Oulun ammattikorkeakoulu
ePooki 73/2019

Imetystä eri vuosikymmenten aikana

13.11.2019 ::

Metatiedot

Nimeke: Imetystä eri vuosikymmenten aikana

Tekijä: Rainto Satu; Ihme Anu

Aihe, asiasanat: historia, imetys, lastenruoat, ruokinta, vastasyntyneet, vauvat, äidinmaito

Tiivistelmä: Imetys saa aikaan vahvoja tunteita ja kannanottoja puolesta ja vastaan. Imetys koetaan intiiminä ja henkilökohtaisena asiana ja siihen sisältyy vahvoja eettisiä näkökulmia. Imetykseen liittyvät ajatukset, uskomukset ja perinteet ovat yhteydessä perheiden imetysasenteisiin. Imetys saa aikaan ilon ja tyytyväisyyden tunteita, mutta myös syyllisyyttä sekä tuskan ja surun kyyneleitä. Kaikki tunteet kuuluvat imetyskokemukseen. Tulee muistaa, että jokainen imettävä äiti, vauva ja perhe muovaavat juuri heidän perheelleen sopivan imetyskulttuurin. Ammattilaiset tukevat tämän imetyskulttuurin syntymistä. Imetysohjauksen tulee olla hienotunteista, kunnioittavaa ja arvostavaa.

Imetykseen liittyvä historia antaa pohjaa tieteelliselle tutkimustyölle ja -tiedolle äidinmaidon ja imetyksen hyödyistä. Nykyajan suositusten pohjana on vahva tutkittu tieto imetyksestä ja sen hyödyistä lapsen kasvulle ja kehitykselle sekä imettävän äidin terveydelle. Imetysohjauksessa korostuvat vauvamyönteisyyttä tukevat käytännöt, kuten ihokontakti, vierihoito, lapsentahtinen imetys ja tutittomuus. Imetyksen päättämiseen ei ole varsinaista virallista sääntöä, mutta sitä neuvotaan jatkamaan ainakin vuoden ikään saakka muun ravinnon ohella. Imetyssuositus suosittaa täysimetystä 4–6 kk ikään saakka ja imetyksen jatkamista vuoden ikään saakka tai niin pitkään kuin perhe haluaa.

Julkaisija: Oulun ammattikorkeakoulu, Oamk

Aikamääre: Julkaistu 2019-11-13

Pysyvä osoite: http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019102434663

Kieli: suomi

Suhde: http://urn.fi/URN:ISSN:1798-2022, ePooki - Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut

Oikeudet: CC BY-NC-ND 4.0

Näin viittaat tähän julkaisuun

Rainto, S. & Ihme, A. 2019. Imetystä eri vuosikymmenten aikana. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 73. Hakupäivä 12.12.2019. http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019102434663.

Imetyksen historia sekä siihen liittyvät ajatukset, uskomukset ja perinteet ovat yhteydessä muun muassa perheiden imetysasenteisiin. Imetykseen liittyvä historia antaa pohjaa tieteelliselle tutkimustyölle ja -tiedolle äidinmaidon ja imetyksen hyödyistä. Nykyajan suositusten pohjana on vahva tutkittu tieto imetyksestä ja sen hyödyistä lapsen kasvulle ja kehitykselle sekä imettävän äidin terveydelle. Tässä artikkelissa kuvataan imetystä 1900-luvun eri vuosikymmenten aikana.

Kuva: Shutterstock

KUVA: Maria Okolnichnikova/Shutterstock.com

Imetys saa aikaan vahvoja tunteita ja kannanottoja puolesta ja vastaan. Imetys koetaan intiiminä ja henkilökohtaisena asiana, joka sisältää vahvoja eettisiä näkökulmia. Imetys saa aikaan ilon ja tyytyväisyyden tunteita, mutta myös syyllisyyttä sekä tuskan ja surun kyyneleitä. Kaikki tunteet kuuluvat imetyskokemukseen. Tulee muistaa, että jokainen imettävä äiti, vauva ja perhe muovaavat juuri heidän perheelleen sopivan imetyskulttuurin. Ammattilaiset tukevat tämän imetyskulttuurin syntymistä. Imetysohjauksen tulee olla hienotunteista, kunnioittavaa ja arvostavaa.  

