Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 57/2018

Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenet kertovat omaiskokemuksistaan. Narratiivinen lähestymistapa

19.11.2018 ::

Metatiedot

Nimeke: Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenet kertovat omaiskokemuksistaan. Narratiivinen lähestymistapa. Teoksessa K. Koivisto, L. Paaso, J. Alakulppi & K. Serlo (toim.) Tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyttä edistämässä

Tekijä: Tanskanen Jani; Elo Satu

Aihe, asiasanat: kokemukset, narratiivinen tutkimus, perheenjäsenet, päihderiippuvuus

Tiivistelmä: Tässä artikkelissa tarkastellaan päihteiden käyttäjien perheenjäsenten omaiskokemusten kerronnan keinoja. Tarkastelu perustuu Tanskasen laadulliseen (2017) tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli kuvailla, millaisia omaiskokemuksia ja selviytymisen strategioita päihteidenkäyttäjien perheenjäsenillä on. Artikkelissa tuodaan myös esille narratiivien tutkimukseen liittyviä huomioita tutkijan näkökulmasta, erityisesti pohdintaosuudessa. Haastatteluaineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä perheenjäsentä ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneet olivat perheenjäseninä kohdanneet alkoholia, huumeita ja sekakäyttöä perheissään. Tutkimuksessa omaiskokemukset olivat joko nykyhetken tai aiemman elämänhistorian kautta kerrottuja. Tiedonantajien eli perheenjäsenten narratiiveista oli löydettävissä kolme eri tasoa: omaan elämänhistoriaan peilautuva, itseanalyyttinen ja symbolinen.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2018-11-19

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018100437496

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Tanskanen, J. & Elo, S. 2018. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenet kertovat omaiskokemuksistaan. Narratiivinen lähestymistapa. Teoksessa K. Koivisto, L. Paaso, J. Alakulppi & K. Serlo (toim.) Tasa-arvoa, itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyttä edistämässä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 57. Hakupäivä 20.7.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2018100437496.

Päihderiippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa koko perheeseen, ei vain päihteiden käyttäjään. Perheenjäsenet joutuvat suhteuttamaan läheisensä riippuvuussairauden ja sen vaikutukset omaan elämäntilanteeseensa. Elämän odotukset ja arjen rutiinit saattavat muuttua radikaalisti. Varsinkin toipumisvaiheeseen liittyvät kerronnallisuus ja elämäntarinat. Tässä artikkelissa kuvataan perheenjäsenten omaiskokemuksia. Narratiiveilla tarkoitetaan perheenjäsenten kertomuksia ja niitä kuvaavia prosesseja. Tanskasen Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf tutkimuksessa omaiskokemukset olivat joko nykyhetken tai aiemman elämänhistorian kautta kerrottuja. Tiedonantajien eli perheenjäsenten (n=10) narratiiveista oli löydettävissä kolme eri tasoa: omaan elämänhistoriaan peilautuva, itseanalyyttinen ja symbolinen.

