Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 14:08

KOLUMNI
Ei ole pakko pussata, kunhan puhuu

Teksti: Jarno Väistö

Vaihto-opiskelijoiden kanssa tulee toimeen ilman diplomaattikoulutusta.

"Onhan niitä vaihtareita varten kv-tuutoreita" ja "kyllä täällä riittää kielitaitoisempia ja rohkeampia ihmisiä kuin minä" ovat helppoja ajatuksia. Moni opiskelija haluaisi varmasti silloin tällöin harjaannuttaa kielitaitojaan ja saada uusia kokemuksia, mutta ei uskalla laittaa itseään likoon.

Yllättävää kyllä, vaihto-opiskelijoiden kanssa voi oikeasti tulla toimeen ilman diplomaattikoulutusta. Se, että puhut kieliä huonosti tai olet muuten vain epävarma, ei merkitse mitään. Ihminen, jonka kanssa olet tekemisissä, on yhtä peloissaan kuin sinä ja todennäköisesti vielä enemmän.

Välimeren kulttuureissa, kuten Italiassa ja Espanjassa, poskisuudelmat ja halaukset ovat aivan normaalia kanssakäymistä sellaistenkin välillä, jotka ovat tavanneet vain kerran aikaisemmin. Monet vaihto-opiskelijat kertovat ihmettelevänsä sitä, kuinka vastikään vaikkapa juhlissa tavattu ihminen ei korkeakoulun käytävällä vastaan tullessaan välttämättä tee muuta kuin nyökkää.

Meille kohtelias ele voi toisista tuntua todella tylyltä. Jos kiire ei ole vallan hirmuinen, kannattaa joskus pysähtyä toviksi rupattelemaan. Ei ulkomaalainen, varta vasten tänne tullut opiskelija pistä pahakseen sitä, että hänelle puhutaan. Päinvastoin.

Nuori suomalainen opiskelija ei ole pohjimmiltaan se varautunut ja tuppisuinen stereotyyppi, jollaisena hänet kansalaisuutensa perusteella usein nähdään. Meilläkin osataan heittäytyä ja olla lämpimän eloisia. Valitettavasti usein katalysaattoriksi tarvitaan viinaa.

Muualla Euroopassa, varsinkin Pohjoismaiden ulkopuolella, alkoholia käytetään tottuneesti, sillä se kuuluu olennaisesti esimerkiksi ruokakulttuuriin. Alkoholia ei tarvita rentoutumiseen ja estojen vähentämiseen siinä määrin kuin Suomessa. Tämä on luonnollista, mutta onko sen pakko olla niin?

Suomalaisten asenteet vaihto-opiskelijoita kohtaan ovat lähes poikkeuksetta kunnossa. Suhtautuminen on täysin erilainen, kun verrataan esimerkiksi siihen, miten erilaisia tunteita ja reaktioita maahanmuuttaja-termi herättää.

Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu sisäänrakennettu yllättyneisyys tilanteessa, jossa joku on vapaaehtoisesti matkannut tänne opiskelemaan. Kulttuurierot ovat usein liian suuria, että kaikki voisi sujua kitkatta ja ilman, että jompikumpi osapuoli aiheuttaa toisessa hämmennystä. On paljolti itsestä kiinni, miten kanssakäyminen luonnistuu. Kuinka haluaisit itse tulla kohdelluksi vieraassa maassa ja opiskeluympäristössä?