Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 57/2018

Mielenterveyden edistäminen kouluyhteisössä

Metatiedot

Nimeke: Mielenterveyden edistäminen kouluyhteisössä. Teoksessa K. Koivisto, L. Paaso, J. Alakulppi & K. Serlo (toim.) Tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyttä edistämässä

Tekijä: Koivisto Kaisa; Rautakoski Pentti; Ojala Jukka

Aihe, asiasanat: ehkäisevä mielenterveystyö, henkinen hyvinvointi, koululaiset, kouluyhteisö, kouluympäristö, mielenterveystyö, positiivinen pedagogiikka

Tiivistelmä: Mielenterveyden edistäminen (promootio) ja mielenterveysriskien ja -häiriöiden ehkäisy (preventio) limittyvät toisiinsa. Promootion tavoitteena on suojella ja parantaa kansalaisten mielenterveyttä, kun taas preventiossa painopiste on mielenterveysongelmien ja -häiriöiden ehkäisemisessä erityisesti riskiryhmiin vaikuttamalla. Edistävän mielenterveystyön tavoitteena on vahvistaa yksilön mielenterveyttä suojaavia tekijöitä, vahvistaa yhteisön mielenterveyttä suojaavia rakenteita, vähentää tai poistaa yksilön mielenterveyttä vaarantavia tekijöitä ja vähentää tai poistaa yhteisöjen mielenterveyttä vaarantavia rakenteita. Kehitysyhteisöt (koti, päiväkoti, koulu) ovat keskeisessä asemassa olevia yhteisöjä, joissa mielenterveyden edistämis- ja preventiivistä työtä voidaan tehdä ensisijaisesti ja merkittävästi.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2018-11-19

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018082434039

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Koivisto, K., Rautakoski, P. & Ojala, J. 2018. Mielenterveyden edistäminen kouluyhteisössä. Teoksessa K. Koivisto, L. Paaso, J. Alakulppi & K. Serlo (toim.) Tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyttä edistämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 7.12.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018082434039.

Koulut ovat lasten ja nuorten tärkeitä kehitysyhteisöjä, joissa lasten ja nuorten hyvinvointia voidaan lisätä ja tukea monin eri tavoin. Opettajat voivat muun muassa edistää lasten ja nuorten mielenterveyttä tunnistamalla ja tukemalla heidän vahvuuksia, ylläpitämällä ja kehittämällä myönteistä vuorovaikutusta ja positiivista ilmapiiriä, lisäämällä osallisuuden kokemuksia ja osallistumista, ohjaamalla ihmissuhde-, ristiriitojen ja ongelmien ratkaisutaitoja.

Johdanto 

Mielenterveyden edistämistä toteutetaan kodissa, koulussa ja muissa yhteisöissä, missä lapsi ja nuori toimii. Mielenterveyden edistämistä ovat varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen, lapsiperheiden vanhempien tukeminen, esikoulu- ja kouluikäisten osallistumiseen ja tunnetaitoihin liittyvät ohjelmat, nuorten syrjäytymisen ehkäisy sekä työelämään kohdistuvat ohjelmat. Tämän artikkelin sisältö kuvaa Kempeleen kunnan Santamäen ja Kirkonkylän koulun sekä Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) sosiaali- ja terveysalan välistä yhteistyötä mielenterveyden edistämisen puitteissa. Yhteistyö alkoi vuonna 1993 ja oli suhteellisen tiivistä vuoteen 1999 asti. Yhteistyö on sitten jatkunut vuodesta 2004 tähän päivään asti. Yhteistyön tavoitteina on ollut koko ajan lasten itsetunto, lasten vahvuudet ja positiivinen ilmapiiri matkalla kohti hyvinvointikoulua. Matkan varrella yhteistyön painopisteet ovat vaihdelleet terveydestä mielenterveyteen. Viimeiset painopisteet ovat olleet lasten ja nuorten vahvuuksien tukemisen sekä myönteisen että positiivisen ilmapiirin ylläpitäminen ja kehittäminen. 

