Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 43/2017

Erikoistumiskoulutuksella asiantuntijaksi

Metatiedot

Nimeke: Erikoistumiskoulutuksella asiantuntijaksi. Teoksessa K. Koivisto, A. Henner & L. Kiviniemi (toim.) Hoitotyön koulutus ja tutkimus- ja kehittämistoiminta – ajankohtaisia ja tulevaisuutta ennakoivia haasteita

Tekijä: Koivisto Kaisa; Serlo Kaijaleena

Aihe, asiasanat: ammattikorkeakoulut, asiantuntijuus, erikoistumisopinnot, hoitoala, korkea-asteen koulutus

Tiivistelmä: Ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on opiskelijan asiantuntijuuden kehittyminen siten, että hän kykenee toimimaan vaativissa asiantuntijatehtävissä määritellyllä työelämän osa-alueella. Asiantuntijuus sisältää erityisosaamista tai monialaisen kokonaisuuden hallintaa. Lisäksi erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija arvioi ja kehittää erityisalansa ammatillisia käytäntöjä ja toimii yhteisöissä ja -verkostoissa oman erityisalansa asiantuntijana. Asiantuntijuus on kontekstisidonnaista ja asiantuntijuusosaaminen teoreettis-käsitteellisestä, käytännöllis-kokemuksellisesta ja itsesäätelyä sekä toiminnan säätelyä koskevasta osaamisesta, jotka yhdistyvät keskenään.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2017-11-30

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2017101350097

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

Näin viittaat tähän julkaisuun

Koivisto, K. & Serlo, K. 2017. Erikoistumiskoulutuksella asiantuntijaksi. Teoksessa K. Koivisto, A. Henner & L. Kiviniemi (toim.) Hoitotyön koulutus ja tutkimus- ja kehittämistoiminta – ajankohtaisia ja tulevaisuutta ennakoivia haasteita. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 43. Hakupäivä 19.6.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2017101350097.

Korkeakoulujen erikoistumiskoulutus on uudenlainen koulutusmuoto sijoittuen tutkintokoulutuksen ja täydennyskoulutuksen rinnalle osaksi korkeakoulujen julkisia tehtäviä. Erikoistumiskoulutus on selkeästi perustutkinnon jälkeistä koulutusta. Yhteistä perustutkintokoulutuksen kanssa on kuitenkin se, että erikoistumiskoulutuksella on vahva yhteys tutkimukseen ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.

Kuva: Shutterstock

Kuva: Africa Studio / Shutterstock.com

Ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija koulutuksen suoritettuaan kykenee toimimaan vaativissa asiantuntijatehtävissä määritellyllä työelämän osa-alueella, saavuttaa asiantuntijuuden edellyttämän syvällisen erityisosaamisen tai monialaisen kokonaisuuden hallinnan, arvioi ja kehittää erityisalansa ammatillisia käytäntöjä perustuen tutkimukseen tai taiteellisen toiminnan menetelmiin ja toimii yhteisöissä ja verkostoissa oman erityisalansa asiantuntijana. Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 1483/2014. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141438 Ammattikorkeakouluista annetun lain Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932 säännökset erikoistumiskoulutuksista tulivat voimaan vuonna 2015. Erikoistumiskoulutukset tarjoavat ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneelle uuden väylän erikoisosaamisen kehittämiseen. Rautiainen, E. & Vallimies-Patomäki, M. 2014. Kliinisen hoitotyön lisäkoulutus. Nykytilanne ja kehittämisehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 9. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116142/URN_ISBN_978-952-00-3478-8.pdf?sequence=1 Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4

Asiantuntijuus, sen määrittely ja kehittäminen ovat erikoistumiskoulutuksen ydin. Asiantuntijuus on kontekstisidonnaista ja se koostuu teoreettis-käsitteellisestä osaamisesta, käytännöllis-kokemuksellisesta osaamisesta, itsesäätelyä ja toiminnan säätelyä koskevasta osaamisesta sekä sosiokulttuurisesta osaamisesta. Korkeatasoisessa asiantuntijuudessa edellä kuvatut asiantuntijuuden ominaisuudet yhdistyvät keskenään ja kehittyvät yhdessä. Asiantuntijuus rakentuu ja kehittyy vuorovaikutuksessa persoonallisen tiedon, yhteisöllisen prosessin, osaamisen ja aktiivisen toimijuuden tuloksena. Kyseessä oleva toimijuus on tietoista, tavoitteellista ja refleksiivistä. Kallunki, J. & Seppälä, H. 2016. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset. Käsikirja koulutusten kehittäjille. Unifi ja Arene ry. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.arene.fi/sites/default/files/PDF/2015/ERKO/Korkeakoulujen_erikoistumiskoulutukset_k%C3%A4sikirja.pdf

