Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 74/2020

Voimaa mielenterveydestä

Metatiedot

Nimeke: Voimaa mielenterveydestä

Tekijä: Koivisto Kaisa; Rautakoski Pentti; Ojala Jukka

Aihe, asiasanat: henkinen hyvinvointi, dialogisuus, mielenterveys, positiivisuus, vuorovaikutus

Tiivistelmä: Mielenterveys ja mielenterveyden edistäminen lasten ja nuorten kehitysyhteisöissä on tärkeää. Tämä artikkeli sisältää kuvauksen ja koonnin Oulun ammattikorkeakoulun sekä Kempeleen Santamäen ja Kirkonkylän koulujen kanssa toteutuneesta yhteistyöstä ja sen aikana muodostuneesta käsityksestä lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisestä. Painotus on positiivisessa kasvatuksessa, lasten ja nuorten vahvuuksien tukemisessa sekä myönteisessä vuorovaikutuksessa, jossa lapsi ja nuori kohdataan.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2020-09-28

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2020091769964

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Koivisto, K., Rautakoski, P. & Ojala, J. 2020. Voimaa mielenterveydestä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 74. Hakupäivä 22.10.2020. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2020091769964.

Mielenterveys-käsite liitetään usein mielenterveysongelmiin ja -häiriöihin. Tämä ymmärrys ei kuvaa mielenterveys-käsitteen sisällöllistä laajuutta ja niitä ominaisuuksia, joita mielenterveyteen voidaan sisällyttää. Mielenterveys on perusta ihmisen hyvinvoinnille. Se on voimavara, jonka avulla ihminen voi kokea elämänsä mielekkääksi, solmia suhteita ja toimia yhteisön jäsenenä. Mielenterveys sisältää myös kyvyn käyttää stressiä kasvun mahdollisuutena. Mielenterveys kehittyy suhteissa muihin ihmisiin niiden geneettisten ja ympäristöolosuhteiden vaikutusten alaisena, mitä yksilöllä on ja mihin olosuhteisiin hän syntyy. Mielenterveyttä voidaan edistää ja mielenterveyden häiriöitä ehkäistä kaikissa elämänvaiheissa. Tässä mielenterveyden edistämistyötä kuvataan kouluyhteisössä toteutetun yhteistyön näkökulmasta, missä painottuu positiivinen kasvatus, myönteinen ilmapiiri sekä lasten ja nuorten vahvuuksien tukeminen vastavuoroisen vuorovaikutuksen avulla.

alt=

KUVA: Kempeleen koulun oppilaita suolla (kuva: Sofia Ylkänen)

Mielenterveys hyvinvoinnin perustana

Tässä artikkelissa kuvataan ja kootaan yhteen mielenterveyteen kuuluvia ominaisuuksia ja niiden yhteyttä mielenterveyden edistämiseen osana hyvinvointia. Lisäksi käsitellään dialogisen vuorovaikutuksen merkitystä mielenterveyden edistämisen näkökulmasta. Käsitys mielenterveydestä ja mielenterveyden edistämisestä dialogisessa vuorovaikutuksessa nojautuu humanistisfenomenologiseen näkemykseen ihmisestä kokonaisvaltaisena, ainutlaatuisena sekä omia kokemuksiaan ilmaisevana ja kokemuksien kautta kasvavana persoonana. Erityisesti humanistisen teorian edustajien Carl Rogersin (1902–1987), Lauri Rauhalan (1914–2016) ja Juha Perttulan (1964–2015) kirjoitukset ihmisestä, ihmisen kokemuksista ja kokemusten suhteisuudesta ovat olleet taustalla, kun mielenterveyttä ja sen edistämistä on pohdittu yhteistyössä Kempeleen Santamäen ja Kirkonkylän koulujen rehtoreiden kanssa. Rogers, C.R. 1970. On Becoming a Person: A Therapist’s View of Psychotherapy. Boston: Houghton Mifflin. Rauhala, L. 1996. Tajunnan itsepuolustus. Helsinki: Yliopistopaino. Perttula, J. 2014. Fenomenologia aikuisen kehityksessä. Teoksessa K. Koivisto, J. Kukkola, T. Latomaa & P. Sandelin (toim.) Kokemuksen tutkimus IV – Annan kokemukselle mahdollisuuden. Vantaa: Lapin yliopistokustannus, 73–90. Lisäksi positiivinen kasvatus, myönteisten kokemusten merkitys ihmiselle ja näiden asioiden liittyminen mielenterveyden edistämiseen on ollut kiinnostavaa liittää kouluyhteisön tasolle lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisen näkökulmasta. 