Yhteistyön aikana on tehty laadullisia ja määrällisiä tutkimuksia opinnäytetöinä master-koulutuksessa (3) ja nuorten tutkinnoissa (29). Tutkimuksiin osallistuvia ovat olleet koulujen oppilaat, opettajat ja vanhemmat. Sosiaali- ja terveysalan oppilaat ovat järjestäneet kouluilla toimintapäiviä aiheina terveys, terveet elintavat, hyvinvointi, päihteet, huumeet, tupakointi, luovuus, itsetunto, erilaisuus, ensiaputaidot jne. Opettajat ovat suunnitelleet yhteistyötä seminaareissa Kuusamossa ja Oulussa ja he ovat järjestäneet useita yhteistyöpalavereita Kempeleessä ja Oulun ammattikorkeakoulussa. Opettajat ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijat ovat osallistuneet ja pitäneet suullisia esityksiä: kansainväliset konferenssit ”Promoting Well-Being and Holistic Care” Oulu (1996) ja ”All together Better Health” Lontoo (1997), Terve koulu hankkeen päätösseminaari (1999) Kempele, NipNet konferenssi Oulu (2015) ja kansallinen HYTE konferenssi Oulu (2007) ja Sairaanhoitajapäivät Helsinki (2009). Opettajat ovat kirjoittaneet artikkeleita (5) ja opiskelijat ovat tehneet Terve koulu -lehden, jonka sisältö oli lasten itsetunto ja vahvuudet monipuolisesti kuvattuna. Sosiaali- ja terveysalan opettaja on pitänyt seminaarin Kempeleen kouluilla vanhemmille (2013; 2014) aiheesta “Lasten ja nuorten vahvuudet, niiden tukeminen kouluyhteisössä ja positiivinen sekä myönteinen kouluympäristö”.  Tässä artikkelissa kuvataan yhteistyön tuloksena kehitettyä mallia, jossa ilmenee keskeisiä et mielenterveyden edistämisen kohteita, joita kouluyhteisöissä kannattaa painottaa. Ne ovat: nimetään ja tuetaan lasten ja nuorten vahvuuksia, ylläpidetään ja kehitetään myönteistä vuorovaikutusta ja positiivista yhteisön ilmapiiriä, lisätään kokemuksia osallisuudesta, opitaan ihmissuhdetaitoja ja ristiriitojen ratkaisutaitoja, ja tuetaan lasten ja nuorten persoonallista itsetuntoa.

