Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 14:08

Psykiatrinen sairaanhoitaja on arjen tukipilari

Teksti: Anni Jyrinki Kuva: Milan Kolarovic

Mielenterveyshoitajan työssä raskas huumorintaju on valttia. Työssä keskitytään myös keskustelemaan potilaiden kanssa, ei vain tekemään rutiininomaisia hoitotoimenpiteitä.

Nina Taskinen opiskeli Oulaisten osastolla mielenterveyshoitajaksi. Tulevaisuudessa hän haluaisi auttaa nuoria mielenterveyspotilaita työkseen.

– Sairaanhoitajan työ on usein vain tehtävien suorittamista. Psykiatrinen sairaanhoitaja juttelee enemmän potilaiden kanssa ja työ on muutenkin sellaista ohjaamista, ei hoitamista, joulukuussa Oamkin Oulaisten osastolta mielenterveyshoitajaksi valmistunut Nina Taskinen pohtii.

Nina on pakannut tavaransa Oulaisten kodistaan ja muuttanut Ouluun, jossa on hänen mukaansa enemmän niin töitä kuin harjoittelupaikkoja.

– Olen menossa viimeiselle harjoittelujaksolle Oulun yliopistollisen sairaalan osastolle 70. Se on suljettu nuorisopsykiatrian osasto. Siellä hoidetaan pääasiassa murrosikäisiä, joilla on akuutteja vaikeita psyykkisiä oireita tai vaikka huumeongelmia, Nina kertoo tulevasta harjoittelustaan.

Vain työkokemus tuo varmuutta

Nina ei aiemmin ole työskennellyt nuorten mielenterveyspotilaiden kanssa. Mutta juuri nuorten auttaminen kiinnostaa häntä eniten.

– Se on niin herkkä ikä. Kun elämä on vielä edessä, on apu hirveän tärkeää.

Aikaisemmat mielenterveyshoidon harjoittelunsa Nina on suorittanut lähinnä Visalan sairaalassa Ylivieskassa. Siellä hän on ollut harjoittelijana useampaankin otteeseen ja viime kesänä muutamia viikkoja myös tavallisena kesätyöntekijänä.

– Visalassa meni yhteensä kaksi ja puoli kuukautta, josta noin kuukauden tein sijaisena hommia.

Viime kesän Nina työskenteli Visalassa osastolla 3. Tällä osastolla on niin sanottuja pitkäaikaiskuntoutujia.

– Siellä hoitajan työ on pääsääntöisesti arjessa selviytymisen tukemista. Osaston potilaat sairastavat suurimmaksi osaksi skitsofreniaa. Se sairaus ei koskaan parane, mutta se voidaan saada lääkkeillä todella hyvin kuriin.

Potilaat ovat melkein poikkeuksetta erittäin valloittavia persoonia ja olisi kivempi, jos harjoittelut kestäisivät pidempään kuin sen tavallisen kuusi viikkoa.

Ennen kesää Nina harjoitteli Visalassa toisellakin osastolla.

– Se oli perusopintoihin kuuluva harjoittelu. Sen suoritin osastolla 6, joka on akuutti avo-osasto.

Ninalla on kokemusta monenlaisten mielenterveyspotilaiden hoidosta. Innostuneesta puheesta on helppo päätellä, kuinka hän on erittäin kiinnostunut omasta alastaan.

– Potilaat ovat melkein poikkeuksetta erittäin valloittavia persoonia ja olisi kivempi, jos harjoittelut kestäisivät pidempään kuin sen tavallisen kuusi viikkoa. Mielenterveystyössä luottamuksellisen hoitosuhteen syntyminen vie pitemmän ajan kuin tavallisessa sairaanhoidossa. Toisaalta taas olisi hyvä päästä seuraamaan myös potilaan toipumisprosessia kauemmin kuin muutaman viikon.

Vaihtoehtoja ja varovaisuutta

Nina on siitä poikkeus sairaanhoitajaopiskelijoiden joukossa, että hän on suorittanut kahdet suuntaavat opinnot. Mielenterveystyön lisäksi hän on suuntautunut sisätautikirurgiaan.

– Se on sellainen varotoimenpide, jotta voin hakea monipuolisemmin eri työpaikkoja, Nina perustelee.

Psykiatrisena hoitajana Nina kuitenkin todella haluaa työskennellä. Ja jonkin vuoden työkokemusta kerättyään ovat mahdollisesti edessä jatko-opinnotkin.

– Voisin opiskella vaikka alan opettajaksi tai sitten terveystieteitä yliopistossa.

Nina tietää, että hänen unelma-ammattinsa voi joskus olla jopa vaarallinen. Useimmat kauhutarinat psykiatrisista sairaaloista ovat toki vain urbaaneja legendoja, mutta silloin tällöin niissä piilee myös totuuden siemen.

– Levottomat potilaat voivat kyllä vaikka löydä tai potkia. Mutta osastoilla hoitajilla on mukanaan hälytyspiipparit. Siitä kun painaa, niin vartijat ovat heti paikalla. Kyllä tämä on turvallista työtä ja paljon on ihan vain itsestä kiinni.