Tulevaisuuden erikoistumiskoulutustarpeiden ennakoinnista 

Tulevaisuuden koulutus- ja osaamistarpeiden ennakointi on tiedon kokoamista ja visioiden laadintaa niistä tarpeista, joiden perusteella koulutuspäätöksiä tehdään. Ennakoinnissa kuvataan työelämässä edellytettäviä tulevaisuuden osaamis- ja ammattitaitovaatimuksia, uusia osaamistarpeita tai työelämän muuttuvia osaamiskombinaatioita. Ennakointitietoa käytetään koulutuksessa opetussuunnitelmien laadinnassa, opetuksen sisältöjen ja tutkintorakenteiden kehittämisessä ja sitä tuotetaan valtakunnan, alueen ja korkeakoulujen toimesta. Ennakoinnin verkosto koostuu ministeriöistä, tutkimuslaitoksista, alueviranomaisista ja työmarkkinajärjestöistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) vastaa koulutustarpeiden määrällisestä ja laadullisesta ennakoinnista perustuen myös työvoimatarpeiden ennakointiin. Maakuntien liitot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, aluehallintovirastot, kauppakamarit, alueelliset palvelun tarjoajat, ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja korkeakoulut ovat alueellisen ennakoinnin toimijoita. Alueellisessa ennakoinnissa tarjotaan lähtökohtia alueiden, kuntien ja paikallisyhteisöjen strategiselle suunnittelulle. Ammattikorkeakoulut osallistuvat osaamistarpeiden ennakointiin strategia- ja tavoitesopimusprosessin kautta. Koulutusorganisaatiot ovat mukana osaamisen ennakointitiedon tuottamis- ja tulkintaprosesseissa. Opetusministeriö. 2008. Korkeakoulujen aikuiskoulutuksen nykytila ja kehittämiskohteet. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 38. Opetusministeriö, Helsinki. Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2010. Osaava ja luova Suomi. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 15. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75520 Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2013. Asiantuntijuus edellä. Korkeakoulujen uusi erikoistumiskoulutus. Opetus ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 7. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-215-9 Erikoistumiskoulutusten koulutustarpeiden kiinnostuksen kohteena ovat asiantuntijuustasoiset osaamistarpeet Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4 Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4 PoPSTER. 2017. Osaaminen, koulutus, opetus -osahankkeen loppuraportti. Julkaisematon lähde..

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) on ennakoinut työvoiman kysynnän kehitystä aloittain ja ammattiryhmittäin vuosina 2015–2030 tulevaisuusskenaarioiden avulla Ahokas, J., Honkatukia, J., Lehmus, M., Niemi, J., Simola, A. & Tamminen, S. 2015. Työvoiman tarve Suomen taloudessa vuosina 2015–2030. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT. VATT Tutkimukset 181. Juvenes Print Oy, Helsinki. Hakupäivä 8.11.2017. http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t181.pdf. VATT:n mukaan julkisen sektorin terveyspalveluiden kysyntä kasvaa 2010-luvulla noin 1,2 % ja sosiaalipalveluiden 1,8% vuodessa. 2020-luvulla terveyspalveluiden kysyntä putoaa 0,7%:iin, mutta sosiaalipalveluiden kysyntä kasvaa yli 2 %:iin. Terveyspalveluiden yksityinen kysyntä kasvaa julkista kysyntää nopeammin. Vuonna 2030 sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelisi noin 480 000 henkilöä, jolloin henkilökunnan määrä kasvaisi 97 000 henkilöllä vuosina 2012-2030. Ahokas, J., Honkatukia, J., Lehmus, M., Niemi, J., Simola, A. & Tamminen, S. 2015. Työvoiman tarve Suomen taloudessa vuosina 2015–2030. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT. VATT Tutkimukset 181. Juvenes Print Oy, Helsinki. Hakupäivä 8.11.2017. http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t181.pdf Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4 Terveydenhuollon työvoimatarpeen kasvua hillitsee palveluiden digitalisoituminen, teknologisten innovaatioiden käytön lisääntyminen ja työnjaon kehittäminen. Samoin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos tarjoaa mahdollisuuksia palveluiden uudelleen järjestämiseen ja tuottavuuden parantamiseen. Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4

Erikoistumiskoulutuksena järjestetään koulutusta, jonka tavoitteet, kohderyhmä ja opiskelijan asiantuntemus sekä sen osoittaminen sovitaan ammattikorkeakoulujen kesken ja yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän henkilöiden kanssa. Näin voidaan kehittää tulevaisuuden osaamis- ja ammattitaitovaatimuksiin vastaavaa koulutusta. Työ- ja elinkeinoelämän yhteistyön on oltava aitoa ja laajaa. Erikoistumiskoulutuksen toteutukseen osallistuu kolmen–viiden ammattikorkeakoulun valtakunnallisesti kattava ja ammattikorkeakoulun osaamisalueisiin ja tki-toiminnan vahvuuksiin perustuva verkosto. Rautiainen, E. & Vallimies-Patomäki, M. 2014. Kliinisen hoitotyön lisäkoulutus. Nykytilanne ja kehittämisehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 9. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116142/URN_ISBN_978-952-00-3478-8.pdf?sequence=1 Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4 Kukkonen, T., Sihvo, P., Helminen, J., Immonen, M., Moisio, E-L., Poutanen, M. & Tiikkaja, J. 2016. Kokemuksia tulevaisuuden osaamistarpeiden luotaamisesta. Sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneudenhoitoalan erikoistumiskoulutustarpeiden kartoittaminen 2016. Karelia ammattikorkeakoulun julkaisuja C, Raportteja, 39. Karelia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-275-217-8 Ammattikorkeakoulun lain Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932 mukaan erikoistumiskoulutuksena voidaan järjestää koulutus, jonka perusteista on sovittu ammattikorkeakoulujen keskinäisessä yhteistyössä sekä työ- ja elinkeinoelämän henkilöiden kanssa. Erikoistumiskoulutuksiin voivat hakeutua korkeakoulututkinnon suorittaneet ja työelämässä toimineet henkilöt, jotka haluavat täydentää asiantuntijaosaamistaan. Koulutusten avulla toteutetaan ammattikorkeakouluille asetettuja vaatimuksia yhteiskunnallisesta tehtävästä viemällä tietoa ja osaamista työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Erikoistumiskoulutusten tavoitteena on palvella koulutukseen tulijoita, korkeakouluja, työelämää ja koulutuksen sekä tutkimuksen kehittämistä. Kukkonen, T., Sihvo, P., Helminen, J., Immonen, M., Moisio, E-L., Poutanen, M. & Tiikkaja, J. 2016. Kokemuksia tulevaisuuden osaamistarpeiden luotaamisesta. Sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneudenhoitoalan erikoistumiskoulutustarpeiden kartoittaminen 2016. Karelia ammattikorkeakoulun julkaisuja C, Raportteja, 39. Karelia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-275-217-8 Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4