Vertaistuki on imetyksessä merkittävä. Aiemmin perheet muodostuivat monista sukupolvista, jotka asuivat samaa taloutta. Neuvoja imetyksestä vaihdettiin kyläyhteisöissä ja suvun naisten kesken. Tämä vertaistuki oli arvokas ja tärkeä varsinkin tuoreille äideille. Tutkimuksen mukaan vertaistuella saadaan lisättyä imetysten aloittamista ja sen kestoa. Clark, A., Baker, SS., McGirr, K. & Harris, M. 2018. Breastfeeding Peer Support Program Increases Breastfeeding Duration Rates Among Middle- to High-Income Women. Breastfeeding Medicine 13 (2), 112‒115. Hakupäivä 15.10.2019. https://doi.org/10.1089/bfm.2017.0021 Suomessa imetyksen vertaistukiryhmiä- ja järjestöjä on ollut jo 1980-luvulta asti. Näistä äidit ovat saaneet tukea ja tietoa imetykseen toisilta äideiltä. Myös paikallisia imetystukiryhmiä on maanlaajuisesti. Myös internet ja imetystukipuhelin täydentävät vertaistuen ja imetysohjauksen muotoja.

Maailmanlaajuisesti lapsikuolleisuus on suuri. Maailman terveysjärjestön mukaan imetys vähentää lapsikuolleisuutta ja siitä on monenlaisia hyötyjä aikuisikään saakka. WHO. Breastfeeding. Hakupäivä 15.10.2019. https://www.who.int/nutrition/topics/exclusive_breastfeeding/en/ Imettäminen varmistaa imeväisikäisen hyvän ja riittävän ravinnonsaannin. Se vahvistaa ja ylläpitää lapsen ja äidin välistä vuorovaikutus- ja kiintymyssuhdetta. Lisäksi rintamaito edistää lapsen aistien ja kognitiivisten toimintojen kehittymistä. Se vähentää lapsen sairauksia, kuten ripulia ja keuhkokuumetta. Äidille imetyksen etuja ovat muun muassa nopeampi toipuminen synnytyksestä, pienempi riski sairastua rinta- ja munasarjasyöpään sekä painonhallinta. Hakulinen, T., Otronen, K. & Kuronen, M. 2017. (toim.) Kansallinen imetyksen edistämisen toimintaohjelma vuosille 2018–2022. Ohjaus 24. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Hakupäivä 15.10.2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-949-1 WHO. Baby-friendly Hospital initiative. Hakupäivä 15.10.2019. https://www.who.int/nutrition/topics/bfhi/en/

Imetyksestä on paljon erilaisia uskomuksia

Maailmalla eri kulttuureissa imetyskäytänteet eroavat toisistaan huomattavasti. Monissa kulttuureissa imetys on luonnollinen tapa ruokkia jälkeläistään. Vauva kulkee äidin mukana ja nukkuu äidin vieressä, jolloin imettäminen on luonnollista. Lasta imetetään pitkään, jopa vuosia. 

Imetyksestä on paljon erilaisia uskomuksia, joita on tutkitun tiedon avulla kyetty osittain kumoamaan. Nämä uskomukset saattavat ohjata myös imetyskäyttäytymistä. Äidillä voi olla käsitys, että imettäminen on perinnöllistä. Mikäli oma äiti tai isoäiti ei ole imettänyt tai he ovat imettäneet vain lyhyen aikaa, äiti voi ajatella, ettei hänkään kykene imettämään. Äiti voi tuolloin tiedostamattaan toimia siten, ettei imetys käynnisty tai loppuu silloin, kun sen uskomuksen mukaan kuuluu loppua. Todellisuudessa fysiologinen kyky imettää ei ole perinnöllistä Newman, J. & Pitman, T. 2015. Guide to Breastfeeding: Updated Edition.. Myös rintojen kokoon liittyy uskomuksia. Usein kuulee sanottavan, että pienistä rinnoista erittyisi vähemmän maitoa. Kuitenkin tiedetään, että rintojen koon määrittää äidin rasvakudoksen määrä. Kaiken kokoisissa rinnoissa ovat samanlaiset maitoa tuottavat rakenteet. 