Mielenterveys rakentuu ihmisen kehityksen aikana koko elämän ajan jatkuvassa vuorovaikutuksessa perheen ja eri kehitys- ja työyhteisöjen ihmisten kanssa Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Katsaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 120 (15), 1866–73. Hakupäivä 26.8.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo94437. Mielenterveyttä tarkastellaan nykyisin positiivisen mielenterveyden käsitteen kautta Sohlman, B. 2004. Funktionaalinen mielenterveyden malli positiivisen mielenterveyden kuvaajana. Stakesin tutkimuksia 37. Hakupäivä 26.8.2020. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201211019581, jolloin mielenterveyden myönteiset ulottuvuudet, kuten ihmisen itsetunto, ihmissuhdetaidot, kyky muodostaa kestäviä ja tyydyttäviä ihmissuhteita sekä selviytyä elämän vaikeuksista painottuvat. Mielenterveyttä on kykyä sietää epävarmuutta, kohdata omia sisäisiä ja ulkoisia ristiriitoja sekä selviytyä stressistä ja surusta. Vaikeuksista selviytymisen kautta ihminen voi löytää itsestään hänen persoonassaan olevia voimavaroja ja vahvuuksia. Osa mielenterveyttä on, että kykenee käyttämään stressiä kasvuun kehityksen estymisen sijaan. Aikuisen ihmisen suhteellisen todenmukainen käsitys itsestä, läheisistään ja maailmasta sekä vastuu ja moraali kuuluvat niin ikään mielenterveyteen. Koivisto, K. 2018. Ihmisen kokonaisvaltaisuus ja ainutlaatuisuus. Teoksessa K. Koivisto, L. Paaso, J. Alakulppi & K. Serlo (toim.) Tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyttä edistämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 26.8.2020. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018082333944

Kuvituskuva metsästä, jossa lapset marjastaa

KUVA: Kempeleen koulun oppilaita metsässä (kuva: Kati Kallio)