Koulu mielenterveyden edistämisyhteisönä

Mielenterveyden edistämiseen kuuluu sekä yksilöiden tukeminen ja mielenterveyspalveluiden tarjoaminen että toiminta yhteisöjen sekä yhteiskunnan tasolla Puolakka, K., Kiikkala, I., Haapasalo-Pesu, K.-M. & Paavilainen, E. 2011. Mental health promotion in the upper level of comprehensive school from the viewpoint of school personnel and mental health workers. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 25 (1), 37–44.. Yhteiskunnallisia rakenteita parannetaan esimerkiksi suunnittelemalla lasten ja nuorten kehitysyhteisöt (päiväkoti ja koulu) siten, että ne edistävät mielenterveyttä. Kehitysyhteisöt muodostavat lapsen ja nuoren ajankäytön rungon ja perustan. Lisäksi näissä yhteisöissä muodostuvat lasten ja nuorten tärkeät ystävyyssuhteet Puolakka, K., Kiikkala, I., Haapasalo-Pesu, K.-M. & Paavilainen, E. 2011. Mental health promotion in the upper level of comprehensive school from the viewpoint of school personnel and mental health workers. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 25 (1), 37–44.  Puolakka, K., Haapasalo-Pesu, K.-M., Konu, A., Åstedt-Kurki, P. & Paavilainen, E. 2012. Mental health promotion in a school community by using the results from the Well-being profile. Action Research Project. Health Promotion Practice. Puolakka, K., Haapasalo-Pesu, K.-M., Kiikkala, I., Åstedt-Kurki, P. & Paavilainen, E. 2013. Using grounded theory to create a substantive theory of promoting schoolchildren’s mental health. Nurse Researcher 20 (3), 22–27. Koululaisten mielenterveyden edistämistä tehdään yhteistyössä. Perheiden ja oppilaiden mukanaolo mielenterveyden edistämistyössä on tärkeää. Vanhemmilla ja lapsilla sekä nuorilla on näkemyksiä, joita ammattilaiset eivät välttämättä huomaa. Puolakka, K., Kiikkala, I., Haapasalo-Pesu, K.-M. & Paavilainen, E. 2011. Mental health promotion in the upper level of comprehensive school from the viewpoint of school personnel and mental health workers. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 25 (1), 37–44. Puolakka, K., Haapasalo-Pesu, K.-M., Konu, A., Åstedt-Kurki, P. & Paavilainen, E. 2012. Mental health promotion in a school community by using the results from the Well-being profile. Action Research Project. Health Promotion Practice. Puolakka, K., Haapasalo-Pesu, K.-M., Kiikkala, I., Åstedt-Kurki, P. & Paavilainen, E. 2013. Using grounded theory to create a substantive theory of promoting schoolchildren’s mental health. Nurse Researcher 20 (3), 22–27. Koulututkimusten mukaan lapsikohtaiset keskustelut ja perhekohtainen yhteydenpito on osa mielenterveyden edistämistyötä kouluissa ja lapsen tai nuoren kehityksen tukemista. Jotta yhteistyössä voitaisiin keskustella myös arkaluonteisista asioista, olisi hyvä, jos keskustelu perustuisi dialogiseen vuorovaikutukseen. Keskusteluissa vanhemmat tuovat oman lapsen tai nuoren tuntemuksen ja ammattilaiset koulun tavoitteiden mukaisen näkemyksen vuorovaikutustilanteeseen. Vuorovaikutus on luottamuksellista ja rakentavaa myönteisessä ilmapiirissä tapahtuvaa kommunikointia, jossa keskitytään vahvuuksiin, ei vain ongelmiin. Kaskela, M. & Kekkonen, M. 2007. Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Oppaita 63. Stakes. Helsinki. Kouluyhteisössä on ihmisiä, jotka systemaattisesti viestittävät lapsille ja nuorille, että joku kuuntelee heitä huolten yhteydessä Koivisto, K. & Rautakoski, P. 2013. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen kouluyhteisössä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 10. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201306053843 Berscheid, E. I. 2006. Ihmisen suurin vahvuus: Toiset ihmiset. Teoksessa L. G. Aspinwall & U. M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 47-56. Isen, A. M. 2006. Myönteinen tunne ihmisen vahvuuden lähteenä. Teoksessa L. G. Aspinwall & U. M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 186-201.

Opettajat ovat päivittäin tekemisissä lasten ja nuorten kanssa ja he voivat edistää mielenterveyttä muun muassa tunnistamalla ongelmia ja mahdollisia mielenterveyteen liittyviä oireita riittävän varhain. Opettajien onkin todettu havaitsevan hyvin lasten mielenterveysongelmia, mutta he eivät koe osaavansa toimia, kun he kohtaavat lapsen tai nuoren, joilla on mielenterveysongelmia. Yhteistyössä Kempeleen koulujen kanssa on kehitetty mallia, jossa kuvataan mielenterveyden edistämisen kohteita, joita kouluyhteisössä voisi tukea ja kehittää. Tunnistetaan, nimetään ja tuetaan lasten ja nuorten vahvuuksia, ylläpidetään ja kehitetään myönteistä vuorovaikutusta ja positiivista yhteisön ilmapiiriä, lisätään tilanteita, missä on mahdollisuus osallisuuden kokemukseen ja osallistumiseen, lisätään tilanteita, joissa on mahdollisuus ilmaista itseään yksilöllisesti ja ryhmissä, opitaan ihmissuhdetaitoja ja ongelmien että ristiriitojen ratkaisutaitoja, ja saavuttamalla mahdollisesti sellaista itsetuntoa, jossa on persoonallista vahvuutta ja joustavuutta kestää stressiä ja vastoinkäymisiä. Koivisto, K., Ojala, J. & Rautakoski, P. 2015. Lasten ja nuorten vahvuuksien ja osallisuuden edistäminen kouluyhteisössä. Teoksessa L. Kiviniemi, K. Koivisto & K. Koivunen (toim.) Yhteistyössä koulutusta, työelämää ja aluetta kehittämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 29. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2015102115011 Koivisto, K. & Rautakoski, P. 2013. Yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 15 vuotta. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 12. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201305303769 Koivisto, K. & Rautakoski, P. 2013. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen kouluyhteisössä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 10. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201306053843