Kuva: Shutterstock

KUVA: katiekk / Shutterstock.com

Päihderiippuvuus perheen hyvinvointia uhkaavana ilmiönä 

Päihderiippuvuus on koko perheeseen vaikuttava sairaus. Vaikka se koskettaa rajuimmin päihteidenkäyttäjää itseään, ovat hänen perheenjäsenensä riippuvuussairauden kokijoita usein yhtä lailla. Itäpuiston ja Selinin Itäpuisto, M. & Selin, J. 2013. Miten palvelut vastaavat päihteiden käyttäjän läheisten avuntarpeisiin? Teoksessa K. Warpenius, M. Holmila & C. Tigerstedt (toim.) Alkoholi- ja päihdehaitat läheisille, muille ihmisille ja yhteiskunnalle. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy, 138–145. Hakupäivä 17.9.2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-519-2 mukaan päihteiden käyttäjien perheenjäsenten kokemuksista ja avuntarpeista on vain vähän tutkimustietoa, vaikka päihteidenkäyttäjän vierellä eläminen vaikuttaa monella tavalla perheenjäsenen elämään ja hyvinvointiin – jopa niin, että vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Copello Copello, A. 2010. Alcohol and drug misuse: a family affair. Healthcare Counselling & Psychotherapy Journal 10 (4), 4–8. on tuonut vahvasti esille omaisnäkökulman riippuvuussairauksien varjossa: perheenjäsenet kokevat oman ja koko perheensä arjen uhatuksi sosiaalisesti, emotionaalisesti, taloudellisesti ja terveydellisesti. Joskus perheenjäseniä tulkitaan väärin. Tällöin perheenjäsenen ahdistuneisuus saatetaan tulkita vihamielisyydeksi ja selviytymismekanismit totuuden kieltämiseksi Duhamel, F., Dupuis, F. & Wright, L. 2009. Families’ and Nurses’ Responses to the “One Question Question”: Reflections for Clinical Practice, Education and Research in Family Nursing. Journal of Family Nursing 15 (4), 461–485.

Päihdepalveluihin hakeudutaan Viertiön ym. Viertiö, S., Partanen, A., Kaikkonen, R., Härkönen, T., Marttunen, M. & Suvisaari, J. 2017. Palvelujen käyttö mielenterveyteen tai päihteiden käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi Suomessa vuosina 2012–2015. Duodecim 133 (3), 292–300. mukaan usein myöhään ja moni riippuvuus jää hoitamatta kokonaan. Perheenjäsenet pyrkivät ymmärtämään päihdesairautta ja toivovat saavansa siihen tukea, toisaalta he myös haluavat osallistua riippuvuussairaan läheisensä hoitoon. Palveluihin pääsemisen tulisi olla helppoa ja palveluiden laadukkaita, jotta kynnys hakea apua madaltuu. Avun hakeminen on kuitenkin vähäistä suhteessa päihdeongelmien yleisyyteen. Kynnys voi olla korkea esimerkiksi pienten lasten vanhemmille Pitkänen, T., Kaskela, T. & Kanste, O. 2014. Päihdeongelma perheessä – Mikä on perheen todellinen tilanne ja tuen tarve? Neuvola ja kouluterveys 14 (3), 28–30.. Myös Terveydenhuoltolaissa edellytetään että yksilön ja yhteisön päihteettömyyttä suojaavia tekijöitä vahvistetaan ja vähennetään päihteisiin liittyviä terveys- ja turvallisuusuhkia Terveydenhuoltolaki 2010/1326. Hakupäivä 1.11.2017. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326.

Tutkimuksissa on selvitelty aiemmin sitä, miksi kaikki perheenjäsenet eivät hae itselleen apua. Sakiyaman ym. Sakiyama, HMT., de Fatima Rato Padin, M., Canfield, M., Laranjeira, R. & Mitsuhiro, SS. 2015. Family members affected by a relative’s substance misuse looking for social support: Who are they? Drug and Alcohol Dependence 147, 276–279 mukaan suurin syy avun hakemattomuuteen on perheenjäsenten ajatus päihteiden käytöstä ohimenevänä ilmiönä, johon ei tarvita ulkopuolista apua. Lisäksi perheenjäsenillä voi olla tietämättömyyttä siitä, millaisesta avusta he saattaisivat hyötyä Sakiyama, HMT., de Fatima Rato Padin, M., Canfield, M., Laranjeira, R. & Mitsuhiro, SS. 2015. Family members affected by a relative’s substance misuse looking for social support: Who are they? Drug and Alcohol Dependence 147, 276–279. Gethinin ym. Gethin, A., Trimingham, T., Chang, T., Farrel, M. & Ross, J. 2016. Coping with problematic drug use in the family: An evaluation of the Stepping Stones program. Drug and Alcohol Review 35, 470–476. mukaan perheenjäsenten tuntemukset pitävät sisällään pitkäkestoista stressiä, huolta, syyllisyyttä ja murhetta. Perheenjäsenet ovat tuoneet esiin myös syvää menetyksen tunnetta ja pettymystä, kokien samalla tulleensa laiminlyödyiksi. Gethin, A., Trimingham, T., Chang, T., Farrel, M. & Ross, J. 2016. Coping with problematic drug use in the family: An evaluation of the Stepping Stones program. Drug and Alcohol Review 35, 470–476.. Platter ja Kelley Platter, A.J. & Kelley, M.L. 2012. Effectiveness of an Educational and Support Program for Family Members of a Substance Abuser. The American Journal of Family Therapy 40, 208–213. toivat tutkimusartikkelissaan esiin perheenjäsenen mahdollistavan käyttäytymisen (enable behavior), joka on yksi hyvinvoinnin este. Mahdollistavaa käyttäytymistä on esimerkiksi se, kun perheenjäsen hyväksyy tekosyyt ja verukkeet, hoitaa perheen velvollisuudet, vähättelee tapahtunutta tai peittelee välikohtauksia Platter, A.J. & Kelley, M.L. 2012. Effectiveness of an Educational and Support Program for Family Members of a Substance Abuser. The American Journal of Family Therapy 40, 208–213..