Mielenterveyden edistäminen

Mielenterveyden edistämisen yhtenä tavoitteena on vahvistaa positiivista kasvatusajattelua ja -toimintaa kaikissa yhteisöissä, kuten päiväkodeissa, kouluissa ja työelämässä Koivisto, K., Ojala, J. & Rautakoski, P. 2015. Lasten ja nuorten vahvuuksien ja osallisuuden edistäminen kouluyhteisössä. Teoksessa L. Kiviniemi, K. Koivisto & K. Koivunen (toim.) Yhteistyössä koulutusta, työelämää ja aluetta kehittämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 29. Hakupäivä 26.8.2020. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2015102115011 Koivisto, K., Rautakoski, P. & Ojala, J. 2018. Mielenterveyden edistäminen kouluyhteisössä. Teoksessa K. Koivisto, L. Paaso, J. Alakulppi & K. Serlo (toim.) Tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyttä edistämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 26.8.2020. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018082434039 Puolakka, K. 2013. Koululaisten mielenterveyden edistäminen – haaste, johon tulee ja kannattaa vastata. Pro Terveys 4, 29–31. Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry. Porvoo: Kirjapaino Uusimaa. Puolakka, K., Kiikkala, I., Haapasalo-Pesu, K.-M. & Paavilainen, E. 2011. Mental health promotion in the upper level of comprehensive school from the viewpoint of school personnel and mental health workers. Scandinavian Journal of Caring Sciences 25 (1), 37–44. Hakupäivä 1.9.2020. https://doi.org/10.1111/j.1471-6712.2010.00787.x. Positiivisen kasvatuksen ja toiminnan lisäksi aikuisten olisi hyvä oppia tunnistamaan lasten ja nuorten mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä ja mielenterveyden ongelmia lisääviä riskejä Sinkkonen, J. 2001. Kiintymyssuhteen yhteydet psykopatologiaan. Teoksessa J. Sinkkonen & M. Kalland (toim.) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy, 146–171. Lönnqvist, J. 2005. Tee hyvä sijoitus: Anna aikaa lapselle! Pääkirjoitus. Kansanterveyslehti 9. Hakupäivä 1.9.2020. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201210018976. Mielenterveyden kehitykselle luodaan perusta lapsuudessa ja nuoruudessa painottamalla lapsen ja nuoren suotuisten kasvuolosuhteiden merkitystä. Suotuisissa kasvuolosuhteissa myönteinen ja positiivinen kasvatusilmapiiri korostuu, henkilökohtaiset voimavarat ja vahvuudet lisääntyvät, lasten kokemusten ilmaisulle annetaan tilaa sekä lasten ja nuorten kokemukset vastaanotetaan heidän kokemaansa ymmärtäen. Toisten kokemusten ja mielen liikkeiden sekä omien kokemusten ymmärtämisestä ja reflektoinnista käytetään käsitettä mentalisaatio. Mentalisaatio sisältää kyvyn pohtia omaa ja toisen mieltä sekä arvioida, mitkä tekijät ovat ihmisen reaktioiden ja käyttäytymisen taustalla. Mattila, L. & Rantala, J. 2019. Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä. Helsinki: Gummerus. Heikkinen, K. 2017. Lue ja tue pienen mieltä. Lapsemme 3. Mannerheimin lastensuojeluliitto. Hakupäivä 26.8.2020. https://www.mll.fi/lapsemme-lehti/lue-ja-tue-pienen-mielta/

Lapsuudessa muodostuva turvallinen kiintymyssuhde kehittyy olosuhteissa, missä sensitiiviset, johdonmukaisesti toimivat, saatavilla olevat ja lapsen kokemaa ymmärtävät vanhemmat ovat läsnä lapsen arjessa. Vanhemmat viestivät lapselle, että tämän aikomukset ovat ymmärretty ja lapsi saa varmuutta siitä, että vanhemmat kykenevät auttamaan ja tasoittamaan lasta hänen kiihtymystiloissa ja voimakkaissa mielikuvissa. Vanhemmat tyynnyttävät ja palauttavat lapsen siedettävään tunnetilaan. Hughes, D. A. 2011. Kiintymyskeskeinen vanhemmuus. Toimivuutta kasvatukseen. PT-kustannus. Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Katsaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 120 (15), 1866–73. Hakupäivä 26.8.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo94437

Epäsuotuisat olosuhteet ja lapsuuden aikaiset usein toistuvat kielteiset ja traumaattiset kokemukset herkistävät ihmisiä stressin sietokyvyn osalta herkemmiksi aiheuttaen haavoittuvuutta reagoida stressiin ja muihin vaikeuksiin voimakkaammin esimerkiksi ahdistuksella. Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu voi lisätä myöhemmässä lapsuudessa ja aikuisuudessa ilmeneviä sosiaalisia, emotionaalisia, käytöksellisiä ja kognitiivisia sopeutumisvaikeuksia. Fyysisellä ja henkisellä pahoinpitelyllä sekä seksuaalisella hyväksikäytöllä on todettu olevan yhteyttä aikuisiän mielenterveysongelmiin masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Lapsuudessa syntynyt pysyvä haavoittuvuusalttius saattaa varjostaa tulevaisuutta pitkälle aikuisuuteen. Sinkkonen, J. 2001. Kiintymyssuhteen yhteydet psykopatologiaan. Teoksessa J. Sinkkonen & M. Kalland (toim.) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy, 146–171. Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Katsaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 120 (15), 1866–73. Hakupäivä 26.8.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo94437