Kouluyhteisö lasten ja nuorten mielenterveyden edistämistyössä

KUVIO 1. Kouluyhteisö lasten ja nuorten mielenterveyden edistämistyössä (kuvio: Kaisa Koivisto, Pentti Rautakoski ja Jukka Ojala 2018)

Lasten ja nuorten vahvuuksia tuetaan, kun yhdessä lasten ja nuorten kanssa tunnistetaan ja nimetään heidän vahvuudet. Ihmisellä on vahvuuksia jo syntyessään ja lapsilla on voimakas terveen kehittymisen potentiaali ja sisäinen tarve. Lönnqvist, J. 2005. Tee hyvä sijoitus: Anna aikaa lapselle! Pääkirjoitus. Kansanterveyslehti 9. Caprara, G.V. & Cervone, D. 2006. Persoonallisuus toimivana itsesäätelevänä järjestelmänä. Teoksessa L.G. Aspinwall & U.M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 69–82. Persoonassa olemassa olevien vahvuuksien lisäksi niitä kehittyy vuorovaikutuksessa läheisten ja muiden ihmisten sekä ympäristön kanssa koko kasvun ajan. Vahvuudet ja suojaavat tekijät perhe- ja kehitysyhteisöissä auttavat lapsia ja nuoria selviytymään vaikeista kokemuksista. Isen, A. M. 2006. Myönteinen tunne ihmisen vahvuuden lähteenä. Teoksessa L. G. Aspinwall & U. M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 186-201. Koivisto, K. & Rautakoski, P. 2013. Yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 15 vuotta. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 12. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201305303769 Koivisto, K. & Rautakoski, P. 2013. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen kouluyhteisössä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 10. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201306053843 Kaikilla lapsilla ja nuorilla on vahvuuksia, joiden kautta ja avulla ponnistaa elämässä eteenpäin. Vahvuuksien löytäminen lisää myös muiden vahvuuksien ilmenemistä ja hyvää mieltä. 