Erikoistumiskoulutuksissa hyödynnetään uusinta tutkimus- ja kehittämisosaamista, joiden perusteella vastataan ajankohtaisiin sekä tulevaisuuden työ- ja elinkeinoelämän osaamistarpeisiin eri alojen rajoja ylittäen ja kehittäen. Kallunki, J. & Seppälä, H. 2016. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset. Käsikirja koulutusten kehittäjille. Unifi ja Arene ry. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.arene.fi/sites/default/files/PDF/2015/ERKO/Korkeakoulujen_erikoistumiskoulutukset_k%C3%A4sikirja.pdf Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4 Sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee vaikuttavimmin vastata kansanterveyshaasteisiin ja toimintaympäristön muutoksiin, jolloin hoitotyötä ja osaamista voidaan kehittää sairaanhoitajakoulutuksen jälkeisillä kansallisesti yhtenäisillä erikoistumiskoulutuksilla. Sote-uudistuksella tulee olemaan merkitystä sosiaali- ja terveysalan henkilöstön osaamisen kehittämisen ja uudistamisen suunnalle. Selvitysten perusteella Kukkonen, T., Sihvo, P., Helminen, J., Immonen, M., Moisio, E-L., Poutanen, M. & Tiikkaja, J. 2016. Kokemuksia tulevaisuuden osaamistarpeiden luotaamisesta. Sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneudenhoitoalan erikoistumiskoulutustarpeiden kartoittaminen 2016. Karelia ammattikorkeakoulun julkaisuja C, Raportteja, 39. Karelia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-275-217-8 Rautiainen, E. & Vallimies-Patomäki, M. 2014. Kliinisen hoitotyön lisäkoulutus. Nykytilanne ja kehittämisehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 9. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116142/URN_ISBN_978-952-00-3478-8.pdf?sequence=1 Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4 toteutuksessa ovat haavahoidon asiantuntijan ja hygieniahoitajan erikoistumiskoulutukset. Vuosina 2017–2018 alkavat muun muassa moniammatillinen kotikuntoutus ja mielenterveys- ja päihdetyö erikoistumiskoulutukset.

Erikoistumiskoulutuksella asiantuntijuuteen

Tutkimukset ovat osoittaneet hoitotyön osaamistasolla olevan merkitystä hoidon laatuun, turvallisuuteen ja kustannuksiin. Sairaanhoitajien korkeampi koulutustaso on yhteydessä vähäisempiin painehaavojen, syvien veritulppien ja keuhkoverotulppien esiintyvyyteen Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4 Blengen, M., Goode, C., Park, S. Vaughn, T. & Spetz, J. 2013. Baccalaureate education in nursing and patient outcomes. The Journal of Nursing Administration 43 (2), 89–94. sekä lyhyempään hoitojakson kestoon akuuttihoidossa. Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4 Ammattikorkeakoulujen erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija koulutustaustansa ja työkokemuksensa pohjalta 1) kykenee toimimaan vaativissa asiantuntijatehtävissä määritellyllä työelämän osa-alueella, 2) saavuttaa asiantuntijuuden edellyttämän syvällisen erityisosaamisen tai monialaisen kokonaisuuden hallinnan, 3) osaa arvioida ja kehittää erityisalansa ammatillisia käytäntöjä perustuen tutkimukseen tai taiteellisen toiminnan menetelmiin ja 4) kykenee toimimaan yhteisöissä ja -verkostoissa oman erityisalansa asiantuntijana. Osaamisen jatkuvaan kehittämiseen tarvitaan sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan saavuttaa yhteiskunnallisesti merkittävää asiantuntijaosaamista. Tämä on ollut myös erikoistumiskoulutusten suunnittelun ja toteutuksen lähtökohtina. Rautiainen, E. & Vallimies-Patomäki, M. 2014. Kliinisen hoitotyön lisäkoulutus. Nykytilanne ja kehittämisehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 9. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116142/URN_ISBN_978-952-00-3478-8.pdf?sequence=1 Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4 Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta 1483/2014. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141438

Sote-uudistuksen henkilöstölle asettamat osaamisen kehittämistarpeet

KUVIO 1. Sote-uudistuksen henkilöstölle asettamat osaamisen kehittämistarpeet nousevat esiin osaamistarpeiden kartoituksessa KUVIO 1. Sote-uudistuksen henkilöstölle asettamat osaamisen kehittämistarpeet nousevat esiin osaamistarpeiden kartoituksessa. Teoksessa Moisio, E-L. & Hannukainen, M. 2016. Terveysalan näkökulmia erikoistumiskoulutusten tarpeisiin ja suunnitteluun. Teoksessa T. Kukkonen (toim.) Uutta erikoisosaamista korkeakoulutetuille. Sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneudenhoitoalan erikoistumiskoulutustarpeiden kartoittaminen 2016. Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B, Oppimateriaaleja ja kokoomateoksia 47. Karelia-ammattikorkeakoulu, Joensuu. Hakupäivä 22.6.2017. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/122346/uutta-erikoisosaamista-korkeakoulutetuille.pdf?sequence=1