Lapset ja nuoret kokevat eri kehitysvaiheissa olevat tapahtumat yksilöllisesti ja eri tavalla riippuen perimästä, temperamentista ja yksilölle läheisten ihmissuhteiden tuottamasta suojasta tai ei-suojasta lapsen kasvun aikana. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole täysin suojassa traumaattisilta tai stressaavilta kokemuksilta. Kriisit ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja kriisit voivat olla myös omaa kasvua edistäviä. Vaikeatkaan ulkoiset tapahtumat tai olosuhteet eivät väistämättä johda kriisiin eikä toisaalta psyykkinen kriisi väistämättä merkitse pitempiaikaista psyykkistä häiriötä, jos ihmisellä on riittävästi voimavaroja ja vahvuuksia. Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Katsaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 120 (15), 1866–73. Hakupäivä 26.8.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo94437

Positiivinen kasvatus ja myönteinen vuorovaikutusilmapiiri tukee lapsen mielenterveyttä

Positiivisen psykologian tutkimusten perusteella positiivisilla tunteilla on yhteys hyvinvointiin, fyysiseen terveyteen ja jopa geenien ilmenemiseen. Vahvuuksille rakentaminen luo enemmän hyvinvointia kuin heikkouksiin keskittyminen. Positiivisen psykologian ideana on löytää jokaisesta ihmisestä vahvuudet, joiden avulla henkilön ja yhteisöjen vointi paranee. Aspinwall, L.G. & Staudinger, U.M. 2006. Ihmisen vahvuuksien psykologia: kehittyvän tutkimuskentän kysymyksiä. Teoksessa L.G. Aspinwall & U.M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 21–33. Uusitalo-Malmivaara, L. 2014. Positiivinen psykologia – mitä se on? Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus, 18–29.

Positiivinen kasvatus painottaa lasten vahvuuksien huomioimista, vanhempien ja lasten johdonmukaista ja sensitiivistä suhdetta sekä lasten iänmukaisia turvallisia rajoja. Lisäksi mielenterveyden edistämistyötä ja mielenterveysongelmien sekä -riskien ennaltaehkäisyä on lasten ja nuorten kehitysyhteisöissä positiivisen ja myönteisen vuorovaikutusilmapiirin ylläpitäminen. Tutkimusten mukaan myönteinen ajattelu ja myönteiset emotionaaliset tilat, kuten optimismi ja pystyvyysusko ovat resursseja, jotka liittyvät terveyden ylläpitoon, sairauden ehkäisyyn ja elämään yleensä. Aspinwall, L.G. & Staudinger, U.M. 2006. Ihmisen vahvuuksien psykologia: kehittyvän tutkimuskentän kysymyksiä. Teoksessa L.G. Aspinwall & U.M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 21–33. Isen, A. M. 2006. Myönteinen tunne ihmisen vahvuuden lähteenä. Teoksessa L. G. Aspinwall & U. M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 186–201.

Positiivinen ja myönteinen kasvatusilmapiiri sekä lasten kokemusten reflektointi ja ymmärrys ovat tärkeitä lapsen mielenterveyden näkökulmasta. Nämä ympäristön vaikutukset ovat yhteydessä aivojen varhaiskehitykseen, jolla puolestaan on vaikutusta lapsen aivojen kognitiivisiin prosesseihin. Aivojen varhaiskehitys sisältää herkkyyskausia ja aivojen kehityksen kriittisten vaiheiden aikana negatiiviset kokemukset voivat johtaa heikentyneisiin kognitiivisiin kykyihin. Neurobiologisen tutkimuksen tuoreet löydökset ovat vahvistaneet käsityksiä varhaisten kokemusten kauaskantoisesta merkityksestä ihmisen kehitykselle. Yleisesti voidaan todeta, että lapsen hoidon laiminlyönti aivojen varhaisen kehityksen aikana johtaa niiden virikkeiden puuttumiseen, joita aivot tarvitsevat. Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Katsaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 120 (15), 1866–73. Hakupäivä 26.8.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo94437

