Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 14:08

"Tää on se mun juttu"

Teksti: Jaana Kangas Kuva: Pekka Kallasaari

Kymmenen vuotta sitten Marja Hallenberg valmistui Oulun seudun ammattikorkeakoulusta sosionomiksi. Valmistumisen jälkeisinä vuosina hän on ehtinyt olla useassa oman alansa työpaikassa ja jatkokouluttaa itseään.

Sosionomi Maria Hallenbergin tulevaisuuden työtehtävät voivat vaihdella sosiaalityöntekijästä projektipäällikköön, mutta sosiaalialaa Marja ei aio hylätä.

Marjan tie sosionomiopintoihin sai alkunsa halusta jatkokouluttaa itseään aikaisemmasta kodinhoitajan tutkinnosta. Eikä Oulun seudun ammattikorkeakoulu tuottanut pettymystä.

- Teoria ja käytäntö tukivat toisiaan todella hyvin, eikä mitään suurempia epäkohtia ilmennyt minun opiskeluaikana, Marja kiittelee.

Valmistumisen jälkeen Marja on työskennellyt muun muassa kotipalveluohjaajana ja sosiaalityöntekijänä. Työtehtävät ovat vaihdelleet, mutta työnantajana on koko ajan ollut Haapaveden kaupunki.

Ilman sosionomiopintoja en osaisi kuunnella enkä ymmärtäisi henkilöstöä ja työntekijöitä niin hyvin kuin nyt.

Elämä on oppimista

Tällä hetkellä Marja työskentelee Terveempi Pohjois-Suomi –hankkeessa projektipäällikkönä. Työtehtävät koostuvat palavereista, suunnittelemisesta ja erilaisista kokouksista. Samaan aikaan Marja opiskelee yhteiskuntatieteitä yliopistossa.

- En usko, että olisin omasta mielestäni tarpeeksi pätevä nykyisessä työssäni ilman yliopisto-opintoja tai ainakaan sitä kunta-alan työkokemusta mitä minulla on, Marja pohtii.

Ammattikorkeakoulu ja yliopisto tukevat Marjan mukaan toisiaan luontevalla tavalla.

- Yliopistossa oppii enemmän teorian kautta tulkitsemaan käytännön työssä eteen tulevia asioita. Ammattikorkeakoulusta taas saa valmiudet käytännön työn osaamiseen, varsinkin vuorovaikutukseen eri asiakasryhmien kanssa.

Nykyisessä työssään projektipäällikkönä Marja näkee ammattikorkeakoulutaustansa hyödylliseksi.

- Ilman sosionomiopintoja en osaisi kuunnella enkä ymmärtäisi henkilöstöä ja työntekijöitä niin hyvin kuin nyt. Koen oman käytännön tason työntekijätaustani todelliseksi voimavaraksi itselleni.

Valmistuttuaan ammattikorkeakoulusta Marja oli täynnä energiaa työelämää varten. Vaikka ammattikorkeakoulu antoi hyvät valmiudet työelämään, päässä pyöri sellaiset ajatukset kuten "pitäisikö tässä nyt olla valmis...?".

- Mutta niinhän se on, että koko ajan pitää kouluttaa itseään lisää ja kehittyä nykyhetken vaatimalle tasolle, Marja tuumailee.

Omalla alalla ollaan

Marjalle sosiaaliala on oma ala. Hänen ei koskaan pitänyt työskennellä hankkeissa, mutta toisin kävi. Silti hän ei pidä itseään hankeihmisenä, vaikka ei vähättelekään niiden merkitystä.

- Oma kiinnostukseni on kuitenkin kuntien perustyössä, jossa tulokset näkee selvemmin, Marja täsmentää.

Mikä perustyössä sitten viehättää?

- Toisten auttaminen, kuuleminen ja tukeminen. Omalla raskaalla tavallaan se palkitsee. Kuntien perustyön viehätys löytyy ihmisten asuinympäristön merkityksestä, jota tukemalla me kaikki voimme paremmin.

Vaikka tulevaisuudessa työtehtävät vaihtelisivat sosiaalityöntekijästä projektipäällikköön, sosiaalialaa Marja ei aio hylätä.