Tässä artikkelissa tarkastellaan perheenjäsenten omaiskokemusten kerronnan keinoja. Tarkastelu perustuu Tanskasen Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf tutkimukseen, jonka tarkoituksena oli kuvailla, millaisia omaiskokemuksia ja selviytymisen strategioita päihteidenkäyttäjien perheenjäsenillä on. Laadullinen aineisto kerättiin haastattelemalla perheenjäseniä (n=10) ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimukseen osallistuneet perheenjäsenet olivat kohdanneet raskaita asioita: alkoholia, huumeita ja sekakäyttöä perheissään. 

Perheenjäsenten kohtaaminen tutkijan roolissa

Tanskasen Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf haastattelututkimuksessa tulokset perheenjäsenten kokemuksista kuvattiin heidän narratiiviensa eli kertomustensa kautta. Kertomusten voidaan nähdä olevan perheenjäsenten luonteenomainen tapa elämän jäsentämisessä. Ne tavoittavat vain ”palan elettyä elämää”, mutta ovat ajattelun, havaintojen, toiminnan ja elämäntapahtumien organisointitapoja. Vahvuutena voi pitää sitä, että narratiivit tuovat tutkimukseen inhimillisen ulottuvuuden. Kertomus muodostuu perheenjäsenen ja tutkijan välisessä vuorovaikutuksessa. Hoitotieteellisessä tutkimuksessa näiden narratiivien käyttö puoltaa paikkaansa, kun se paljastaa merkitysrakenteita, jotka ovat paitsi yksilöllisiä myös yhteisöllisiä. Narratiivien käyttäminen lisää ymmärrystä ihmisten hoitamisesta eri tilanteissa laajentaen ammatillisia ja moraalisia ulottuvuuksia. Niiden myötä pyritään saavuttamaan ymmärrys, mitä on hoitamisen todellisuus. Korhonen, A. & Paasivaara, L. 2008. Narratiivinen menetelmä hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Esimerkkinä yksilövastuisen hoitotyön kehittämishanke. Hoitotiede 20 (1), 27–35.

Åstedt-Kurki ym. Åstedt-Kurki, P., Jussila, A-L., Koponen, L., Lehto, P., Maijala, H., Paavilainen, R. & Potinkara, H. 2008. Kohti perheen hyvää hoitamista. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. tähdentävät, että perheenjäsenten kohtaamisessa on tärkeää tiedostaa ja tunnistaa toisen ihmisen erilaisuus suhteessa itseensä, jolloin mahdollistuu avoin ja vastaanottava kohtaaminen. Erilaisuuden tiedostamisella on myös yleisempi merkitys eettiseen kasvuun ja itsensä tuntemiseen liittyen. Tilanteet, joissa perheenjäsenet kohdataan, ovat usein tavoitteellisia. Avoimuus on avoimuutta toiselle ihmiselle, jolla on tarpeita. Se vaatii intensiivistä läsnäoloa, jolloin ei ajatella muita asioita. Kohtaaminen sisältää aina tulkintaa ja yksilöllisiä merkityksiä. Åstedt-Kurki, P., Jussila, A-L., Koponen, L., Lehto, P., Maijala, H., Paavilainen, R. & Potinkara, H. 2008. Kohti perheen hyvää hoitamista. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy.