Ylläpitämällä ja kehittämällä myönteistä vuorovaikutusta ja positiivista yhteisön ilmapiiriä. Opettajien ja yhteisön henkilöiden kannattaa ylläpitää ja kehittää myönteistä ja positiivista vuorovaikutusta ja ilmapiiriä kouluissa mielenterveyden edistämistyössä. Myönteinen ja suojeleva ympäristö rakentaa lapsen keskushermostoa ihmisille ominaiseen suuntaan. Vahvat myönteiset kokemukset luovat perustan myös myöhemmälle myönteiselle kehitykselle niin, että myönteisyys vain lisääntyy. Tutkimusten mukaan myönteinen ajattelu ja myönteiset emotionaaliset tilat, kuten optimismi ja pystyvyysusko näyttävät olevan psykologisia resursseja, jotka liittyvät terveyden ylläpitoon, sairauden ehkäisyyn ja elämään yleensä. Isen, A. M. 2006. Myönteinen tunne ihmisen vahvuuden lähteenä. Teoksessa L. G. Aspinwall & U. M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 186-201. Aspinwall, L-G. & Staudinger, U.M. (toim.) 2006.  Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 6–17. Poikolainen, J. 2014. Lasten positiivien hyvinvoinnin tutkimus – metodologisia huomioita. Nuorisotutkimus 2 (32). Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Kokkola: Gummerus. Myönteiset tunteet edistävät kognitiivista joustavuutta ja kykyä omaksua erilaisia näkökulmia sekä ratkaista ongelmia. Myönteisten ja kielteisten emotionaalisten kokemusten merkitys fysiologiaan, erityisesti immuunijärjestelmään ja sitä kautta terveyteen positiivisesti tai negatiivisesti on merkittävää (vrt. esimerkiksi stressi ja sydänsairaudet). Neuroimmunologinen tutkimus osoittaa, että elämän vaikeuksissa luottamusta ja toivoa omaavan ihmisen immuunipuolustus on parempi kuin ihmisen, jolta puuttuu toivoa. Lisäksi usko omaan kykyyn säädellä tunnekokemuksia vaikuttaa suoraan esimerkiksi masennuksen määrään. Sosiaaliset suhteet, yhteisöllisyys ja onnistumisen kokemukset ylläpitävät terveyttä ja toimivat puskureina hyvinvointiin liittyville ongelmille. Aspinwall, L-G. & Staudinger, U.M. (toim.) 2006.  Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 6–17. Yhteisön positiivinen ilmapiiri lisää yhteisön avoimuutta, toimintaa ja optimismia. Positiivisessa ilmapiirissä luovuus pääsee valloilleen ja luovuus saa aikaan uusia sekä tavoiteltavissa olevia asioita. Lisäksi positiivinen, avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri lisää osallisuutta kouluyhteisössä. Koivisto, K. & Rautakoski, P. 2013. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen kouluyhteisössä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 10. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201306053843

Mahdollisuus osallisuuden kokemukseen ja osallistumiseen. Osallisuus tarkoittaa nähdyksi, kuulluksi ja tunnustetuksi tulemista. Osallisuus vahvistaa yhteistyötaitoja ja auttaa löytämään myönteisiä tunteita itsessään. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilaalla tulee olla mahdollisuus osallistua koulussa toimintakulttuurin luomiseen ja koulun kehittämiseen. Tutkimusten mukaan lapset ja nuoret eivät saa riittävän monipuolisia kokemuksia osallisuudesta ja vaikuttamisesta kouluyhteisöissä. Kiilakoski, T. 2012. Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Muistiot 6. Opetushallitus. Helsinki. Osallisuutta voidaan määritellä useasta eri näkökulmasta. Lasten oikeuksien sopimuksen artikla 12 YK:n yleissopimus LAPSEN OIKEUKSISTA. 1989. Unicef.  Hakupäivä 20.6.2018. https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/LOS_A5fi.pdf määrittelee osallisuuden siten, että lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä itseään koskevissa asioissa. Osallisuus on kuulumista ja vaikuttamista omassa päivittäisessä yhteisössä, kuten koulussa. Tällöin tulee nähdyksi ja kuulluksi sekä saa valtaa ja vastuuta yhteisön jäsenenä. Rouvinen-Wilenius, P. & Koskinen-Ollonqvist, P. (toim.) 2011. Tasa-arvo ja osallisuus väylä terveyteen. Järjestöt suunnan näyttäjinä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja 9. Hakupäivä 7.10.2015. http://www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/tasa-arvo_ja_osallisuus_2012.pdf Määttälä, R. & Väisänen, R. 2015. Osallisuudella nuorelle hyvinvointia kouluyhteisössä. Kempeleen Kirkonkylän yhtenäiskoulun seitsemäsluokkalaisten kokemuksia terveyttä, hyvinvointia sekä oppimista tukevista asioista koulussa. Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma. Oulun ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502122168 Osallisuus voidaan määritellä yksilön kokemukseksi omista kyvyistään olla mukana laatimassa ryhmän tai yhteisön toimintaa Eskelinen K. 2012. Iltapäivätoiminnan osallistumisen tilat ja puhuvat kuvat. Nuorisotutkimus 30 (1), 20–34.. Lapsen ja nuoren osallisuuden kokemus koostuu siis oikeudesta saada tietoa itseä koskevista suunnitelmista, päätöksistä ja niiden perusteluista sekä mahdollisuudesta ilmaista mielipiteensä. Lasten ja nuorten omat äänet tulevat esille, kun lapset ja nuoret ovat kouluyhteisöissä mukana tutkimassa ympäristöä tai toimintaa ja heille tärkeät sekä merkitykselliset asiat tiedostetaan. Keskeistä olisi ilmaista, että lapsia ja nuoria ymmärretään heidän oman tilan ja mielen maiseman näkökulmasta. Tällöin lapsen ja nuoren viesteihin reagoidaan nopeasti, johdonmukaisesti ja asianmukaisesti heidän aikomuksiaan oikein tulkiten. Koivisto, K., Ojala, J. & Rautakoski, P. 2015. Lasten ja nuorten vahvuuksien ja osallisuuden edistäminen kouluyhteisössä. Teoksessa L. Kiviniemi, K. Koivisto & K. Koivunen (toim.) Yhteistyössä koulutusta, työelämää ja aluetta kehittämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 29. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2015102115011 Koivisto, K. & Rautakoski, P. 2013. Yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 15 vuotta. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 12. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201305303769