Asiantuntijuuden kokonaisvaltaisen kehittämisen ja kehittymisen kannalta asiantuntijuuden eri elementtien (teoreettis-käsitteellinen tieto, käytännöllis-kokemuksellinen tieto, itsesäätelytieto ja sosiokulttuurinen tieto) tulisi kytkeytyä toisiinsa niin, että käytännön kokemusta ja ongelmaratkaisutilanteita reflektoidaan käsitteellisen tiedon avulla Kallunki, J. & Seppälä, H. 2016. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset. Käsikirja koulutusten kehittäjille. Unifi ja Arene ry. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.arene.fi/sites/default/files/PDF/2015/ERKO/Korkeakoulujen_erikoistumiskoulutukset_k%C3%A4sikirja.pdf. Erikoistumiskoulutuksilla tavoitellaan sairaanhoitajan osaamisen syvenemistä käytännön hoito- ja asiakastyössä, jolloin koulutuksen käyneellä sairaanhoitajalla on vahva osaaminen omalta erikoisalalta ja hän kykenee soveltamaan vaikuttavia käytäntöjä, tuomaan niitä moniammatilliseen työskentelyyn ja tarjoamaan ohjausta niiden käytöstä. Lisäksi koulutuksen käynyt sairaanhoitaja seuraa alan tutkimusta ja välittää tutkimustietoa työyksiköönsä. Asiantuntijuustyössä korostuvat asiakaslähtöisyys, hyvät ohjausvalmiudet, toimintayksikön tuntemus ja kehittävä työote hoito- ja palveluprosesseissa. Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4

Erikoistumiskoulutuksissa tulee integroida toisiinsa asiantuntijuuden elementtejä – teoreettis-käsitteellinen tieto, käytännöllis-kokemuksellinen tieto, itsesäätelytieto ja sosiokulttuurinen tieto-, jolloin koulutuksessa autenttisten työkäytäntöjen reflektiivinen tarkastelu toteutuu teoreettisten ja käsitteellisten välineiden avulla. Kallunki, J. & Seppälä, H. 2016. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset. Käsikirja koulutusten kehittäjille. Unifi ja Arene ry. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.arene.fi/sites/default/files/PDF/2015/ERKO/Korkeakoulujen_erikoistumiskoulutukset_k%C3%A4sikirja.pdf Teoreettis-käsitteellinen tieto tarkoittaa ammatillisen ja syvällisen erityisosaamisen ja monialaisen kokonaisuuden hallintaa. Käytännöllis-kokemuksellinen osaaminen sisältää teoreettisen tiedon kontekstualisointi- ja soveltamiskyvyn sekä tutkimuksen ja taiteellisten menetelmien hyödyntämisen oman alan ammattikäytäntöjen kehittämisessä. Lisäksi sosiokulttuurinen osaaminen ilmenee kykynä toimia verkostoissa ja yhteisöissä erikoisalansa asiantuntijana. Itsesäätelytietoa ja -taitoa tarvitaan asiantuntijatiedon eri elementtien yhdistämisessä ja oman toiminnan ohjaamisessa. Oman asiantuntijuuden arviointi ja omien ajattelu- ja toimintatapojen tunteminen ja arviointi kuin myös työyhteisöjen toimintojen arviointi sisältyvät itsesäätelyyn ja reflektiiviseen toimintaan. Kallunki, J. & Seppälä, H. 2016. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset. Käsikirja koulutusten kehittäjille. Unifi ja Arene ry. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.arene.fi/sites/default/files/PDF/2015/ERKO/Korkeakoulujen_erikoistumiskoulutukset_k%C3%A4sikirja.pdf

Erikoistumiskoulutuksen osaamistavoitteet ovat tietoja, taitoja ja valmiuksia, joita koulutuksen suorittanut on saavuttanut koulutuksen aikana. Osaamistavoitteet kuvataan konkreettisesti, osaamisperustaisesti ja siten, että valtioneuvoston asetuksessa määritellyt erikoistumiskoulutuksen yleiset tavoitteet täyttyvät. Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 1129/2017. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141129 Kallunki, J. & Seppälä, H. 2016. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset. Käsikirja koulutusten kehittäjille. Unifi ja Arene ry. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.arene.fi/sites/default/files/PDF/2015/ERKO/Korkeakoulujen_erikoistumiskoulutukset_k%C3%A4sikirja.pdf Rautiainen, E. & Vallimies-Patomäki, M. 2014. Kliinisen hoitotyön lisäkoulutus. Nykytilanne ja kehittämisehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 9. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116142/URN_ISBN_978-952-00-3478-8.pdf?sequence=1 Erikoistumiskoulutukseen laadittavassa sopimuksessa tulee kuvata, miten opiskelija osoittaa koulutuksessa saavuttamansa asiantuntemuksen luotettavasti ja validisti. Osaamisen arviointia voidaan tarkastella seuraavien kysymysten kautta: millaisia osoittamistapoja ja arviointimenetelmiä ko. asiantuntijuuden kohdalla sovelletaan, millaisen arviointiympäristön tavoitellun osaamisen osoittaminen edellyttää ja ketkä arvioivat osaamista? Osaamisperustainen arviointi on vaativaa ja osaamista tulee arvioida kokonaisuutena (käytännölliset ja vaativat kognitiiviset taidot). Lisäksi osaamistavoitteita varten tarvitaan erilaisia arvioinnin menetelmiä, jolloin asiantuntemusta voi osoittaa monipuolisesti. Koulutuksissa voidaan painottaa vaihdellen asiantuntijuuden edellyttämää syvällistä erityisosaamista ja monialaisten kokonaisuuksien hallintaan. Kallunki, J. & Seppälä, H. 2016. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset. Käsikirja koulutusten kehittäjille. Unifi ja Arene ry. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.arene.fi/sites/default/files/PDF/2015/ERKO/Korkeakoulujen_erikoistumiskoulutukset_k%C3%A4sikirja.pdf Koulutuksessa vaadittava kehittämistehtävä voisi liittyä näyttöön perustuvan käytännön jalkauttamiseen. 

Asiantuntijuus – mitä sillä tarkoitetaan?