Yleinen ajatus on se, että kaikki äidit nauttivat imetyksestä. Tätäkään ei voida yleistää, sillä imetyskokemus on henkilökohtainen ja kokemuksellinen asia. Tulee kuitenkin muistaa, että imetystuntemus on eri asia kuin tunne omaa lastaan kohtaan. Ajatellaan, että imettäminen suojaa uudelta raskaudelta. Imettäminen voi estää naisen ovulaation eli munasolun irtoamisen munasarjasta, mutta sen ehkäisytehoon ei voi eikä kannata luottaa. Kuuden kuukauden iän jälkeen lapsi tarvitsee myös muuta ravintoa äidinmaidon lisäksi. Äidinmaidonkorvikkeisiin liittyy uskomus, että vauva olisi tyytyväisempi ja nukkuisi pidempiä syöttövälejä. Tutkimuksen mukaan vaikutus voi olla kuitenkin päinvastainen ja haitata vauvan syöttörytmiä. Imetyksen tuki ry. Tietoa imetyksen avuksi. Hakupäivä 15.10.2019. https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/

Vuonna 1991 WHO ja Unicef käynnistivät vauvamyönteisyysohjelman WHO. Baby-friendly Hospital initiative. Hakupäivä 15.10.2019. https://www.who.int/nutrition/topics/bfhi/en/. Sen keskeinen sisältö on ”10 askelta onnistuneeseen imetykseen”, jossa määritellään imetystä tukevat hoitokäytännöt. Ohjelma korostaa äidin ja lapsen oikeutta olla yhdessä sekä riittävää ohjausta imetyksen opetteluvaiheessa. Suomessa ohjelma otettiin käyttöön vuonna 1994. Ohjelmaan kuuluvat myös imetysohjaaja- ja imetysohjaajakouluttajakoulutukset sekä vauvamyönteisyyssertifikaatin myöntäminen terveydenhuollon yksiköihin, joiden hoitotyössä toteutuvat kaikki vauvamyönteisyysohjelman kymmenen askeleen kriteeriä.  

Imetystä kautta aikojen

Suomalaisten vauvojen rintaruokinnasta on tehty selvityksiä 1900-luvun alusta alkaen. Perimätietoa on aiemmiltakin ajoilta. 

1900-luvun alussa lastenlääkärit suosittelivat vauvojen säännöllistä hoitoa. Tämä näkyi myös imetyssuosituksissa. Rintaruokinta oli tuolloin luonnollinen tapa ruokkia vastasyntynyttä. Imetys toteutui vahvana. Se oli puutteellisissa oloissa kaikkein hygieenisin ja helpoin tapa vauvan ravitsemuksen toteuttamiseen. Imetys saattoi kestää vuosia. Tuolloin vauva tuli ruokkia kellon mukaan ja imetystä ohjasivat tarkasti ajoitetut imetyshetket ja -ajat. Tiheitä ja pitkiä imetyskertoja sekä yösyöttöjä rajoitettiin. Niitä pidettiin vauvan herkälle suolistolle haitallisina. Vauvat saivat usein teehörpyt suuhunsa syntymän jälkeen. Ylppö, A. 1935. Lastenhoito ja lastentaudit. Helsinki: WSOY. Ylppö, A. 1949. Lastenhoito ja lastentaudit. 5. uud. p. Helsinki: WSOY. Riihola, M. 2010. Äidin sydäntä ja maitoa ei mikään voi korvata. Lastenhoitokäytännöt ja -suositukset neuvolajärjestelmän kehittymisen valossa 1920- ja 1930-lukujen Helsingissä. Opinnäytetyö. Helsingin yliopisto. Hakupäivä 15.10.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201006152030

Imettäjien palkkaaminen oli tavallista, erityisesti varakkaissa perheissä. Imettäjillä oli tarkat vaatimukset ja imettäjän piti olla täysin terve. Erityisen tärkeää oli, että imettäjä ei sairastanut tuberkuloosia missään muodossa. Jokaisessa hoitolaitoksessa, missä imeväisiä hoidettiin tuli olla imettäjiä. Imettäjän tuli olla hyväluontoinen ja viehättävä. Muita hyvän imettäjän ominaisuuksia tuodaan esiin Ylpön sairaanhoitajattarien oppikirjassa. Imettäjiä oli synnytyssairaaloissa aina 1950-luvulle saakka. Ylppö, A. 1935. Lastenhoito ja lastentaudit. Helsinki: WSOY. Ylppö, A. 1949. Lastenhoito ja lastentaudit. 5. uud. p. Helsinki: WSOY. Arvo Ylppö. Arkkiatri 1887‒1992. Hakupäivä 15.10.2019. https://www.ylppo.fi/