Mahdollisuus ilmaista itseään yksilöllisesti ja ryhmissä. Lapset ja nuoret voivat ilmaista itseään kouluyhteisöissä monin eri tavoin. Kouluissa luovuus-, yhteisö- ja ryhmämuotoisilla tavoilla, esimerkiksi valokuvaamalla, tekemällä kuvaa, elokuvaa tai teatteria, musiikkia, lukemalla kirjallisuutta ja runoutta ja niin edelleen. Edellä mainitut yhteisö- ja ryhmämuotoiset toimintatavat kehittävät lasten ja nuorten yhteistyö- ja kommunikaatiotaitoja, myönteisiä tunteita ja mahdollistavat osallisuuden kokemuksen. Koivisto, K. & Rautakoski, P. 2013. Yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 15 vuotta. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 12. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201305303769. Harrastuksiin osallistumisen ja luovan toiminnan kautta voidaan ilmaista itseä itselle ominaisella tavalla ja se on terapeuttista Eväsoja, M. 2010. Taiteet terveyden, hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistäjänä. Taiteessa tapahtuu 3, 26–28. Terapeuttisuus toiminnoissa tarkoittaa, että ne lisäävät lasten ja nuorten voimavaroja ja he voivat toimintojen avulla oppia ymmärtämään myös itseä ja toisia Liikanen, H-L. 2003. Taide kohtaa elämän. Suomen mielenterveysseura. Helsinki.  Perttula, J. 2010. Taiteen yleisinhimillinen voima. Teoksessa J. Perttula, A. Pietiläinen, T. Salonen, E. Sorjonen & V. Tökkäri (toim.) Ihmistyminen – Suhteisuusteoreettisia punoksia. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Tampere: Juvenes Print, 80–82. Luovat menetelmät kasvatuksessa ovat menetelmiä, joiden merkitystä lapsille ja nuorille on kuvattu, mutta joiden merkityksellistä puolta ihmiseksi kasvamisessa voitaisiin kuvata laajemminkin ja tutkimukset Suomessa vahvistavat väitettä, että taide edistää terveyttä. Koivisto, K. & Rautakoski, P. 2013. Yhteistyötä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 15 vuotta. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 12. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201305303769  Hyyppä, M. 2007. Elinvoimaa kulttuurista. Teoksessa M. Bardy, R. Haapalainen, M. Isotalo & P. Korhonen (toim.) Taide keskellä elämää. Nykytaiteen museo Kiasma, 155-159.  Eväsoja, M. 2010. Taiteet terveyden, hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edistäjänä. Taiteessa tapahtuu 3, 26–28.  Liikanen, H-L. 2003. Taide kohtaa elämän. Suomen mielenterveysseura. Helsinki.

