Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 15:59

Oulu kolmen opiskelijan silmin

Teksti: Daniel Wallenius Kuva: Petteri Löppönen

Ouluun virtaa vuosittain paljon opiskelijoita ympäri maata, mutta mielipiteet kaupungista vaihtelevat riippuen siitä, keneltä kysytään. Kolme tullista tullutta Oamkin opiskelijaa kertovat, millainen heidän Oulunsa on.

– Onkohan se oikeasti kammottava ja pahin kaikista, niin kuin Kauko Röyhkä julistaa Paska kaupunki -biisissään, Olli Mannonen pohti ennen Ouluun muuttamistaan.

Helsingistä lähtöisin oleva Olli tuli Ouluun opiskelemaan viestintää viime syksynä, sillä halusi nähdä maailmaa. Ensivaikutelma kaupungista oli hänen mukaansa arveluttava.

– Silmään osui ensimmäisenä asemarakennuksen seinään töhritty ”Oulu skins” -teksti. Ei tämä sitten kuitenkaan ollut mikään natsikaupunki, hän kertoo.

Ouluun muutto oli hyppy tuntemattomaan myös Kuopiosta lähteneelle Maaret Eroselle. Tällä hetkellä tuotantotaloutta opiskeleva Maaret on asunut Oulussa jo kuusi vuotta. Hän vaihtoi kaksi vuotta sitten sosiaali- ja terveysalalta tekniikan puolelle, mutta ei kokenut kaupungin vaihtoa tarpeelliseksi.

– Ei muuttaminen käynyt edes mielessä. Täällä on sellainen rento ja reilu meno, vaikka se savolainen rempseys puuttuukin, toteaa Maaret Oulun parhaista puolista.

Sekä Maaret että Olli pitävät Oulun murretta yhtenä kaupungin vahvimmista ominaispiirteistä. Kummankin mielestä se on hauskan ja persoonallisen kuuloista.

– Murre on mukavan kuuloista, ja se osaksi tarttunut omaankin puheeseen, Maaret sanoo.

Ei hajuhaittoja

Oulun yli 20 000:sta korkeakouluopiskelijasta suurin osa tulee Pohjois-Suomesta. Kemiläinen Noora Nousiainen tuli opiskelemaan Ouluun, koska kotikaupungin läheisyys oli tärkeä tekijä.

– Jos tulee jokin hätä, niin asun kuitenkin lähellä vanhempiani, joten he voivat tulla apuun, Noora perustelee.

Vaikka Oulu on Nooralle jo lapsuudesta asti tuttu kaupunki, löytyy paikallisesta ruokakulttuurista yksi häntä erityisen paljon ihmetyttävä asia. Oululaisten perinneruuasta, rössypotusta, ei kuitenkaan ole kyse.

– Joka kerta, kun olen pizzajonossa, tilaa joku majoneesipizzan. Kuka ihme sitä tai tsatsikia haluaa pizzaansa, Noora ihmettelee.

Nooran mielestä Oulussa ja Kemissä on paljon samankaltaisuuksia. Asuinalueet ovat samantapaisia ja tuuli yhtä pureva.

Murre on mukavan kuuloista, ja se osaksi tarttunut omaankin puheeseen

– Paperitehdaskin haisee välillä ihan niin kuin kotona. Täällä on kuitenkin sikäli viihtyisämpää, että ihmiset eivät ole yhtä ryppyotsaisia kuin Kemissä, Noora toteaa.

Vaikka paikalliset ja muiden paperitehdaskaupunkien kasvatit ovat hajuun tottuneet, voivat satunnaiset Nuottasaaresta tulevat tuulahdukset olla ulkopaikkakuntalaisille melkoinen shokki.

– Alussa haju oli kamala, mutta kai siihen on tottunut, kun sitä ei enää ole hetkeen edes huomannut, Maaret sanoo.

Toivelistalla mäkiä ja metro

Oulu on kaikkien kolmen mielestä helppo paikka liikkua. Erityistä kiitosta keräävät lukuisat ja hyväkuntoiset pyörätiet.

– Raitiovaunulla ajelun kätevyyttä kaipaan joskus. Myös metrolinja välillä Kaukovainio–Kaijonharju puuttuu, sitä tarvitsisin puhtaasti itsekkäistä syistä, Olli nauraa.

Maaret puolestaan antaa pyyhkeitä liian tasaiselle maastolle.

– Olen hiihtänyt kilpaa kymmenen vuotta, joten jos Oulussa jotain saisi muuttaa, haluaisin ehdottomasti lisää mäkiä tänne, hän sanoo.

Opiskeluajan jälkeisiä vuosia on vaikea, lähes mahdotonkin ennustaa, mutta kukaan kolmikosta ei suoralta kädeltä tyrmää Ouluun jäämistä. Maaret uskoo päätyvänsä etelään töiden perässä, mutta Olli ja Noora ovat vielä jättäneet kaiken avoimeksi.