Nykyään suositellaan lapsentahtista imetystä eli lapsi saa imeä rintaa aina halutessaan. 1930-luvulla moista käytäntöä paheksuttiin. Tuolloin uskottiin, että jos itkevälle vauvalle annetaan maitoa, hän oppii käyttämään hyväkseen äidin heikkoutta. Tuon ajan imetyssuositukset noudattelivat kuitenkin paljon nykyisiä imetysohjeita: täysimetystä suositeltiin noin puolivuotiaaksi saakka. Ennen maidon nousua rintoihin vauvoille annettiin sokerivettä hypoglykemian eli matalan verensokerin ennaltaehkäisyksi. Lasta syötettiin neljän tunnin välein. Yöllä syöttämistä ei suositeltu, se oli jopa kiellettyä. Äidin ja vauvan ravintoelinten tuli saada levätä yöllä. Vastasyntyneen ensimmäinen ateria oli pieni määrä laihaa teetä. Ensi-imetys oli 12–24 tuntia syntymän jälkeen. Tätä ennen sekä äiti että lapsi tarvitsivat lepoa. Korvikemaitona oli sekoitus sokeria ja lehmänmaito, joka laimennettiin riisi-, kaura-, vehnä- tai ohralimalla. Riihola, M. 2010. Äidin sydäntä ja maitoa ei mikään voi korvata. Lastenhoitokäytännöt ja -suositukset neuvolajärjestelmän kehittymisen valossa 1920- ja 1930-lukujen Helsingissä. Opinnäytetyö. Helsingin yliopisto. Hakupäivä 15.10.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201006152030

Neuvolajärjestelmän isänä pidetään lastenlääkäri, arkkiatri Arvo Ylppöä (1887–1992). Maamme neuvolatoiminta alkoi 1920-luvulla, jolloin myös lasten imetys- ja ravitsemusohjeet saavuttivat useammat naiset. Tuohon aikaan Arvo Ylppö julkaisi kirjan Lastenhoito ja lastentaudit, jossa annettiin ohjeita myös lasten ravitsemukseen. Kirjassa todettiin äidinmaidon olevan imeväisen luonnonmukaista ravintoa. Kuitenkaan puolta vuotta kauemmin ei missään tapauksessa tullut imettää. Lasten ravitsemus noudatti tarkkoja ruokintakaaviota. Ylppö, A. 1935. Lastenhoito ja lastentaudit. Helsinki: WSOY. Arvo Ylppö. Arkkiatri 1887‒1992. Hakupäivä 15.10.2019. https://www.ylppo.fi/ Pulloruokitut lapset saivat lehmänmaitoa, joka laimennettiin kauralimakeitolla. Kauralima valmistettiin vedestä ja kaurahiutaleista ja siihen lisättiin suolaa ja sokeria. Omatekoisia korvikeseoksia käytettiin 1960-luvuille asti. Ensimmäinen teollinen korvike tuli markkinoille 1948. Ensimmäinen äidinmaitokeskus perustettiin Helsingin Lastenlinnan yhteyteen vuonna 1931 Arvo Ylpön toimesta. Äidinmaitokeskukseen ostettiin äideiltä ylijäänyttä maitoa, jota annettiin Lastenlinnassa hoidettaville keskosille ja sairaille lapsille.

1960-luvulla imetys oli säänneltyä. Nänni ympäristöineen oli pestävä keitetyllä vedellä ja vanutupposilla. Rinnasta tuli pusertaa muutama tippa maitoa hukkaan ennen imettämistä. Terve ja normaalipainoinen lapsi tarvitsi viisi ateriaa päivässä, joista ainakin yhden oli suotavaa olla yöllä. Ateria-ajat olivat noin neljän tunnin väliajoin, jolloin vauvan mahalaukku ennättää tyhjentyä ennen seuraavaa ateriaa. Syöttämisen tuli kestää 15–20 minuuttia. Uskottiin, että terve täysiaikainen lapsi saa jo 5–10 minuutissa lähes koko tarvitsemansa maitomäärän, kun hän nälkäisenä imee täysinäistä rintaa. Oli turhaa pitkittää syöttöaikaa tarpeettomasti. Sinervo, A. Lastenhoito-opas. Maatalousnaisten keskus.