Kirjallisuudessa kuvataan asiantuntijuutta monella tavalla riippuen kirjoittajan näkökulmasta ja tieteenalasta. Tynjälä Tynjälä, P. 1999. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY, 160–179. on jakanut asiantuntijuuden kolmeen osaan, joita ovat formaali tieto, käytännön ja kokemuksen kautta saadut tiedot ja taidot sekä itsesäätelytieto. Formaali tieto sisältää teoreettisen, käsitteellisen ja faktuaalisesta tiedon (ammattiin liittyvä alan perustieto). Teoreettinen tieto on yleispätevää, julkista, näkyvää ja oppikirjatietoa. Tynjälä, P. 1999. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY, 160–179. Hakkarainen ja Paavola Hakkarainen, K. & Paavola, S. 2008. Asiantuntijuuden kehittyminen, hiljainen tieto ja uutta luovat tietokäytännöt. Teoksessa A. Toom, J. Onnismaa & A. Kajanto (toim.) Hiljainen tieto. Tietämistä, toimimista, taitavuutta. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, Helsinki, 59–82. määrittelevät ko. tietoa käsitteelliseksi tiedoksi, joka on kuvaavaa tai selittävää ja jota käytetään asioiden perusteluissa ja argumentoinnissa. Käytännön ja kokemuksen kautta saatuja tietoja  ja taitoja Tynjälä Tynjälä, P., Välimaa, J. & Murtonen, M. (toim.) 2004. Korkeakoulutus, oppiminen ja työelämä. Juva: PS-kustannus, 176–177. kuvaa proseduraaliseksi tiedoksi eli tietotaito ja praktinen tieto (knowhow). Proseduraalinen tieto sisältää hiljaisen tiedon ulottuvuuden (tacid knowledge). Hiljainen tieto on henkilökohtaista ja osin automatisoitunutta kokemuksellista tietoa. Asiantuntijuuden näkökulmasta kokemuksellinen tieto lisää kykyä hallita ja muodostaa praktista tietoa ja toimia asiantuntijatehtävissä. Tynjälä, P. 1999. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY, 160–179. Hakkaraisen ja Paavolan Hakkarainen, K. & Paavola, S. 2008. Asiantuntijuuden kehittyminen, hiljainen tieto ja uutta luovat tietokäytännöt. Teoksessa A. Toom, J. Onnismaa & A. Kajanto (toim.) Hiljainen tieto. Tietämistä, toimimista, taitavuutta. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, Helsinki, 59–82. mukaan tätä voidaan kuvata myös toiminnalliseksi tiedoksi. Itsesäätelytieto  liittyy metakognitiivisiin prosesseihin ja liittyy keskeisesti asiantuntijana toimimiseen, oman toiminnan säätelyyn ja kollektiiviseen toimintaan Tynjälä, P. 1999. Konstruktivistinen oppimiskäsitys ja asiantuntijuuden edellytysten rakentaminen koulutuksessa. Teoksessa A. Eteläpelto & P. Tynjälä (toim.) Oppiminen ja asiantuntijuus. Työelämän ja koulutuksen näkökulmia. Helsinki: WSOY, 160–179. Tynjälä, P., Välimaa, J. & Murtonen, M. (toim.) 2004. Korkeakoulutus, oppiminen ja työelämä. Juva: PS-kustannus, 176–177..

Hakkarainen ja Paavola Hakkarainen, K. & Paavola, S. 2008. Asiantuntijuuden kehittyminen, hiljainen tieto ja uutta luovat tietokäytännöt. Teoksessa A. Toom, J. Onnismaa & A. Kajanto (toim.) Hiljainen tieto. Tietämistä, toimimista, taitavuutta. Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, Helsinki, 59–82. käyttävät käsitettä intuitiivinen tieto. Metakognition lisäksi itsesäätelytietoon sisältyy reflektiivisyys, jolla tarkoitetaan asiantuntijan oman toiminnan suunnittelua, tarkkailua ja arviointia. Metakognitiivinen ja reflektiivinen tieto on itsearviointitaitoa, tietoisuutta omista toimintatavoista, oman toiminnan ohjauksesta, praktisen ja formaalin tiedon yhdistämisestä sekä oman tien löytämisestä. Asiantuntijuus on tiedonhankintaa, tiedon taitavaa käsittelyä, luovuutta, luovaa osaamista ja joustavuutta. Hakkarainen, Palonen ja Paavola Hakkarainen, K., Palonen, T. & Paavola, S. 2002. Kolme näkökulmaa asiantuntijuuden tutkimiseen. Psykologia 37 (6), 448–64. määrittelevät asiantuntijan yksilöksi, joka ymmärtää asioiden periaatteita, johtaa niiden avulla vastaukset useimpiin kohtaamiinsa ongelmiin ja tarvittaessa pystyy luomaan yhteisönsä kanssa uutta ongelmanratkaisussa tarvittavaa tietoa. Asiantuntijalla on heidän mukaansa käsitteellistä ja automatisoitunutta taitoa ja tietoa. Asiantuntija hakee uusia haasteita ja toimii dynaamisesti oman suorituskyvyn ylärajoilla Hakkarainen, K., Palonen, T. & Paavola, S. 2002. Kolme näkökulmaa asiantuntijuuden tutkimiseen. Psykologia 37 (6), 448–64. Asiantuntijuuden kehityksen edellytyksenä on mahdollisuus toimia innovatiivisessa työyhteisössä, jossa tietoisesti tavoitellaan uutta tietoa, sen luomista ja vallitsevien käytäntöjen muuttamista Hakkarainen, K., Palonen, T. & Paavola, S. 2002. Kolme näkökulmaa asiantuntijuuden tutkimiseen. Psykologia 37 (6), 448–64..

