Opiskelu

Viimeksi päivitetty 5.3.2012 klo 07:53

Tanssiaskelin ammattiin: Toimettomuuden sietämätön keveys

Teksti ja kuva: Jussi Kotila

Olkapääleikkaus takana, pitkä kuntoutusjakso edessä. Tanssinopettajaksi opiskelevan Sanna Yrjänheikin tapahtumarikas vuosi jatkuu vähemmän vauhdikkaasti, sillä tanssitunneille on tällä hetkellä vielä pitkä matka.

Olkapääleikkauksesta toipuvalla tanssinopettajaopiskelija Sanna Yrjänheikillä on edessään puolen vuoden kuntoutusjakso.

Tanssiaskelin ammattiin -juttusarjan edellisessä osassa kerroimme Sannan ikävästä loukkaantumisesta. Tuolloin Sannan oli määrä mennä leikkaukseen maaliskuun alussa, mutta koska hänen olkapäävaivat kävivät sietämättömiksi, leikkaus suoritettiin kiireellisenä jo tammikuun puolessa välissä.

– Joululoma oli todellista tuskaa, sillä olkapääni lähti pois paikaltaan useaan otteeseen. Viimeinen tikki oli eräs yöherätys, kun käsi tuntui olevan täysin irrallaan enkä saanut sitä itse takaisin. Siinä sitten makasin loppuyön tuskissani odotellen, että kämppikseni heräisi ja tulisi apuun, Sanna muistelee.

Sannan ensimmäiset viikot leikkauksen jälkeen menivät totaalisessa pakkolevossa hänen vanhempiensa luona. Tuolloin fiilikset olivat todella maassa.

– Olihan se yhtä kärsimystä, kun oli vielä kipuja enkä voinut tehdä yhtään mitään. Äidin piti pestä tukkani, ja isä kokkasi minulle. Itse vain makasin toimettomana sängyssä tv:tä katsellen.

"Völläily ei ole mun juttu"

Eniten toki on harmittanut tanssittomuus, mutta ylipäätään koville on ottanut se, ettei ole päässyt nauttimaan liikunnasta.

Nyt Sanna pystyy jo itse hoitamaan arkiaskareensa. Maaliskuun alussa edessä on kirurgin tarkastus, jonka jälkeen hän voi aloittaa varsinaisen kuntoutuksen. Edessä on kuitenkin pitkä prosessi.

– Parin viikon sisään voin toivottavasti aloittaa jo baletin sekä pystyssä tanssimisen. Kunnon tanssitunneista ja breikkauksesta voin tosin vasta haaveilla, sillä olkapääni ei tule kestämään moista ennen kesää, Sanna kertoo.

Sanna myöntää, että leikkauksen jälkeen aika on kulunut raskaasti. Rakkaasta harrastuksesta erossa oleminen ei ole ollut helppoa.

– Kaikesta vaikeintahan tässä on ollut se, kun ei ole voinut yksinkertaisesti liikkua. Eniten toki on harmittanut tanssittomuus, mutta ylipäätään koville on ottanut se, ettei ole päässyt nauttimaan liikunnasta: hikoilemaan ja pitämään itsestään huolta. Völläily ja löhöäminen ei tosiaan ole minun juttuni.

Kohti parempaa huomista

Paluu koulunpenkille tapahtuu sairasloman loputtua huhtikuussa. Tuolloin Sanna aikoo ainakin käydä ruotsin opintojakson sekä osallistua mahdollisuuksiensa mukaan balettitunneille. Lisäksi hän aikoo suorittaa muutamia opintojaksoja itsenäisesti.

Tanssiopetus City Dancella on myös toistaiseksi jäissä tanssituntien osalta, mutta aivan kokonaan työtä tanssin parissa Sanna ei ole joutunut hylkäämään.

– Teen tällä hetkellä koreografiaa SM-kisoja varten Oulun aikuisten hiphop-muodostelmaryhmälle. Jotain tekemistä siis sentään. Pitää katsoa miten noiden opetushommien kanssa käy tässä keväällä. Voi olla. että kaikki energia on käytettävä kuntoutukseen.

Vaikka ajat eivät tosiaan ole tanssijalle helpot, Sanna luottaa kuitenkin parempaan huomiseen.

– Pitää yrittää pysyä positiivisena. Päivä kerrallaanhan tässä nyt mennään, mutta eiköhän tämä vielä tästä. Vaikka fiilikset leikkauksen jälkeen ovatkin olleet monesti suoraan sanoen paskat, niin olen kuitenkin helpottunut, että ne ajat ovat pikkuhiljaa ohi, ja voin alkaa nyt keskittyä kunnolla olkapääni kuntouttamiseen.




Viimeisimmät artikkelit

Hae artikkeleista

  • | Osio

Oamk muualla

Facebook Facebook Facebook