1960-luvulla syntyneen vauvan päivän ensimmäinen ateria oli usein keitettyä mietoa sokerivettä. Imetysvälien ollessa pitkät, äidin oma maito ei välttämättä riittänyt ja sen vuoksi vauvalle annettiin laimennettua lehmänmaitoa. Äidinmaitoa lähinnä muistuttava seos oli ½ maitoa, ½ kauralientä tai vettä ja sokeria. Tuohon aikaan korvikkeitakin jo oli, mutta ne olivat kalliita. Toisaalta imettämättömälle äidille annettiin vähän ymmärrystä. Uskottiin, että oli äidin omassa vallassa, kykeneekö hän ”pysymään maidossa” ja itse ruokkimaan lastaan. Imetys onnistui hyvällä ja tarmokkaalla tahdolla ja uskolla. Ensimmäisen lisäruoan muoto oli mehujen käyttö, joiden antaminen aloitettiin noin 3–4 viikon ikäisille vauvoille. Marjoista ja mehuisista hedelmistä puserrettiin mehu erikseen, laimennettiin keitetyllä vedellä ja maustettiin sokerilla. Noin 2–3 kuukauden ikäisenä annettiin raasteita ja ne maustettiin tarvittaessa sokerilla. Riihola, M. 2010. Äidin sydäntä ja maitoa ei mikään voi korvata. Lastenhoitokäytännöt ja -suositukset neuvolajärjestelmän kehittymisen valossa 1920- ja 1930-lukujen Helsingissä. Opinnäytetyö. Helsingin yliopisto. Hakupäivä 15.10.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201006152030

Imetyssuositukset olivat lyhimmillään 1960- ja 1970-luvulla. Tähän vaikuttivat teollisten äidinmaidonkorvikkeiden yleistyminen, perheiden muutto maalta kaupunkeihin, naisten lisääntynyt työelämään siirtyminen ja lyhyet äitiyslomat. Nämä yhteiskunnalliset muutokset toivat mukanaan imetyskielteisemmän kulttuurin. Imetyksen ei katsottu sopivan moderneille äideille. Äideille jopa uskoteltiin teollisesti valmistetun vauvanruoan paremmuudesta. Myös lisäruokien antaminen aloitettiin aikaisin, koska silloin pidettiin tärkeänä ja toivottavana, että lapset kasvaisivat nopeasti. Kolmen kuukauden imetystä pidettiin riittävänä. Ainoastaan pieni osa (10 %) lapsista sai rintamaitoa puolivuotiaaksi. 

Tämän jälkeen imetysasenteissa tapahtui nopea muutos. Imetystä ja äidinmaitoa alettiin jälleen pitää parhaana ja ihanteellisena imeväisikäisen ravintona. Imetystilastot lähtivät nousuun. Imetyksen ja äidinmaidon merkitystä lapsen ja äidin sairauksien ennaltaehkäisyssä alettiin korostaa. Imettäminen alettiin nähdä terveyden edistämisen näkökulmasta. Myös 1970-luvun loppupuolella tehdyt poliittiset ratkaisut tukivat pidempiä imetysaikoja. Äitiyslomat pidentyivät ja perheiden sosiaaliturva paranivat. Synnytyssairaaloiden imetystä edistävät hoitokäytännöt, esimerkiksi vierihoito, yleistyivät. 

1980-luvulla lempeä synnytys, vauvantahtinen imetys ja lapsilähtöinen kasvatus nousivat yleiseen keskusteluun ja hoitokäytänteisiin. Vauvoilla oli paremmat olot kuin aikoihin. Vauvan sai ottaa syliin ilman syyllistymistä siitä, että vauvan hemmottelee piloille. 1980-luku imetyksen ohjeistukset korostivat äiti- ja lapsilähtöistä imetystä. Imetyshetket olivat rauhallisia ja rentouttavia yhdessäolon hetkiä, joissa kiinnitettiin huomiota muun muassa imetysasentoon. Lapsi sai imeä rintaa niin kauan kuin halusi ja kummastakin rinnasta. 

