko varmaan kuuli lauluääneni leikkien ohessa, kun saatoin laulella pellon reunalla tai kasvimaata kitkiessä. Mieleeni on jäänyt Veikon sanonta ”sinusta tulee isona laulaja”.

Mieheni ‒ Jaana Kokko. Öljyväri 1990

KUVA: Jaana Kokko ‒ Mieheni. Öljyväri 1990

Taide minussa

Taide ja taiteen tekeminen ovat antaneet elämääni sisältöä ja tarkoitusta. Monesti ne ovat auttaneet löytämään mielen esteiden alta uuden suunnan elämääni ja avanneet uusia mahdollisuuksia. Ne ovat paras lääke psyykkisen kuormituksen ja haasteiden keskellä. Sublimoinnin avulla olen saanut ylevöittää mielikuvia ja tunteita taiteeksi luovuuden ja itseilmaisun kautta. Taiteen kautta näkemykseni ja kokemukseni maailmasta ovat avartuneet ja koen taiteen tekemisen vaikuttavan positiivisesti tunne-elämääni.

Haluni on herättää taiteella ja ilmaisulla tunteita. Toivon, että tekemäni taide koskettaa ihmistä. Itse haen taiteesta sitä samaa omaan elämääni. Taiteeni kautta olen tuonut yleisön nähtäväksi teoksiani ja musiikkiani. Miten se vaikuttaa yleisössä katsojan ja kuulijan kokemuksena jää nähtäväksi. Toivon, että siitä jää jälkeeni jotain pysyvää kosketuspintaa, jota seuraavat sukupolvet jossain muodossa hyödyntävät omassa elämässään.

Syyskuu ‒ Juhani Alakärppä. Öljyväri

KUVA: Juhani Alakärppä ‒ Syyskuu. Öljyväri 1992

Pieni matka lapsuuteeni

Kohtaaminen Veikon kanssa lapsuudessa viiden vuoden ikäisenä oli mielestäni elämässäni käänteentekevä tapahtuma. Millainen elämäni olisi ilman Veikkoa ollut? 

Muutimme Veitsiluodosta Simon Viantielle ja leikit uusien naapurinpoikien kanssa alkoivat. Veikon ja meidän kotimme välissä asusti mummo, jonka luona kävimme kylässä. Sattui kerta, että Karhulan mummo ei ollutkaan kotona ja jäimme ulkokuistille minua vanhempien naapurinpoikien ja isoveljeni kanssa leikkimään. Tulin kiusatuksi kuistilla, pojat eivät päästäneet minua pois sieltä ja aloin itkemään. Samaan aikaan Veikko käveli kujaa pitkin kaupasta kotiin ja kuuli itkuni. Veikon vihainen ääni kantautui korviini. Veikko kiroili vihaisesti ja ajoi isommat pojat pois kiusaamasta minua. Veikko lohdutti tapahtuneen jälkeen minua ja sanoi ”ota kivi tuosta maasta ja heitä perään”. Veikko valoi minuun taistelutahtoa, mikä tuntui turvalliselta ja hyvältä. Lähdimme Veikon luokse, jossa hän teroitti minulle pienen morapuukon ja sanoi: ”jos tulevat vielä kiusaamaan lyö puukolla”. Kotiin saavuttuani kerroin isälle Veikon terveiset. Isä ei ihan ollut samalla linjalla itsensä puolustamisen suhteen, vaan tylsytti kärjen puukosta. Puukon kuitenkin sain itselleni ja se oli merkittävä itsetunnon jatke viisivuotiaalle miehen alulle. 

Veikon koti tuli toiseksi kodikseni ja sain elää upeita vuosia luovassa ympäristössä puutarhurin ja läheisen ystävän kanssa hänen elämänsä loppuun asti. Pihapiiri hänen luonaan ja kotona oli turvallinen, inspiroiva kasvuympäristö, joka innoitti minua itsensä toteuttamiseen. Puut, metsä, joki ja meri olivat mielenkiinnon inspiraation lähteitä ja leikkipaikkoja. Roolileikit, erityisesti Tarzan-leikki, veivät minua mukanaan.

Asetelma ‒ Juhani Alakärppä

KUVA: Juhani Alakärppä ‒ Asetelma. Öljyväri 1981

Kuvataide minussa

Veikon kanssa kohtaaminen toi mukanaan kuvataiteen elämääni. Pääsin tutustumaan öljymaaleihin ja kuvan tekemiseen. Ullakolta löydetyt maalit ja Veikon valmiit maalauspohjat kiehtoivat minua. Maalien sekoittelu ja niiden mielenkiintoinen tuoksu laittoivat minut heti kokeilemaan. Ensimmäisessä maalauksessani en maalannut mitään aihetta ja kuitenkin huomasin maalauksen esittävän ”kantoa”. Se oli mieltä häkellyttävää. Siitä kasvoi kiinnostukseni kuvataiteeseen. Taidepiiriin pääsin Veikon ansiosta 12-vuotiaana. Nuoruudessa harkitsin vakavasti kuvataidealaa ja sen opiskelua.

Sydäntalvi ‒ Juhani Alakärppä. Taulu

KUVA: Juhani Alakärppä ‒ Sydäntalvi. Öljyväri 1989 

Musiikki minussa

Laulu kuului hyvin voimakkaasti lapsuuteni aikaan. Kävimme kirkossa ja upean messuäänen omaava pappi Osvaldin toi intoa laulamiseen. Kotona kirkonmenojen jälkeen sisarukseni oli kirkkokansaa ja minä lauloin ja saarnasin.