Narratiivit verkostoituvat aikaan ja paikkaan sekä kulttuuriseen kontekstiin, joten ne tuottavat henkilökohtaista ja tilannesidonnaista tietoa, mahdollistaen kokemusten ja tiedonantajien niille antamien merkitysten tutkimisen Korhonen, A. & Paasivaara, L. 2008. Narratiivinen menetelmä hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Esimerkkinä yksilövastuisen hoitotyön kehittämishanke. Hoitotiede 20 (1), 27–35.. Tutkimuksen näkökulmasta kovin oleellista ei ole se, mitkä tosiasiat ovat kokemusten taustalla ja miten tarkasti ne kuvataan, vaan se, mikä näiden tosiasioiden merkitys on tiedonantajille. Merkitykset välittyvät kielen kautta. Varsinkin fenomenologisen lähestymistavan myötä tutkijan on mahdollista lisätä ymmärrystään merkityksistä ja arjen kokemuksista. Fain, JA. 2013. Reading, Understanding, and Applying Nursing Research. 4th ed. F.A. Philadelphia: Davis Company. Tutkijalla on merkittävä rooli tarinan yleisempään tietoisuuteen saattamisessa, kun tutkitaan perheenjäsenille tärkeitä asioita ja autetaan elämän reflektoinnissa. Tämä asettaa hänet haasteellisen ja vastuullisen tehtävän eteen, kun pyrkimyksenä on välittää tutkimuksella muiden tietoon perheenjäsenten kokemuksia, todistuksia tutkittavasta ilmiöstä niin, ettei yleistä kuvaamaan pyrkiessään kadota autenttista, kokemuksellista todistusta jostakin hyvin henkilökohtaisesta tapahtumasta. Törmä, T. 2011. Juovasta äidistä raittiiksi äidiksi – alkoholismista toipumisen prosessi äitien kertomana. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514297236.pdf

Kokemusten kuvaaminen erilaisin kerronnan keinoin

Tiedonantajat toivat Tanskasen Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf tutkimuksessa esiin päihdesairauteen liittyviä kokemuksiaan erilaisin kerronnan keinoin: omaan elämänhistoriaan peilaten, itseanalyysiä tehden ja symbolisia ilmaisuja käyttäen. Ne olivat tasoja, joilla he kuvasivat ilmiön todellisuutta tuodakseen todistuksen jostain hyvin henkilökohtaisesta eli omakohtaisesti koetusta. Lapsuuden kuvauksissa korostui se, että sitä oli eletty pienen aikuisen roolissa. Perheenjäsenet liittivät lapsuuteen sekä positiivisia että negatiivisia muistoja. Varsinkin lapsuudessa koetut ristiriidat he muistivat vielä vuosikymmenten kuluttua ja taustoittivat niillä kerrontaa.

hipsut_oranssi.png"Itse asiassa lapsuusvuosina ne kerrat, jolloin isä leikki meidän kanssa, leikki silloin, kun hän oli humalassa, niin sen takia ne leikit isän kanssa olivat niin kuin sillä lailla rajuja, että ne olivat toisaalta kivoja, mutta niissä oli kuitenkin semmoinen sävy, että sinä jouduit itse vähän niin kuin vahtimaan sitä, ettei mene överiksi." (H6)

Avio- tai avoliittovuosina perheenjäsenet olivat kokeneet pettymyksiä eli parisuhteen antikliimaksin. Päihteiden käyttäminen saatettiin jo suhteen alkuvaiheissa tunnistaa, mutta sitä ei vielä koettu kovin suureksi ongelmaksi. 