Oppimalla ihmissuhdetaitoja sekä ongelmien että ristiriitojen ratkaisutaitoja 

Mielenterveyttä suojaavia tekijöitä voidaan jakaa yksilöön, sosiaalisiin suhteisiin ja ympäristöön liittyviksi. Yksilöön liittyviä suojaavia tekijöitä ovat elämänhallinta, itseluottamus, oppimiskyky, ongelmanratkaisutaito ja ihmissuhdetaidot. Ympäristöön liittyviä tekijöitä ovat turvallinen elinympäristö, koulutusmahdollisuudet, myönteiset kokemukset koulusta, osallisuus ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Koulussa on mahdollisuus oppia vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja oppimis-ja arkitilanteissa sekä opettajien johdolla olevissa harjoitustilanteissa. Kun lapsi ja nuori osallistuu muun muassa harrastuksiin tai luoviin toimintoihin hänen itsetuntemuksensa ja aktiivinen suhde omaan elämään lisääntyvät. Lapsen ja nuoren itsetunto vahvistuu ja kehittyy, kun hän löytää itsestään uusia ominaisuuksia ja osaamista. Lisäksi harrastuksiin ja luoviin toimintoihin osallistuminen edistävät yhteisöllisyyttä, estävät yksinäisyyden kokemusta ja parantavat elämän hallintaa. Koulussa voisi olla enemmän erityisiä tilanteita, missä harjoitellaan vuorovaikutusta, esiintymistä, asioiden hoitoa, keskustelua, väittelyä ja palautteen antamista. Lisäksi, voitaisiin harjoitella, miten erilaisia ristiriitatilanteita selvitellään. Koivisto, K., Ojala, J. & Rautakoski, P. 2015. Lasten ja nuorten vahvuuksien ja osallisuuden edistäminen kouluyhteisössä. Teoksessa L. Kiviniemi, K. Koivisto & K. Koivunen (toim.) Yhteistyössä koulutusta, työelämää ja aluetta kehittämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 29. Hakupäivä 13.4.2018. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2015102115011

Lapsuuden aikaiset usein toistuvat kielteiset ja traumaattiset kokemukset herkistävät ihmisiä stressin sietokyvyn osalta muita helpommin haavoittuviksi. Lapsuudessa syntynyt pysyvä haavoittuvuusalttius taas varjostaa tulevaisuutta aikuisuuteen asti. Emme kuitenkaan ole koskaan täysin suojassa traumaattisilta tai stressaavilta kokemuksilta. Caprara, G.V. & Cervone, D. 2006. Persoonallisuus toimivana itsesäätelevänä järjestelmänä. Teoksessa L.G. Aspinwall & U.M. Staudinger (toim.) Ihmisen vahvuuksien psykologia. Helsinki: Edita Prima Oy, 69–82. Sinkkonen, J. 2001. Kiintymyssuhteen yhteydet psykopatologiaan. Teoksessa J. Sinkkonen & M. Kalland (toim.) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy, 146–171. Lapset ja nuoret kokevat eri kehitysvaiheissa olevat tapahtumat yksilöllisesti ja eri tavalla riippuen perimästä, temperamentista ja yksilölle läheisten ihmissuhteiden tuottamasta suojasta tai ei- suojasta lapsen kasvun aikana. Kriisit ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja kriisit voivat olla myös omaa kasvua edistämässä. Kuitenkin kriiseistä selviytyminen voi olla helpompaa, jos on opittu erilaisia ongelmien selvittely- ja ratkaisutaitoja. Fryers, T. 2007. Children at Risk. Childhood Determinants of Adult Psychiatric Disorder. Research Report 167. Stakes. Helsinki. Hautamäki, A. 2001. Kiintymyssuhdeteoria - teoria yksilön kiin(nit)tymisestä tärkeisiin toisiin ihmisiin, kiintymyssuhteen katkoksista ja merkityksestä kehitykselle. Teoksessa J. Sinkkonen & M. Kalland (toim.) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy, 146–171. Lönnqvist, J. 2005. Tee hyvä sijoitus: Anna aikaa lapselle! Pääkirjoitus. Kansanterveyslehti 9. Sinkkonen, J. 2001. Kiintymyssuhteen yhteydet psykopatologiaan. Teoksessa J. Sinkkonen & M. Kalland (toim.) Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy, 146–171.

