Opetuksen salat julki opetussuunnitelmatyössä

Osaamisperusteisuuden perusajatus on, että osaaminen on osaamista, on se sitten hankittu missä ja miten tahansa. Osaamisperusteisuus opiskelijan kohdalla tarkoittaa, että osaamisen arvioinnissa tunnistetaan ja tunnustetaan oppimisen rajattomat mahdollisuudet ajasta, paikasta ja kontekstista riippumatta. 

Oppiminen voi olla formaalia koulujärjestelmän piirissä tapahtuvaa oppimista, nonformaalia epävirallista mutta suunniteltua ja organisoitua koulujärjestelmän ulkopuolella tapahtuvaa oppimista sekä informaalia suunnittelematonta arkioppimista. Kun opiskelija osoittaa osaamistaan, mikään näistä oppimisen ja osaamisen hankkimisen tavoista ei ole toista arvokkaampi. Osaaminen on voitu hankkia myös näiden kaikkien toimintaympäristöjen yhteisenä tuloksena.

Osaamisella on taipumuksena olla jollakin tavoin salautuvaa: jonkin työn tai asiantuntijuusalueen osaaja ei omassa toiminnassaan yleensä pysty tarkasti määrittelemään toimintansa osaamisalueita. Mitä kokeneempi osaaja on kysymyksessä, sitä enemmän osaaminen ja siihen sisältyvä ongelmanratkaisu on automatisoitunutta ja itsestään selvästi työtoiminnassa todellistuvaa.

Koulutuksessa osaaminen täytyy voida määritellä, jotta sitä voidaan opetuksen ja opiskelun avulla systemaattisesti oppia ja arvioida. Niin pysäyttävältä kuin se kuulostaakin, jos osaamista ei voida määritellä, silloin sitä ei tunneta, eikä sitä voida myöskään koulutuksella edistää. Kun osaaminen tunnetaan riittävästi, sen oppimista varten voidaan suunnitella ja toteuttaa opetusta.

Osaamisen määrittely on käsitteellistämistä, sanallistamista, sanoiksi pukemista, kielellistä kuvaamista. Sanallistamisessa tärkeintä on selkeys, ymmärrettävyys ja tosiasiallisuus. Tosiasiallisuus on kuvauksen luja perusta. Osaaminen määritellään aina kohteena olevaan työtehtävään tai ammattiin liittyen. Tosiasiallinen kuvaus pitää paikkansa, siinä ei ole mitään fiktiivistä tai keksittyä. Yhdessä selkeyden kanssa se mahdollistaa ymmärrettävyyden, eli sen että osaamisesta voidaan saavuttaa yksimielinen käsitys osaajien yhteisössä.

Osaamisen määrittely on riittävän tarkkaa silloin, kun sen perusteella voidaan

1. tunnistaa olemassa oleva osaaminen, 
2. arvioida osaamisen riittävyys ja 
3. laatia opetussuunnitelma.

Opetussuunnitelman laatiminen tarkoittaa osaamisen ja osaajaksi kehittymisen salaisuuksien paljastamista. Osaamistavoite tai ammattitaitovaatimus kuvaa osaamisen määrittelyn ensimmäistä vaihetta, jossa nähdään työtoiminnan kannalta ydinosaamisen taso. Osaamisen näkyväksi tekeminen jatkuu, kun edetään osaamisen tiedollisiin, taidollisiin sekä arvoihin ja henkilöön liittyviin osa-alueisiin, kulloisenkin osaamisalan luonteenomaisissa konteksteissa. Osaaminen saadaan lopulta täydellisesti näkyviin osaamisen arviointikriteerien määrittelyn avulla. 

Lukemistoa

Happo, I. & Lehtelä, P. 2015. Osaamisen osoittaminen – praktista toimintaa ja syvällistä ajattelua. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 8. Oulu.

Helakorpi, S. 2009. Osaaminen ja sen tunnistaminen työelämän ja koulutuksen yhteisenä haasteena. Ammattikorkeakoulujen verkkojulkaisu Osaaja.net. 

Uusimmat artikkelit