Nyt voimassa olevat ohjeet suosittelevat täysimetystä 4–6 kuukauteen saakka ja imetystä aina vuoden ikään saakka tai niin pitkään kuin perhe haluaa. Imetys aloitetaan eri syöttökerroilla vuorotellen eri rinnasta. Jos vauva vaikuttaa ensimmäisen rinnan jälkeen vielä nälkäiseltä, jatketaan imetystä toisesta rinnasta. Erityisesti ensipäivinä rintaa kannattaa vaihtaa, jos vauva on imenyt yhtä rintaa noin puoli tuntia ja haluaa vielä jatkaa imemistä. Vauvaa tulisi imettää aina, kun hän osoittaa merkkejä imemishalusta. Täysimetetyt lapset imevät yleensä 8–12 kertaa vuorokaudessa, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta. Tiheät imetykset turvaavat vauvan riittävän maidonsaannin. Äidinmaito riittää yleensä terveen ja täysiaikaisena syntyneen lapsen ainoaksi ravinnoksi puolen vuoden ikään asti. Imetystä tai korvikeruokintaa tulisi jatkaa ainakin siihen asti, kun lapsi täyttää vuoden. Kaikki lapset tarvitsevat kiinteää ruokaa 6 kuukauden iästä lähtien. WHO. Breastfeeding. Hakupäivä 15.10.2019. https://www.who.int/nutrition/topics/exclusive_breastfeeding/en/ Hakulinen, T., Otronen, K. & Kuronen, M. 2017. (toim.) Kansallinen imetyksen edistämisen toimintaohjelma vuosille 2018–2022. Ohjaus 24. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Hakupäivä 15.10.2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-949-1 Hannula, L., Kaunonen, M., Koskinen, K. & Tarkka, M-T. 2010. Raskaana olevan, synnyttävän ja synnyttäneen äidin sekä perheen imetysohjaus ‒ Hoitotyön suositus. Hoitotyön tutkimussäätiö. Hakupäivä 15.10.2019. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/03/imetysohjaus-hs.pdf

Nykyisin imetysohjauksessa korostuvat vauvamyönteisyyttä tukevat käytännöt, kuten ihokontakti, vierihoito, lapsentahtinen imetys ja tutittomuus. Imetyksen päättämiseen ei ole varsinaista virallista sääntöä, mutta sitä neuvotaan jatkamaan ainakin vuoden ikään saakka muun ravinnon ohella. Imetyssuositus suosittaa täysimetystä 4–6 kk ikään saakka ja imetystä jatkamista vuoden ikään saakka tai niin pitkään kuin perhe haluaa. WHO suosittelee imetystä 2 ikävuoteen saakka. WHO. Breastfeeding. Hakupäivä 15.10.2019. https://www.who.int/nutrition/topics/exclusive_breastfeeding/en/ Hakulinen, T., Otronen, K. & Kuronen, M. 2017. (toim.) Kansallinen imetyksen edistämisen toimintaohjelma vuosille 2018–2022. Ohjaus 24. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Hakupäivä 15.10.2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-949-1 Hannula, L., Kaunonen, M., Koskinen, K. & Tarkka, M-T. 2010. Raskaana olevan, synnyttävän ja synnyttäneen äidin sekä perheen imetysohjaus ‒ Hoitotyön suositus. Hoitotyön tutkimussäätiö. Hakupäivä 15.10.2019. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/03/imetysohjaus-hs.pdf

Vastasyntynyt availee silmiään, availee suutaan ja hamuilee, jotakin etsien. Matka rinnalle on alkanut. Tämä matkan voi maalata tauluksi. Taulun kangas värjäytyy jokaisella omanlaiseksi. Kankaalla soljuvat imetyshistorian havina, saatu kulttuuriperintö, uskomukset ja arvostukset sekä odotukset ja kokemukset. Nämä antavat kankaalle omat vahvat sävyt, värit ja varjot. Alussa kangas on miltei tyhjä. Imetyksen päättyessä täynnä henkilökohtaisia värisävyjä.

Lähteet

    Kommentit

    blog comments powered by Disqus