Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 14:08

Tulevaisuus bioanalyytikon varassa

Teksti ja kuva: Jens Hattuniemi

Bioanalyytikko tuottaa hoitoratkaisujen tueksi tietoa potilaan terveydentilasta. Tutuin esimerkki sairaalaelämästä on henkilö, joka ottaa potilaasta verinäytteen.

Tanja Lind, Paula Lambacka ja Aino Autio pohtimassa tunnin tehtävää.

Bioanalyytikon, toiselta nimeltään laboratoriohoitaja, työ ei ole pelkästään verinäytteiden ottamista. Sen Sosiaali- ja terveysalan yksiköstä valmistunut Titta Lampela selvittää perusteellisesti. Hän on tällä hetkellä Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) kliinisen neurofysiologian laboratoriossa töissä omalla alallaan.

– Työnkuvaani kuuluu aivosähkökäyrän eli EEG:n ottaminen. Sen avulla selviävät aivojen ja hermoston toiminnan häiriötilat. Potilaina käy siis kaikenlaisia ihmisiä, aivan laidasta laitaan: lapsia, epileptikkoja ja puliukkojakin.

Suurin osa työstä hoituu mutkattomasti. Potilaalle kerrotaan ohjeet ja hän tottelee. Toisille pitää muistuttaa jatkuvasti, että missä he ovat ja mitä tapahtuu.

Välillä työ on raskasta, mutta joka päivä Titta on halunnut lähteä töihin.

Kriittinen osa hoitoketjua

Titta on osa hoitoketjua, jonka erittely ansaitsisi oman artikkelinsa. Hoitoketjuun kuuluvat potilas, lukuisia lääkäreitä, hoitajia ja Titta. Hän vastaa siitä, että aivokäyrän mittaus onnistuu luotettavasti ja laadukkaasti. Pelissä on yksittäisen potilaan saama hoito ja mahdollisesti koko tulevaisuus.

Töitten puolesta laboratoriohoitajien tulevaisuus on Titan mukaan vakaa. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja potilaiden keski-ikä nousee koko ajan, syitä riittää.

– Jyväskylästä alaspäin tarjotaan sairaaloissa bioanalyytikoille suoraan vakituista paikkaa. Oulussa tarjotaan vielä määräaikaisia työsuhteita, en tiedä miksi, sanoo Titta.

Hänen sopimuksensa päättyy elokuussa. Toivon mukaan hän pääsee johonkin toiseen OYS:n laboratorioon, joita kyseistä talosta löytyy monta. Titan haaveissa siintää tutkimustyö molekyylibiologian ja geeniteknologian parissa.

Uusi sukupolvi lähtökuopissa

Sosiaali- ja terveysalan yksikön opetustilasta 2001 löytyy Tanja Lind. Hän on samassa tilanteessa kuin Titta vuosia sitten. Tosin sillä erolla, että Tanja tietää erikoisalansa olevan näytteenotto.

– Siinä tapaa runsaasti ihmisiä ja tykkään asiakaspalvelusta, hän tuumaa ytimekkäästi kysyttäessä syytä.

Opetustila, jossa Tanja ja loput bio8sn-ryhmästä opiskelevat, tuoksuu sairaalalta. Tätä vaikutelmaa korostavat kaikkien käyttämät valkoiset takit. Tunnin tarkoituksena on oivaltaa spektrofotometrin toiminta. Kyseisellä laitteella tutkitaan juurikin verinäytteitä.

Tanjan kaltainen määrätietoisuus on harvinaista ryhmässä. Toinen opiskelija, Outi Kekkonen, ilmoittaa halustaan työskennellä eläinten kanssa. Tästä hänellä on jo kokemusta.

Suurin osa opiskelijoista on tullut enemmän tai vähemmän suoraan lukiosta opiskelemaan bioanalytiikkaa. Siksipä tulevaisuus on avoin kuin valtameri.