Opiskelu

Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 14:08

"Toiset ovat synnynnäisiä näihin hommiin"

Teksti: Anni Jyrinki Kuva: Milan Kolarovic

Oulaisissa Oulaskankaan sairaalan päivystyspoliklinikan arki on kiireistä ja päivät eivät koskaan ole toistensa kaltaisia.

Mika Marjakangas viihtyy erinomaisesti päivityspoliklinikan hektisessä ja vastuullisessa työympäristössä.

– Aikoinaan armeijan jälkeen ajoin taksia ja Oulaisissa taksikuskit joutuivat olemaan toisinaan ilta- ja yöaikaan sairaankuljettajien kaverina. Silloin tunsi itsensä avuttomaksi, kun ei osannut tehdä mitään ihmisten hyväksi. Päätin hakeutua kouluun, josta saisin valmiuksia auttaa ihmisiä esimerkiksi ensiaputilanteissa.

Näin sairaanhoitaja Mika Marjakangas aloittaa kertomuksensa työurastaan. Vaikka hän kuinka uskoo ajautuneensa terveydenhuollon pariin, niin jo pelkistä puheista voi päätellä hänen olevan omalla alallaan.

– Kyllä sen jo opiskelijoista näkee, kuka näihin hommiin on syntynyt. Vaatii se sellaista tiettyä ronskiutta olla päivystyksessä töissä. Täällä lentää hurtti huumori ja potilas saattaa vaikka keskellä yötä yks kaks päättää kosia nättiä hoitajaa, Mika naurahtaakin.

Mutta palataan takaisin Mikan omaan uraan. Taksin ratin takaa hän matkasi koulunpenkille Helsinkiin.

– Valmistuin lääkintävahtimestari-sairaankuljettajaksi Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksesta 1989, mutta minulle jäi heti jokin "sisäinen palo", että joskus haluan sairaanhoitajaksi. Pääsin heti Oulaisiin ambulanssiin töihin, siellä vierähtikin sitten useampi vuosi.
– Viimein Oulaisissa järjestettiin aikuiskoulutusohjelma, jossa oli työn ohessa mahdollisuus opiskella sairaanhoitajaksi. Opiskeluni alusta asti tiesin, että työskentelen vielä Oulaskankaan päivystyspolilla, sillä siellä saa tehdä akuuttityötä.
Täällä lentää hurtti huumori ja potilas saattaa vaikka keskellä yötä yks kaks päättää kosia nättiä hoitajaa.

Vuorotyön vastuu, vapaus ja virkistävä vaihtelu

– Opinnot Oulaisten osastolla sain päätökseen jouluna 2001. Ensin olin vielä sairaankuljetuksessa, mutta jo puolen vuoden jälkeen siirryin tänne päivystyspolille.

Mikan työ on hyvin ilta- ja yöpainotteista. Yhteispäivystys tuo Oulaskankaalle potilaita noin sadan kilometrin säteeltä ympäri Pohjanmaata.

– Paljon semmoisiakin potilaita käy, joiden hoito pitäisi kyllä olla omassa terveyskeskuksessa! Eikä yhteispäivystys todellakaan ole mikään pienten lasten paikka, Mika huokaisee.
– Aamuvuoron aikana potilaat tulevat lähetteillä eli heidät on jo alustavasti tutkittu ja lähetetty eteenpäin. Iltavuoron aikaan meille tulee edelleen lähetepotilaita, mutta kello 16 alkaa alueellinen yhteispäivystys, kun terveyskeskukset sulkevat ovensa. Iltavuorossa on kaksi terveyskeskuslääkäriä ja sairaalan päivystävä lääkäri. Hoitajien tehtävä on ottaa vastan potilaat, haastatella, tehdä alkututkimukset ja avustaa lääkäriä toimenpiteissä. Yövuorossa pyöritämme edelleen alueellista yhteispäivystystä. Yöaikaan meillä on vain sairaalan päivystävä lääkäri ja hän hoitaa kaikki potilaat. Ilta- ja yövuoroissa kokeneiden hoitajien vastuu on suurempi.

Vaikka työ kuulostaa välillä hyvinkin rankalta, mitä ilmeisimmin Mika on päivystyspoliklinikalla kuin kotonaan.

– Vuorotyö tuo vaihtelevuutta työhön. Useampi yövuoro tuo useamman vapaapäivän ja voi näin suunnitella omia reissujaan siviilipuolelle. Työkaverit vaihtelevat työvuoroittain, mikä on mukavaa etenkin kun on mukava iso työporukka. Totta kai vuorolisät tuntuvat palkassakin.

"Akkavalta" jyrää ja hyvä niin

Jos Mikaa ei haittaa ikuinen kiire ja iso vastuu, ei häntä haittaa myöskään työskentely perinteisesti hyvin naisvaltaisena tunnetulla alalla.

– Meillä miehiä on useampiakin, mutta kyllähän se "akkavalta" hallitsee. Minusta on erinomaista olla työyhteisössä, jossa on enemmän naisia. Keskustelut ovat ehkä syvällisempiä ja työkaverit opitaan tuntemaan paremmin. Totta kai jutut ovat välillä lennokkaita – se auttaa jaksamaan. Toisaalta miehet tuovat tasapainoa yhteisöön. Joskus on kyllä mukava vääntää asioista naisten kanssa, kun näkökulmat ovat erilaisia.

Mikalle tuntuu olleen aina selvää, millaisessa paikassa hän työtään haluaa tehdä. Opiskeluaikaan mahtuu kuitenkin retkiä myös ambulanssin ja päivystyksen ulkopuolelle.

– Pääsääntöisesti tein harjoittelut Oulaskankaalla. Oulun yliopistollisessa sairaalassa kävin tehoharjoittelut ja lasten jakson. Visalan sairaalassa harjoittelin psykiatrian jaksolla. Lisäksi tein lasten jaksoja neuvolassa. Pyöritinpä äitiysneuvolassa isäryhmääkin, josta tein myös lopputyöni.

Yksi mieleen painuneimmista muistoista tuolta ajalta saattaa tosin olla se, että Mika istui toisinaan luennoilla piipparin kanssa odotellen ambulanssihälytystä.


Koulutuksien tarkemmat tiedot ja hakuohjeet löydät Oamkin www-sivujen Koulutus ja hakeminen -osiosta.
Lähetä



Lisää kommentti


(ei näy julkisesti)



Viimeisimmät artikkelit

Hae artikkeleista

  • | Osio

Oamk muualla

Facebook Facebook Facebook