Myönteiset tunteet taas edistävät muistia, ajattelua, kognitiivista joustavuutta, kykyä omaksua erilaisia näkökulmia ja ratkaista ongelmia. Vahvat myönteiset kokemukset luovat perustan myöhemmälle myönteiselle kehitykselle niin, että myönteisyys vain lisääntyy. Isen, A. M. 2006. Myönteinen tunne ihmisen vahvuuden lähteenä. Teoksessa L. G. Aspinwall & U. M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 186–201. Myönteisten ja kielteisten emotionaalisten kokemusten merkitys fysiologiaan, erityisesti immuunijärjestelmään ja sitä kautta terveyteen positiivisesti tai negatiivisesti on merkittävää (vrt. esimerkiksi stressi ja sydänsairaudet). Lapsuuden aikaiset jatkuvat kielteiset tai traumaattiset kokemukset herkistävät ihmisiä stressinsietokyvyn osalta muita helpommin haavoittuviksi. Sinkkonen, J. 2001. Kiintymyssuhteen yhteydet psykopatologiaan. Teoksessa J. Sinkkonen & M. Kalland (toim.) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy, 146–171. Neuroimmunologinen tutkimus osoittaa, että elämän vaikeuksissa luottamusta ja toivoa omaavan ihmisen immuunipuolustus on parempi kuin ihmisen, jolta puuttuu toivoa. Lisäksi usko omaan kykyyn säädellä tunnekokemuksia vaikuttaa suoraan esimerkiksi masennuksen määrään. Aspinwall, L.G. & Staudinger, U.M. 2006. Ihmisen vahvuuksien psykologia: kehittyvän tutkimuskentän kysymyksiä. Teoksessa L.G. Aspinwall & U.M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 21–33. (Ks. myös Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Katsaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 120 (15), 1866–73. Hakupäivä 26.8.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo94437.) 

Kuvituskuva yleisurheilukentältä

KUVA: Kempeleen Kirkonkylän koulun lapsiryhmä urheilukentällä (kuva: Anne Vartiainen)

Dialoginen vuorovaikutus – menetelmä mielenterveyden edistämisessä

Dialoginen vuorovaikutus on ihmisten kokemuksiin perustuvaa, luottamuksellista, arvostavaa ja tasavertaista keskustelua, jossa osapuolet huomioivat toistensa sanalliset sekä ei-sanalliset ilmaisut ja vastaavat toisilleen. Dialogisen keskustelun voidaan kuvata olevan myös avointa, läsnä olevaa, kuuntelevaa ja reflektiivistä. Arnkil ja Seikkula Arnkil, T. E. & Seikkula, J. 2009. Dialoginen verkostotyö. Teema 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Esa Print Oy. Hakupäivä 25.8.2020. https://www.julkari.fi/handle/10024/79883 Seikkula, J. & Arnkil, T. E. 2014. Open Dialogues and Anticipations. Respecting Otherness in the Present Moment. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. ovat kehittäneet avoimen dialogin menetelmää, jonka tavoitteena on keskustella ja pohtia inhimillisiä kokemuksia ja niiden merkityksiä yhdessä dialogiin osallistuvien kanssa. Ihminen voi ymmärtää itseään ja itsen sisäistä kokemusta joko itsenäisesti tai tarvittaessa toisen ihmisen auttamana, kuten terapiassa. Täten oman kokemusmaailman ymmärtämisen avulla voidaan saavuttaa itselle ja yhteisölle parempaa elämisen taitoa. Muun muassa mielenterveystyössä ihmisen kyvykkyys ilmaista ja ymmärtää itseään on voimavara, jota voitaisiin hyödyntää enemmän eri vuorovaikutustilanteissa. Perttula, J. 2014. Fenomenologia aikuisen kehityksessä. Teoksessa K. Koivisto, J. Kukkola, T. Latomaa & P. Sandelin (toim.) Kokemuksen tutkimus IV – Annan kokemukselle mahdollisuuden. Vantaa: Lapin yliopistokustannus, 73–90. Koivisto, K. 2018. Avoimen dialogin hoitomalli tietoisena toimintana. Teoksessa K. Koivisto, L. Paaso, J. Alakulppi & K. Serlo (toim.) Tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyttä edistämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 25.8.2020. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018082734113