Päihteidenkäyttäjän raitis kausi ei välttämättä tarkoittanut onnellista aikaa perhe-elämässä. Yksi tiedonantajista kuvasi raitista jaksoa elänyttä puolisoaan happamaksi ja huonotuuliseksi. Vähitellen eroamisen suunnittelu tai sen toteuttaminen ajankohtaistui, perheenjäsenen ymmärtäessä, että jollei hän lähde avioliitosta, tilanne vain pahenee. Vaikka eroamista oli suunniteltu, sitä ei välttämättä toteutettu.  

hipsut_oranssi.png"Minulla oli kerran jo oma asuntokin. Ajattelin, että minä vuoden sitä pidän ja minun mieshän lopetti juomisen heti, kun hoksasi, että minulla on asunto muualla. Minä sitten en sitä avioeroa pannut voimaan." (H7)

Itseanalyysin kautta kertoessaan perheenjäsenet kuvasivat itsensä erilaisina tai ulkopuolisina. Se tarkoitti heille esimerkiksi sitä, ettei sopeudu tai edes halua sopeutua ikäistensä joukkoon. Erilaisuuden tunne myös seurasi myöhempinä vuosina eli perheenjäsenet kokivat pääsevänsä siitä huonosti eroon. He kertoivat huomanneensa omassa ajattelussaan virheitä ja toivat niitä haastatteluissa esiin.

hipsut_oranssi.png"Minähän huomasin sen heti, mutta en itselleni myöntänyt. Ajattelin, niin kuin kaikki muutkin ajattelevat, että kun rakastan hänet raittiiksi, niin näinhän se käy." (H9)

Kokemus, että on huono, kun ei pysty vaikuttamaan päihteen käyttöön, seurasi perheenjäsentä. Ajattelussa huomattujen virheiden lisäksi myös omat käyttäytymismallit ja teot kyseenalaistettiin, esimerkiksi manipuloiva käyttäytyminen tai se, että oli jättänyt itsensä taka-alalle.  

hipsut_oranssi.png"Jotenkin tuntui, että se oma käyttäytyminen, että kuinka se on ollut niin kuin mielipuolista. Enhän minä ole ikinä huolehtinut itsestäni, olen huolehtinut vain muista." (H2) 

hipsut_oranssi.png"Ja sitten kyllähän minä nyt olin ihan niin kuin pöhkö, kyttäsin koko ajan ja haistelin, että onkohan nyt sitten otettu ja minkähän verran otettu." (H8) 

Omaan käyttäytymiseen saattoi liittyä myös kostamista. Perheenjäsenille se tarkoitti jopa sitä, että muuttuu itselleen vieraaksi. Kun silmät aukenivat, perheenjäsenet alkoivat nähdä itsensä apua tarvitsevina. Avun tarvitsija ei siis enää ollut ainoastaan päihteiden käyttäjä.

hipsut_oranssi.png"Niin kuitenkin siellä sisällä se tavallaan se laiminlyöty itse alkoi niin kuin huutamaan apua. Ja minun oli tehtävä niin kuin sille asialle jotain, että en pian vahingossa kuole, kun itsemurhayrityksiä minulla on niin monta ja kuitenkin elämänhalu on voittanut, niin jokin syy siellä on." (H3)

hipsut_oranssi.png"Minun kohdallani se oli, että minun oli oltava niin pohjalla, että ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakea apua." (H5) 

hipsut_oranssi.png"Nyt on niin kuin oikeasti se tilanne, että pitää ymmärtää se, että sinä et pysty rakastamaan tuota miestä terveeksi." (H6) 

Itseanalyysin kautta havaittu positiivinen muutos itsessä tarkoitti esimerkiksi sitä, että perheenjäsenet alkoivat olla ymmärtäväisempiä itseään kohtaan ja hyväksymään itsensä. Vaikka he kokivat yhä kompastelevansa, oli kuitenkin syntynyt ymmärrys siitä, ettei se tarkoita epäonnistumista. Ajattelumallin osalta tämä tarkoitti sitä, että riittävän hyväkin on tarpeeksi.  