Veikko varmaan kuuli lauluääneni leikkien ohessa, kun saatoin laulella pellon reunalla tai kasvimaata kitkiessä. Mieleeni on jäänyt Veikon sanonta ”sinusta tulee isona laulaja”. Simoniemen koululle tuli kansalaisopistoon laulunopettaja, jonka tunneille hakeuduin ollessani 12-vuotias. Lukuvuoden päätyttyä kevätkonsertissa lauloin ”Yksi ruusu on kasvanut laaksossa”. Naapurin Leila-täti oli vaikuttunut siitä ja itki esitykseni aikana. Tämä kokemus laittoi minut ajattelemaan ja ihmettelin sitä, että lauluääneni aiheutti noin voimakkaan reaktion. Murrosiän ohitettuani hain Kemin musiikkiopistoon opiskelemaan yksinlaulua vuonna 1982. Opettajina Kemissä minulla olivat Leena Jutila ja Jouko Juntunen. Siirtyessämme asumaan Ouluun vuonna 1984 oli opettajanani Esko Jurvelin. Laulu tuntui siihen aikaan nuorena perheenisänä rakkaalta harrastukselta, mutta en nähnyt siinä itselleni ammattimahdollisuutta. Samaan aikaan aloitin opiskelun mielenterveyshoitajaksi Oulussa. Lauluopinnot jatkuivat kuitenkin siinä rinnalla.

Juhani Alakärppä ‒ Jaana. Öljyväri 1983

KUVA: Juhani Alakärppä ‒ Jaana. Öljyväri 1983

Laulu minussa

Lähdin opiskelemaan laulua ammattimielessä vuonna 2005. Olin sitä ennen tehnyt pitkän uran hoitoalalla mielenterveyshoitajana. Nuoruudessa aloittamani lauluopinnot antoivat intoa itseni kehittämiseen laulun saralla hoitotyön ohessa. Tein konsertteja ja levytin musiikkia perheeni kanssa. Terveysongelmat homeisen työpaikkani vuoksi käynnistivät prosessin uran vaihdosta. Vaimoni Jaanan kannustuksesta hain musiikkipedagogin koulutusohjelmaan vuonna 2005 ja valmistuin laulupedagogiksi Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 2011.

Toivo Kuula -laulukilpailun voitto on hienoimpia kokemuksia laulu-urallani. Vuonna 2012 osallistuin ensimmäiseen valtakunnalliseen Toivo Kuula-laulukilpailuun Alavudella. Vuonna 2011 käynnistyneessä monivaiheisessa kilpailussa etsittiin parasta Toivo Kuulan laulujen tulkkia. Kilpailuun ilmoittautui 154 ammattilaulajaa. Välieriin heistä pääsi 20 ja loppukilpailuun selviytyi kahdeksan laulajaa. 

Oman instrumentin ja ammattitaidon ylläpitäminen on mielestäni tärkein tehtävä opettajan työssä. Olen saanut tehdä opiskeluaikana ja valmistumiseni jälkeen kolme upeaa oopperaroolia. Opiskeluaikana debytoin Oamkissa Taikahuilu-oopperassa Papagenon roolin. Sain kutsun Ilmajoen musiikkijuhlille Elämälle-oopperaan vuonna 2015 ja 2016, jossa tein Jean Sibeliuksen ja Eino Leinon roolit. Lisäksi Aabrahamin pidot-ooppera Limingassa 2017 ja Helsingin musiikkitalossa 2018 kutsui minut Rovasti Bergin ja Oskar Merikannon rooleihin. Ne ovat olleet erittäin antoisia työtehtäviä laulajan ja opettajan ammattia ajatellen. Lisäksi omat konsertit ja esiintymiset tuovat mielihyvää ja haastetta omaan elämään sekä omaan taiteen tekemiseen.

Toimin laulupedagogina ja esiintyvänä taiteilijana. Päätyöni on laulun opetus kansalaisopistoissa Oulussa ja Iissä. Ideani pohjalta syntynyt Iin lauluviikot toteutetaan jo kolmattatoista kertaa tulevana kesänä.

Valonpilkahdusta ‒ Juhani Alakärppä. Öljyväri 2019

KUVA: Juhani Alakärppä ‒ Valonpilkahdusta. Öljyväri 2019 

Tulevaisuus

Peruskoulun jälkeen olen suorittanut kolme ammattitutkintoa 46 vuoden ikään mennessä. Nuoruudessani opiskelin puhelinasentajaksi Kemin ammattikoulussa vuonna 1982 ja mielenterveyshoitajaksi Oulussa 1990. Laulupedagogin ammattiin valmistuin vuonna 2011 keväällä Oulun ammattikorkeakoulusta. Omalla tarinallani tahdon kannustaa ja näyttää esimerkkiä siitä, että olemme elämässämme ainaisia oppijoita emmekä koskaan ole valmiita. Aloitin syksyllä 2019 ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnot, vaikka ajattelin valmistuttuani 2011, että opiskelut saavat nyt riittää. 

Tulevaisuudessa haluaisin tehdä ja luoda jotain uutta. On kiehtovaa hieman sekoittaa klassisen musiikin genreä, sillä minua kiinnostaa kevytklassinen laulumusiikki perusklassisen ohjelmiston rinnalla. Muutamia konsertteja olen sillä ohjelmistolla tehnyt. Niiden laulaminen tuo instrumenttiin uusia vahvuuksia ja ilmaisuun uusia värejä. 

Toivoisin opiskelun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnoissa lisäävän innostustani uusiin asioihin. Toivon saavani uusia eväitä omalle elämälleni taiteilijana ja opettajana tässä niin laajassa ja kiehtovassa taiteen maailmassa.