Taito on kokemuksen tuotetta ja sellaisenaan hiljaisen tiedon (tacit knowledge) ilmentymä. Hiljainen tieto on subjektiivista, epämuodollista ja äänetöntä arjen tietoa, joka ilmenee tekemisessä, siihen liittyvässä tietämisessä ja vuorovaikutuksessa. Haldin-Herrgård, T. & Salo, P. 2008. Piilevien voimavarojen ilmaisemisesta hiljaisessa osaamisessa. Teoksessa: A. Toom, J. Onnismaa & A. Kajanto (toim.) Hiljainen tieto: tietämistä, toimimista, taitavuutta. Kansanvalistusseura, Helsinki, 277–300. Keskeisiä ominaisuuksia asiantuntijan työssä ovat dialogisuus ja reflektiivisyys. Dialogin ja yhteisen keskustelun tavoitteena on saavuttaa uusi ymmärrys, mitä kukaan ei yksin voisi saavuttaa. Dialogi on myös oleellinen osa moniammatillista yhteistyötä. Moniäänisessä keskustelussa tarvitaan kuuntelua, kunnioitusta, odotusta ja avoimuutta. Reflektiivisyys puolestaan tähtää ammatillisen toiminnan tietoiseen tutkimiseen ja kehittämiseen. Reflektio vuorovaikutukseen liittyvänä taitona tarkoittaa omien tunteiden ja sisäisten tilojen tunnistamista, arviointia, ilmaisua ja tietoista reflektointia. Reflektion kohteena voi olla myös vuorovaikutus ja toiminta sekä ympäristö. Seikkula, J. & Arnkil, T.E. 2009. Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.

Bennerin Benner, P. 1989. Aloittelijasta asiantuntijaksi. Porvoo: WSOY. mukaan hoitajan asiantuntijaksi kehittyminen edellyttää vahvaa teoreettista tietopohjaa ja pitkäaikaista suuntautumista keskeisiin aihealueisiin. Asiantuntijaksi kehittymistä Benner Benner, P. 1989. Aloittelijasta asiantuntijaksi. Porvoo: WSOY. kuvaa vaiheittain, joita ovat: noviisi, edistynyt aloittelija, pätevä ongelmanratkaisija, taitava suorittaja ja ekspertti. Noviisi eli aloittelija (novice) ratkaisee ongelmia sääntöjen ja toimintaohjeiden perusteella ja suhde toimintaympäristöön on irrallinen. Edistynyt aloittelija (advanced beginner) ottaa huomioon tilannetekijöitä, mutta ei vielä tietoista tavoitteenasettelua. Pätevä ongelmanratkaisija (competent performer) perustaa toimintaansa tietoiseen tavoitteenasetteluun, tilannetekijöiden valikoivaan huomioonottoon ja tuloksellisuuteen. Taitava suorittaja (proficient performer) pyrkii ymmärtämään toimintaympäristöä, hahmottamaan tilanteita kokonaisuuksina ja luottaa kokemukseensa. Ekspertti ja asiantuntija (expert) toimii kokemuksen perusteella, käyttää intuitiivista päätöksentekoa ja on syvällisesti sitoutunut. Noviisista asiantuntijaksi kasvaminen näkyy ajattelun ja toimintavalmiuksien kehittymisenä sekä itsereflektion hyödyntämisenä ja persoonallisuuden kasvuna. Benner, P. 1989. Aloittelijasta asiantuntijaksi. Porvoo: WSOY. Ericsson, K.A. 2004. Deliberate practice and the acquisition and maintenance of expert performance in medicine and related domains. Academic Medicine 19, 70–81. Eriksson, E., Korhonen, E., Merasto, M. & Moisio, E-L. 2015. Sairaanhoitaja ammatillinen osaaminen. Sairaanhoitajakoulutuksen tulevaisuus -hanke. Ammattikorkeakoulujen terveysalan verkosto ja Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Hakupäivä 22.6.2017. https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2015/09/Sairaanhoitajan-ammatillinen-osaaminen.pdf

Sairaanhoitajan asiantuntijuuden kehittyminen

Erikoistumiskoulutuksilla tavoitellaan asiantuntijuuden lisääntymistä sairaanhoitajien kliiniseen osaamiseen omalta erityisalaltaan, jossa hän seuraa alan tutkimusta, soveltaa näyttöön perustuvia käytäntöjä ja tuo kyseessä olevaa tutkimustietoa ja käytäntöjä moniammatilliseen työskentelyyn sekä tarjoaa ohjausta niiden käytössä. Kliiniseen hoitotyöhön erikoistunut sairaanhoitaja toimii asiakaslähtöisesti, hänellä on hyvät ohjausvalmiudet, toimintayksikön tuntemus ja kehittävä työote työtä tehdessään ja hoitoa toteuttaessaan. Moniammatillisen ja -alaisen tiimin jäsenenä sairaanhoitaja on hoitotyön asiantuntija ja tukee omahoitoa. Uudet osaamisvaatimukset liittyvät hoitotyön asiantuntijana toimimiseen moniammatillisessa tiimissä, asiakkaan henkilökohtaisena valmentajana toimimiseen ja potilaan kokonaishoidon koordinointiin. Sosiaali- ja terveysalalla asiantuntijuutta on määritelty kykynä tunnistaa ja tulkita asiakkaiden/potilaiden tarpeita ja ongelmia sekä taitoa jättää tilaa omaan päätöksentekoon. Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4

Hoitotyön asiantuntijuustyypit ovat

  1. kliinisessä hoitotyössä toimivat, 
  2. kliinisesti erikoistuneet hoitajat,  
  3. kliinisen hoitotyön ja 
  4. kliinisen hoitotieteen asiantuntijat (taulukko 1). 