Dialogisessa keskustelussa merkityksiä ja keskinäisiä yhteyksiä muodostuu ketjuna ja samalla keskusteluun osallistuvien ymmärrys muuttuu ja kehittyy. Keskustelu lisää tietoisuutta omasta elämäntilanteesta. Arnkil, T. E. & Seikkula, J. 2009. Dialoginen verkostotyö. Teema 2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Esa Print Oy. Hakupäivä 25.8.2020. https://www.julkari.fi/handle/10024/79883 Seikkula, J. & Arnkil, T. E. 2014. Open Dialogues and Anticipations. Respecting Otherness in the Present Moment. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Koivisto, K. 2018. Avoimen dialogin hoitomalli tietoisena toimintana. Teoksessa K. Koivisto, L. Paaso, J. Alakulppi & K. Serlo (toim.) Tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyttä edistämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 25.8.2020. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018082734113 Keskustelussa käytetään keskustelua edistäviä, näkökulmia avartavia ja reflektoimaan stimuloivia avoimia kysymyksiä. Avointen kysymysten tavoitteena on, että ihmiset itse oppivat tuottamaan kokemuksiaan, ajatuksiaan ja asian sisältöjä. Olson, M., Seikkula, J. & Ziedonis, D. 2014. The key elements of dialogica practice in Open Dialogue. The University of massachussets Medical School. Worcester, MA. Hakupäivä 25.8.2020. https://www.umassmed.edu/globalassets/psychiatry/open-dialogue Kuunteleminen edellyttää tilan luomista kuuntelulle, keskittymistä toisen puheen sanomaan ja oman mielen tyhjentämistä häiritsevistä ajatuksista. Vastaamalla ilmaistaan, että toisen sanoma on kuultu ja ymmärretty. Dialogisessa keskustelussa voidaan nähdä, miten ihmiset antavat erilaisia merkityksiä samaa tarkoittavalle aiheelle. Keskustelun teeman tarkastelua erilaisissa merkityssuhteissa ja vaihtoehtoisten mahdollisuuksien näkökulmasta pidetään refleksiivisenä toimintana. Seikkula, J. & Arnkil, T. E. 2014. Open Dialogues and Anticipations. Respecting Otherness in the Present Moment. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Koivisto, K. 2018. Avoimen dialogin hoitomalli tietoisena toimintana. Teoksessa K. Koivisto, L. Paaso, J. Alakulppi & K. Serlo (toim.) Tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyttä edistämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 25.8.2020. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018082734113

Yhteenveto

Artikkelin kirjoittajat ovat pitkän yhteistyön aikana pohtineet lasten ja nuorten hyvinvointia monesta eri näkökulmasta. Yhteistyön alussa keskeisiä käsitteitä olivat lapsen ja nuoren terve itsetunto ja terveys. Aihe eteni vuosien saatossa kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin näkökulmaan (ks. myös Koivisto K., Sandelin P. & Perttula J. 2014. Hyvinvointi subjektiivisena kokemuksena – fenomenologisen erityistieteen näkökulma. Teoksessa A. Nieminen, A. Tarkiainen & E. Vuorio (toim.) Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 177. Turun ammattikorkeakoulu, Turku, 42–53. Hakupäivä 25.8.2020. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164353.pdf), missä sisällöllisesti esille nostettiin käsitteitä mielenterveys ja mielenterveyden edistäminen, joita tarkastellaan käsitteiden positiivisten ominaisuuksien kautta. Käsitteet muodostuvat lasten ja nuorten vahvuuksien tunnistamisesta ja nimeämisestä sekä positiivisen että myönteisen kasvatusilmapiirin muodostamisesta. Vahvuuksien tunnistamisella ja nimeämisellä on yhteys terveyteen, ja vahvuudet toimivat puskurina mielenterveyden ongelmia vastaan. (Ks. Uusitalo-Malmivaara, L. 2014. Positiivinen psykologia – mitä se on? Teoksessa L. Uusitalo-Malmivaara (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus, 18–29. Mattila, L. & Rantala, J. 2019. Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä. Helsinki: Gummerus..)