Haastatteluissa esiin tulleita symbolisia ilmaisuja olivat luonnonilmiöiden käyttäminen kerronnassa ja fraasit sekä esteettiset ilmaisut. Niillä perheenjäsenet kuvasivat esimerkiksi päihdesairauden luonnetta tai sitä, mitä tapahtuu, kun siitä puhuu.

hipsut_oranssi.png"Sanotaan, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Me yritettiin pojan kanssa kaikki mahdollinen, mutta ei… " (H2)

hipsut_oranssi.png"Päihderiippuvainen kyllä niin imaisee… niin kuin mukaan siihen hiidenkirnuun. Että hiidenkirnun rakentamis- tai rakentumiskaavan mukaan niin sehän syvenee kierros kierrokselta ja aina enemmän sillä on niin kuin voimaa ottaa mukaansa sinne niin kuin sitä pyöritettävää. Että tuota noin niin siinä on niin kuin vaihtoehdot joko mennä sinne hiidenkirnuun mukaan tai sitten hypätä ulos sieltä." (H6) 

hipsut_oranssi.png"Minä koin sen silloin, että minulla on kauhean iso, musta raskas möykky täällä sisällä. Ja aina, kun puhuin sitä eli siellä palaverissa, Al-Anon ryhmässä, niin minusta tuntui, että siitä pikkuisen rapisee pois. Se niin kuin tuota, mikä se on, eroosio syö sitä aina vähän pienemmäksi." (H10) 

Päihdesairauden keskellä elämistä kuvattiin myös pohjamudaksi, josta perheenjäsenen oli noustava tai josta hän oli jo noussutkin. Omat voimavarat olivat yhden perheenjäsenen kerronnassa linnun siipiä, jotka hänen oli ensin löydettävä voidakseen uskoa niiden kantavuuteen.

Pohdinta

Tiedonantajien kerronnat ilmensivät sitä, kuinka he pyrkivät käyttäytymään ristiriitaisissa tilanteissa, esimerkiksi pitämällä yllä kulisseja. Vanhat, totutut käyttäytymismallit ovat tiukasti kiinnittyneitä perhesysteemiin, ja perheenjäsenen voi olla vaikea lähteä muuttamaan käyttäytymistään Pitkänen, T., Kaskela, T. & Kanste, O. 2014. Päihdeongelma perheessä – Mikä on perheen todellinen tilanne ja tuen tarve? Neuvola ja kouluterveys 14 (3), 28–30.. Keskeisenä tutkimustuloksena voi ajatella olevan sen, että usein päihdesairauteen havahtumiseen tarvitaan lisäksi jokin muu muutos, myös mahdollinen elämänkriisi. Tässä tutkimuksessa se oli perheenjäsenen oma tai lapsen sairastuminen, jolloin päihteitä käyttävältä perheenjäseneltä ei ollut mahdollista saada konkreettista apua eikä emotionaalista tukea. Sen huomaamisella oli selkeä yhteys yksinäisyyden ja laiminlyödyksi tulemisen kokemuksiin. Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf

Kullakin perheenjäsenellä oli mahdollisuus tuoda esiin oma tapansa antaa asioille merkityksiä Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf Copello, A. 2010. Alcohol and drug misuse: a family affair. Healthcare Counselling & Psychotherapy Journal 10 (4), 4–8.. Narratiivisessa tutkimuksessa on pohdittava tutkijan avoimuutta tälle yksilöllisyydelle ja muistettava, että tulkintaan tulee aina mukaan myös tutkijan ääni. Tutkimus kunnioittaa ihmisen ominaislaatua ja kokonaisuutta. Törmä, T. 2011. Juovasta äidistä raittiiksi äidiksi – alkoholismista toipumisen prosessi äitien kertomana. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514297236.pdf Narratiivien eri tasot tunnistamalla tutkija pääsee ikään kuin ytimeen, myös niille kerronnan ulottuvuuksille, joissa ”rivien välistä” lausutut ilmaisut saavat äänen ja merkityksen. Tällöin pohditaan esimerkiksi sitä, mitä kesken jäänyt lause merkitsee. Yhtään peruuttamista ei tutkimushaastatteluiden osalta tullut, mikä yllätti positiivisesti. Tiedonantajat ottivat tutkimuksen kuin omakseen Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf. Henkilökohtaiset kokemukset syventävät ymmärrystä ja auttavat esimerkiksi asiakastyötä tekeviä perheenjäseniä kohtaamaan muita Oates, J., Drey, N. & Jones, J. 2017. ‘Your experiences were your tools’ How personal experience of mental health problems informs mental health nursing practice. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 24, 471–479.. Voidaan sanoa, että tutkimuksen kautta esiin tulevasta kokemusasiantuntijuudesta on tullut yksi arvo mielenterveys- ja päihdetyössä. Tähän asti omista kokemuksista on saatettu ennemminkin vaieta kuin tuoda niitä esiin.  

Miksi perheenjäsenet halusivat kertoa tarinansa? Kyseessä on henkilökohtainen ja arka aihe, jonka kertominen ei liene helppoa. Haastattelutilanteet tarjosivat perheenjäsenten narratiiveille mahdollisuuden päästä näkyville todellisuuden kuvaajina. Nämä kerronnan toteutumisen tilanteet voi ajatella olleen paitsi tutkijalle, myös tiedonantajille merkityksellisiä ja ainutlaatuisia hetkiä. Kalajan Kalaja, P. 2011. Totta vai tarua? Kielenoppijuus narratiivien valossa. Teoksessa P. Kalaja, R. Alanen & H. Dufva (toim.) Kieltä tutkimassa – tutkielman laatijan opas. Helsinki: Finn Lectura, 116–130. mukaan narratiivit on aina tuotettu tietyssä ajassa ja paikassa. Kalaja, P. 2011. Totta vai tarua? Kielenoppijuus narratiivien valossa. Teoksessa P. Kalaja, R. Alanen & H. Dufva (toim.) Kieltä tutkimassa – tutkielman laatijan opas. Helsinki: Finn Lectura, 116–130.

On nähtävissä hyvin selkeä rajapinta Törmän Törmä, T. 2011. Juovasta äidistä raittiiksi äidiksi – alkoholismista toipumisen prosessi äitien kertomana. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514297236.pdf tutkimukseen, jossa hän tuo esiin sen, että alkoholistiäidit pitivät tutkimukseen osallistumista keinona auttaa muita, samankaltaisessa tilanteessa olevia. Narratiiviensa myötä äidit ikään kuin antoivat itsestään siivun tutkijalle. Eräs tutkimukseen osallistunut äiti kuvasi kerrontansa kautta sitä, että alkoholismista toipumisessa on keskeistä omavoimaisuudesta luopuminen, nöyryys, luottamus muilta saatavaan apuun ja itsensä peilaaminen muiden kautta. Törmä, T. 2011. Juovasta äidistä raittiiksi äidiksi – alkoholismista toipumisen prosessi äitien kertomana. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514297236.pdf

Tutkijana joutuu miettimään, kuinka tunteita herättävässä aiheessa luo tasaveroisen suhteen kuhunkin tiedonantajaan. Tämä pyritään huomioimaan varsinkin haastatteluita tehdessä, mutta myös jo niitä organisoidessa. Väistämättä tulee pohdittavaksi se, miten tiedonantajat kokevat tutkijan haastattelijana, esimerkiksi onko mahdollinen epävarmuus aistittavissa tai toisaalta, pystyykö tutkija antamaan itsestään luotettavan kuvan. Åstedt-Kurjen ym. Åstedt-Kurki, P., Jussila, A-L., Koponen, L., Lehto, P., Maijala, H., Paavilainen, R. & Potinkara, H. 2008. Kohti perheen hyvää hoitamista. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. mukaan oman olemisen tiedostaminen ja tilanteen ainutlaatuisuuden ymmärtäminen ovat arvokkaita, huomioon otettavia asioita. Ne viestittävät siitä, kuinka tutkijana toimii eettisesti toisten ihmisten kohtaamisessa.  