Asiantuntijoiden osaamisen tavoitteet painottuvat eri tavoin riippuen siitä, missä määrin työntekijä osallistuu välittömään potilashoitoon. Lähimpänä asiakkaan ja potilaan hoitamista painottuu kliinisen hoitamisen osaaminen. Siitä kauempana olevien asiantuntijuustyyppien osaamisessa painottuvat tutkimus-, teoria- ja kehittämisosaaminen. Erityyppisten asiantuntijoiden toiminta täydentää toisiaan tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen sekä hyödyntämisestä kertyvän uuden tiedon tuottamisen syklissä. Rautiainen, E., Vallimies-Patomäki, M., Aitamurto, J., Merasto, M., Moisio, E-L., & Tepponen M. 2016. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen. Kehittämisehdotukset tukemaan työelämän muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 61. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. http://stm.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-00-3843-4

Asiantuntijuustoimintamallina kuvattu tukirakenne koostuu neljästä asiantuntijuustyyppistä ja niiden toisiaan täydentävästä osaamisesta.  

TAULUKKO 1. Asiantuntijuuden tyypit näyttöön perustuvassa toiminnassa TAULUKKO 1. Asiantuntijuuden tyypit näyttöön perustuvassa toiminnassa. Teoksessa Finnish Centre for Evidence-Based Health Care. 2017. Asiantuntijuusmalli. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.hotus.fi/hotus-fi/asiantuntijuusmalli

 Asian-  tuntijuus-  tyyppi Kliinisessä  hoitotyössä toimivat hoitajat

Kliinisesti  erikoistuneet        hoitajat

Kliinisen          hoitotyön    asiantuntijat

Kliinisen        hoitotieteen asiantuntijat

Osaamisen tavoite
  • Vahva kliinisen hoitotyön ja tiedon soveltamisen osaaminen
  • Työ- ja toimintayksikön tuntemus
  • Vahva erityisosaaminen
  • Tiedon   soveltamisen osaaminen
  • Kehittämis-osaaminen
  • Työ- ja toimintayksikön tuntemus
  • Oman kliinisen alueen vahva osaaminen
  • Vahva kehittämisosaa-minen
  • Tutkimus-osaaminen
  • Järjestelmän tuntemus
  • Vahva kliinisen alueen tutkimus- ja kehittämis-osaaminen
  • Johtamis-osaaminen
  • Järjestelmän tuntemus 
Osaamisen painotus

  

Toiminta näyttöön perustuvien (NP) käytäntöjen käyttöön-otossa
  • NP-tiedon käyttö ja soveltaminen hoitotyössä
  • Asiantunte-muksen ajantasalla pitäminen ja syventäminen
  • NP-tiedon käyttö ja soveltaminen omalla erikoisalalla
  • NP-käytäntöjen käyttöönoton ohjaus ja tuki työyksikössä
  • Asiantunte-muksen ajantasalla pitäminen ja syventäminen
  • Tieteellisen tiedon soveltaminen
  • Käytäntöjen yhtenäistäminen toimintayksi-köissä ja alueella
  • NP-käytäntöjen kehittäminen ja käyttöönoton tuki
  • Tiedon levittäminen ja käytön seuraaminen
  • Hoitotyön suositusten laatiminen
  • Arviointime-netelmien kehittämi-nen
  • Interventio- ja vaikuttavuus-tutkimusten toteuttami-nen
  • NP-käytäntöjen toimeen-panon arviointi
  • Kehittämis- ja tutkimus-hankkeiden johtaminen
  • Asiantunti-juuden kehittymisen tuki
Vaikutus-alue Potilas/Asiakas Henkilökunta/Organisaatio  

Hoitotyön asiantuntijuutta kuvataan erilaisten roolien kautta ja edistyneisyys hoitotyössä liittyy asemaan ja missä yhteisössä asiantuntijana työskentelee. Englannissa ANP (advanced nursing practice) käsite on määritelty roolien, tehtävien ja niihin liittyvien kriteerien avulla. Hoitotyön käytäntöjen yhtenäistäminen ja näyttöön perustuva toiminta sisältävät monensuuntaista tiedon siirtämistä tutkimustiedosta käytännön sovelluksiin ja päinvastoin. Kliinisessä hoitotyössä toimivat hoitajat, kliinisesti erikoistuneet ja hoitotyön asiantuntijat soveltavat tutkimuksista tuotettua tietoa potilaan hoidossa ja soveltamisen yhteydessä arvioivat toimintaohjeiden toteutettavuutta, tarkoituksenmukaisuuta, merkittävyyttä ja vaikuttavuutta käytännön hoitotyöhön. Palautetieto ohjaa kliinisen hoitotieteen asiantuntijaa uuden tiedon hankinnassa ja tiivistämisessä. Keskeistä on yhdistää erityyppisten asiantuntijoiden osaaminen ja kehittää yhtenäisiä käytäntöjä. Rautiainen, E. & Vallimies-Patomäki, M. 2014. Kliinisen hoitotyön lisäkoulutus. Nykytilanne ja kehittämisehdotukset. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 9. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116142/URN_ISBN_978-952-00-3478-8.pdf?sequence=1