Lisäksi sensitiivinen, lasta ja nuorta ymmärtävä dialoginen vuorovaikutus on oleellista mielenterveystyön edistämistyötä. Positiivinen ja vastavuoroinen vuorovaikutus lisää myönteisiä tunteita, joiden tiedetään vaikuttavan kognitiiviseen ajatteluun ja kykyyn omaksua asioita sekä toimia. (Ks. myös Aspinwall, L.G. & Staudinger, U.M. 2006. Ihmisen vahvuuksien psykologia: kehittyvän tutkimuskentän kysymyksiä. Teoksessa L.G. Aspinwall & U.M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 21–33. Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Katsaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 120 (15), 1866–73. Hakupäivä 26.8.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo94437.) Lapset ja nuoret tarvitsevat hyvään kasvuun positiivisen ja myönteisen kasvuympäristön eli aikuisia ihmisiä, joilla on kykyä ymmärtää heidän mielenmaisemaansa ja käyttäytymistä sekä taitoa huomata oman ajattelunsa, tunteidensa ja toimintatapojensa vaikutus lapseen ja nuoreen. Lisäksi he tarvitsevat aikuisia, jotka kestävät kielteisiäkin tunteita, eivätkä rankaise niiden ilmaisemisesta. (Ks. Mattila, L. & Rantala, J. 2019. Mitä ihmettä? Opi ymmärtämään lapsesi mieltä. Helsinki: Gummerus. Sinkkonen, J. 2004. Kiintymyssuhdeteoria – tutkimus löydöksistä käytännön sovelluksiin. Katsaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 120 (15), 1866–73. Hakupäivä 26.8.2020. https://www.duodecimlehti.fi/duo94437.) 

Oulun ammattikorkeakoulun yhteistyö Kempeleen Santamäen ja Kirkonkylän koulujen kanssa on kestänyt yli kaksikymmentä vuotta kohdentuen lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen, heidän vahvuuksien tunnistamiseen ja nimeämiseen sekä positiivisen ja myönteisen kasvatusilmapiirin muodostamiseen. Yhteistyön aikana sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat tehneet laadullisia ja määrällisiä aiheeseen liittyviä opinnäytetöitä, joissa tutkimukseen osallistujina ovat olleet oppilaat, opettajat ja vanhemmat. Opinnäytetöitä on tehty ylemmissä amk-tutkinnoissa kolme ja amk-tutkinnoissa 40. 

Lisäksi sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat pitäneet erilaisia toimintapäiviä kouluilla. Ammattikorkeakoulun ja Kempeleen koulujen opettajat ovat osallistuneet yhteissuunnitteluseminaariin Oulussa vuonna 1995 ja Kuusamossa vuonna 1995. Yhteistyötä on suunniteltu myös useissa muissa tapaamisissa. Opettajat ovat mielenterveystyön erikoistumisopiskelijoiden kanssa osallistuneet ja pitäneet suullisen esityksen ”Promoting Well-Being and Holistic Care” -konferenssissa Oulussa (1996) ja Lontoossa (1997), loppuseminaarissa Kempeleessä (1999), NipNet-konferenssissa Oulussa (2015) ja kansallisessa konferenssissa Oulussa (2007) ja Helsingissä (2009). 

Opettajat ovat kirjoittaneet yhteistyössä artikkeleita vuosien 2013–2020 välillä (10) ja mielenterveystyön erikoistumiskoulutuksessa olleet opiskelijat ovat tuottaneet ”Lasten ja nuorten itsetunnon ja vahvuuksien tukeminen” -lehden. Opettajat ovat yhteistyönä pitäneet esityksen koulujen vanhemmille (2013 ja 2014) aiheesta ”Lasten ja nuorten vahvuudet, positiivinen mielenterveys ja vuorovaikutussuhteet kouluympäristössä”. Vuonna 2019 hyvinvoinnin näkökulma laajeni aiheisiin lasten ja nuorten tasa-arvo, seksuaalisuus, seksuaalinen kehitys ja -identiteetti sekä turvataidot, joista kätilötyön opiskelijat tekivät opinnäytetöitä ja pitivät seksuaalikasvatuksen toimintapäivän. 

Lähteet

    Kommentit

    blog comments powered by Disqus