Eettisestä näkökulmasta katsottuna laadullisella, esimerkiksi kerronnallisella tutkimuksella, on etuja Törmä, T. 2011. Juovasta äidistä raittiiksi äidiksi – alkoholismista toipumisen prosessi äitien kertomana. Väitöskirja. Oulun yliopisto, Oulu. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789514297236.pdf, mutta myös haasteita Elo, S. & Isola, A. 2008. Ikääntyneiden haastattelun erityispiirteitä. Hoitotiede 20 (4), 215–225.. Haasteet liittyvät laadullisen tutkimuksen sisällön kuvaamiseen ja elävöittämiseen, käytännössä suorien lainauksien käyttämiseen. Murreilmaisut voidaan muuttaa yleiskielisiksi ja lainauksista poistaa henkilöiden ja paikkojen nimien lisäksi kaikki sellaiset sisällöt, joista on mahdollista tunnistaa tiedonantajat Elo, S. & Isola, A. 2008. Ikääntyneiden haastattelun erityispiirteitä. Hoitotiede 20 (4), 215–225..

Tutkimusprosessin edetessä tunnistettiin perheenjäsenten narratiivien myötä, että myös päihteidenkäyttäjiä ja heidän ajatuksiaan olisi tutkittava enemmän. Useat tiedonantajat kuvasivat heitä auttaneeksi asiaksi sen, että päihdesairautta katsoo sairautena, ei moraalisena ongelmana. Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf Myös eettisesti toimiva tutkija ymmärtää silloin sen, että syyllisten hakeminen tai löytäminen ei auta ketään, ei varsinkaan perheenjäseniä. Tutkijan on vietävä eettinen pohdintansa arkisen elämän yläpuolelle. Etiikan peruskysymysten pohdinta, esimerkiksi kysymykset hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2014. Tutki ja kirjoita. 19. p. Helsinki: Tammi. on monien tutkimusaiheiden kohdalla äärimmäisen hankalaa. Tutkimusta tehdessä ei pyritty ottamaan kantaa puolesta eikä vastaan, vaan raporttiin tuotiin mahdollisimman monipuolisia kuvauksia päihderiippuvuusilmiöstä, perheenjäsenten ääntä kunnioittaen Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf.

Tutkijalle voi tulla halu olla niin sanotulla mukavuusalueella, jolloin aiheen valinta on tieteellisesti perusteltu, mutta ei rohkeutta vaativa. Hänellä voi olla pyrkimys pysyttäytyä ikään kuin suojassa niiltä asioilta, jotka ovat raskaita, kovia ja pelottavia. Emansipatorisessa tutkimuksessa tutkijan on kuitenkin kiellettävä tuo suoja itseltään. Perheenjäsenten narratiiveilla tuodaan esiin inhimillisyysnäkökulma, jota voidaan myös kritisoida, pitää jopa ei-tieteellisenä lähestymisenä. Kertomus itsessään, tiedonantajan ja tutkijan välille muodostuva luonteenomainen tapa elämän jäsentämisessä, tuo tutkimukseen sen, mitä usein kaivataan: inhimillisen ulottuvuuden. Tanskanen, J. 2017. Päihteidenkäyttäjien perheenjäsenten omaiskokemukset ja selviytymisen strategiat: Laadullinen tutkimus. Oulun yliopisto, Oulu. Opinnäytetyö. Hakupäivä 17.9.2018. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201712193346.pdf

Lähteet

    Kommentit

    blog comments powered by Disqus