Työnjaon uudelleen organisointi terveydenhuollossa perustuu tutkimuksiin ja selvityksiin, muuttuviin toimintaympäristöihin ja työelämän ammattitaitovaatimusten sekä osaamisen uudelleen arviointiin SOTE-uudistuksen ja Suomessa kansallisen terveyshankkeen pilotteihin perustuen. Pilottien perusteella on tehty valtakunnallisia linjauksia, joissa kuvataan laajennettuihin tehtäväkuviin liittyviä pätevyysvaatimuksia, niiden määrittämistä, vastuu- ja toimivaltakysymyksiä, yhtenäisten toimintatapojen määrittelyä ja ohjeistuksia. Hukkanen, E. & Vallimies-Patomäki, M. 2005 Yhteistyö ja työnjako hoitoon pääsyn turvaamisessa. Selvitys Kansallisen terveyshankkeen työnjakopiloteista. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 21. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/112544 Työnjaon myönteisiä seurauksia olivat yhteistyön, asiakkaiden tyytyväisyyden ja työtyytyväisyyden lisääntyminen, palvelun laadun paraneminen sekä koulutuksen ja osaamisen kehittyminen. Lisäksi mainittiin tiedon saamisen, ohjauksen ja palkkauksen kehittyminen sekä lisäresurssien saanti. Hukkanen, E. & Vallimies-Patomäki, M. 2005 Yhteistyö ja työnjako hoitoon pääsyn turvaamisessa. Selvitys Kansallisen terveyshankkeen työnjakopiloteista. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 21. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Hakupäivä 22.6.2017. https://www.julkari.fi/handle/10024/112544

Yhteenveto

Työelämän toimijoilta ja AMK-tutkinnon suorittaneilta on kysytty näkemyksiä tulevaisuuden osaamistarpeista ja työelämässä tarvittavasta asiantuntijuudesta. Terveysalan tärkeimmäksi osaamisalueeksi arvioitiin potilas- ja asiakaslähtöisen työn osaaminen ja palveluohjaus sekä palvelujen koordinointi kuntatasolla (julkinen, yksityinen, kolmas sektori). Toiseksi tärkeimmäksi osaamisen kehittämiskohteeksi esitettiin terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Erikoisosaamisen tarpeista kolmanneksi sijoittui tutkimus- ja kehittämisosaaminen, jolloin kaiken työn tulee perustua näyttöön ja jatkuvaan kehittämiseen. Neljänneksi tärkeimmäksi erikoisosaamisen tarpeeksi nousi sote-palveluiden rakenteiden ja prosessien hallinta uusissa toimintaympäristöissä, joissa sote-palvelut muuttuvat rakenteellisesti, asiakkaiden valinnanvapaus lisääntyy ja palvelut integroituvat. Terveydenhuollon ammatilliset osaamisvaatimukset uusiutuvat jatkuvasti. Osaaminen perustuu laaja-alaiseen ja monitieteiseen tietoon, käytännölliseen osaamiseen sekä sosiaalisiin ja vuorovaikutuksellisiin taitoihin. Lisäksi osaamisella tarkoitetaan työn vaatiman tietotaidon hallintaa ja soveltamista käytännön työtehtäviin. Osaamisen kehittäminen edellyttää asiantuntijuuden eri osaamisalueiden arviointia ja tulevaisuuden osaamisvaatimusten ennakointia.

Ammattikorkeakoulutuksen jatkokoulutus on suunnitelmallista, lyhyt- tai pitkäkestoista koulutusta, joka vastaa nykyisiin ja tulevaisuuden työ- sekä elinkeinoelämän osaamistarpeisiin. Sairaanhoitajien tulee kehittää osaamistaan ammatillisesti ja kontekstisidonnaisesti, johon vaikuttavat persoonallisuustekijät, motivaatio, muutoshalukkuus ja asiantuntijuuden kehittämiskyky. Erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on yhdistää asiantuntijuuden elementit: käsitteellis-teoreettinen, kokemuksellis-käytännöllinen, itsesäätely- sekä sosiokulttuurinen osaaminen reflektiiviseksi kokonaisvaltaiseksi ja dynaamiseksi prosessiksi, jossa eri asiantuntijuuden osaamisalueita ja taitoja voidaan harjoitella autenttisissa toimintaympäristöissään.

Käynnissä olevan valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on yhdistää sosiaali- ja terveyspalvelut kaikilla tasoilla asiakaslähtöisiksi kokonaisuuksiksi. Palvelut halutaan järjestää niin, että ne ovat oikea-aikaisia, vaikuttavia sekä tehokkaita ja samalla turvaavat lähipalvelujen saatavuuden. Sote-uudistus, toimintaympäristön kansainvälistyminen ja digitalisoituminen lisäävät ja muuttavat henkilöstön osaamisen kehittämistä ja tarpeita. Ammattikorkeakoulujen uusilla erikoistumiskoulutuksilla ennakoidaan tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita. Tavoitteena on myös oman alan syvällisen asiantuntijuusosaamisen kehittäminen. Ammattikorkeakoulujen tehtävä on lain Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. Hakupäivä 22.6.2017. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932 mukaan vastata työelämän muuttuviin tarpeisiin ja osallistua aktiivisesti alueelliseen kehittämiseen. Oppimisympäristöt kehittyvät yhä monimuotoisemmiksi mahdollistaen työ- ja elinkeinoelämän ja koulutusorganisaatioiden rajapinnoilla tapahtuvan oppimisen, vuoropuhelun ja dialogisuuden.

Sote-alan asiantuntijatyö edellyttää verkostoitumista ja tiimityötä toisten asiantuntijoiden ja eri ammattiryhmien sekä asiakkaiden ja potilaiden kanssa. Monialaisessa tiimityössä mahdollistuu yhteinen tiedonmuodostus ja jaettu asiantuntijuus tavoitteena dialogisuuden, yhteistoiminnallisuuden ja yhteisen ymmärryksen edistäminen sekä organisaation vahvistaminen. Uudenlaiset organisaatiot ovat joustavia, asiakaskeskeisiä ja korkeatasoisia laadultaan. Organisaatiorajojen ylittävissä tiimeissä ja verkostoissa voidaan toimia joustavasti ottaen huomioon tietosuojakysymykset ja seurata asiakasta tai potilasta hoitopolun eri vaiheissa. 

Lähteet

    Kommentit

    blog comments powered by Disqus