Koulu mahdollisuuksien ja erilaisuuksien kehitysyhteisönä

Kouluyhteisöt mahdollisuuksien ja erilaisuuksien kehitysyhteisöinä tarjoavat mahdollisuuksia toteuttaa itseä ja siellä hyväksytään erilaisia asioita, toimintoja ja persoonia. Jokaisella lapsella ja nuorella on osaamista ja vahvuuksia omassa persoonassaan. Persoonallisten vahvuuksien tunnistaminen ja nimeäminen edistävät mielenterveyttä ja suojaavat mahdollisilta epäsuotuisilta tekijöiltä. Osallistumalla, vaikuttamalla ja kuulluksi tulemalla lapsi ja nuori saavuttaa mielenterveyttä. Lapsen ja nuoren on hyvä oppia pitämään itsestä huolta sekä ilmaisemaan ja puolustamaan mielipiteitään. Kouluyhteisön vuorovaikutustilanteissa on hyvä reflektoida yhteisiä käsitteitä, jolloin kaikki voivat myös itse oppia. Lisäksi kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön lisääntyy. Lapsen ja nuoren oma ajattelu vahvistuu ja kehittyy, kun hän voi ilmaistessa asioitaan hänelle ominaisella tavalla.  

Vahvuuksiin ja myönteisyyteen perustuva vuorovaikutuksellinen lasten ja nuorten kanssa toimiminen tarjoaa yhden parhaista tavoista tukea lasta ja nuorta hänen omassa kasvussa ja edistää mielenterveyttä.  Vahvuuksilla on yhteyttä myös terveenä pysymiseen ja ne suojaavat mahdollisesti epäsuotuisilta tekijöiltä. Positiivinen ja vastavuoroinen vuorovaikutus sekä vahvuuksien nimeäminen lisäävät myönteisiä tunteita, joiden tiedetään vaikuttavan kognitiiviseen ajatteluun ja kykyyn omaksua asioita sekä toimia. Ko. vaikutuksilla on koulussa selviytymisen kannalta oleellinen merkitys, joten jo tästä syystä vahvuuksia ja myönteistä vuorovaikutusta sekä positiivisen ilmapiirin luomista kannattaa tavoitella. On paljon helpompaa selvitellä ristiriitoja, kun on kokemus hyväksytyksi tulemisesta, luottamuksesta ja että asioita, myös vaikeitakin, voi ratkoa ilma pelkoa rangaistuksi tulosta. Lapset ja nuoret rakentavat aktiivisesti omaa kuvaansa maailmasta. Jos lasten ja nuorten kokemuksiin kiinnitetään huomiota, tällöin lapset tutkisivat myös omaa maailmaansa koulussa. 

Tulevaisuuden koulu on paikka, jossa lasten ja nuorten vahvuudet on huomioitu. Lapset ja nuoret voivat osallistua koulun toimintaan ja päätösten tekoon monipuolisesti. Koulussa on myös mahdollisuus lisätä omia luontaisia vahvuuksia eri toimintojen ja menetelmien kautta. Parhaimmillaan harrastukset, luovat toiminnot ja kulttuuri mahdollistavat osallisuuden ja yhteisöllisyyden antamalla välineitä myös kokemuksiin osallisuudesta. Jos kehitysyhteisöissä toimivien ihmisten yhteistyö tarkoittaa lasten ja nuorten osallisuuden ja vahvuuksien systemaattista huomiointia ja tukemista, olisiko tällä toiminnalla mahdollisuus saavuttaa myös tuloksia tämän päivän ongelmissa kuten koulukiusaamisessa, ahdistus- ja keskittymisvaikeuksissa ja yksinäisyyden kokemuksissa sekä syrjäytymisen uran kehittymisessä. 

Lähteet

    Kommentit

    blog comments powered by Disqus