Opiskelu

Viimeksi päivitetty 28.3.2011 klo 11:22

Opinnäytetyön eteen kannattaa nähdä vaivaa

Teksti ja kuva: Jaana Skyttä

Opinnäytetyön tekeminen kannattaa ottaa tosissaan. Luova hulluuskaan ei ole pahitteeksi, sanovat opinnäytetöistään palkitut tietotekniikan insinöörit Mikko Mikkonen ja Mika Härkönen sekä koneinsinööri Sauli Särkkä.

Mikko Mikkonen (vas.) ja Mika Härkönen halusivat tehdä yhdessä opinnäytetyön, jonka aihe olisi haastava ja mielenkiintoinen. Heidän mukaansa opinnäytetyön laadulla on vaikutusta myös työnhaussa.

Mika Härkönen ja Mikko Mikkonen ovat kunnianhimoisia miehiä, joilla on taipumus viedä asiat äärimmilleen. Opinnäytetyötä aloittaessaankin he asettivat arvosanan tavoitteeksi maksimin eli viitosen ja sen, että aihe on haastava ja mielenkiintoinen. Aiheeksi valikoitui jatkokehitysalustan valmistaminen robotiikkaan.

– Olimme jo tehneet eräällä projektiopintojaksolla prototyypin robotista, joka osoittautui varsinaiseksi ikuisuusprojektiksi. Voimansiirto ei kestänyt, ja muitakin vikoja ilmaantui. Päänsärkyä aiheuttanut työ jäi kaihertamaan mieltä. Päätimme, että opinnäytetyönämme teemme robotin, joka varmasti kestää ja toimii.

Parityön ystävykset kokivat hedelmällisenä.

– Toinen keksii aina jotain, mitä toinen ei hoksaa, ja myös näkökulma laajenee.

Vaikka projekti kesti vuoden, ja työpäivät venyivät jopa 13–14 tunnin mittaisiksi, yhtään riitaa ei käyty.

– Jouduimme opettelemaan paljon uusia asioita, koska opetustarjonnassa ei ollut esimerkiksi robotiikkaan liittyvää koulutusta. Myös ohjelmointikieli oli opeteltava.

Palkittu laite RTR-2 eli Raahen Tekniikan Robotti 2 näkee, puhuu ja aistii ympäristössä olevat esteet. Robotin ensimmäiset sanansa olivat: Hello world!

Kärsivällisyyttä ja tiimityötä

Mikko ja Mika suunnittelivat emolevyn ja piirilevyt robottiin itse. Voimansiirron suunnittelu tehtiin yhdessä konetekniikan insinöörien kanssa.

– Opimme vuoden aikana paljon kärsivällisyyttä ja tiimityötä. Prosessi oli raskas ja eteenpäin mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Olimme kuitenkin hyvin motivoituneita ja silloinhan mikään ei ole mahdotonta.

Miesten mielestä opinnäytetyön laadulla on vaikutusta työnhaussa.

– Työmme kertoo, millaisia insinöörejä olemme ja mitä pystymme käytännössä tekemään.

Miehet muistavat vieläkin tunteen, kun robotti sanoi ensimmäiset sanansa: Hello world!

– Se oli mahtavaa. Hankkeemme oli kunnianhimoinen, ja skeptikkojakin työn onnistumiselle oli ilmaantunut, mutta me näytimme.

Palkittu laite RTR-2 eli Raahen Tekniikan Robotti 2 näkee, puhuu ja aistii ympäristössä olevat esteet. Hyötykuorma on noin sata kiloa, mutta varsinaista funktiota sillä ei ole.

– Uskalsimme ottaa haasteen, joka oli enemmän kuin osasimme. Luova hulluus on insinöörille lähes vaadittava ominaisuus.

Kirjallisesta osuutta Mika piti miltei fyysistä työtä raskaampana.

– Dokumentaatiotaito on oltava hanskassa. Teimme mukaan myös cd-levyn, josta löytyvät koodit, piirilevykuvat, komponentit ja datalehdet.

Luovia ratkaisuja ja intuitiota

Kone- ja tuotantotekniikkaa koneautomaation suuntautumisvaihdossa opiskellut Sauli Särkkä palkittiin opinnäytetyöstään Pyörätuolipotilaan siirtämistä helpottava nostoistuin. Nyt Rautaruukilla kehitysinsinöörinä työskentelevä Sauli kehittelee palkitusta prototyypistä parempaa versiota, joka on menossa kaupalliseksi tuotteeksi. Aiheen hän löysi Insti-tietokannasta.

Uskalsimme ottaa haasteen, joka oli enemmän kuin osasimme. Luova hulluus on insinöörille lähes vaadittava ominaisuus.
– Kun näin sen, mieleeni nousi heti jonkinlainen ratkaisu ongelmaan. Työ oli haasteellinen, mutta eihän helppoa edes kannata ottaa.

Työn alussa kartoitettiin asiakastarve.

– Tarkoitus oli keventää hoitohenkilökunnan fyysistä ja henkistä kuormitusta. Valtaosa hoitoalalla on naisia, ja nostelut aiheuttavat sairauslomia ja ennenaikaista eläköitymistä.

Haastavimmaksi Sauli koki alkuvaiheessa asiakasvaatimusten määrittelyn, ja niiden muuttamisen tekniseksi suoritukseksi.

– Loppuvaiheen haasteita olivat mahdollisimman laajan liikeradan saavuttaminen mahdollisimman pienellä ja kevyellä mekaniikalla.

Työn tekemiseen meni pari kuukautta.

– Tein pitkää päivää, jopa yli 80 tunnin työviikkoja. Nautin kuitenkin itsenäisestä työstä.

Saulin työ on kompakti: luja ja pienikokoinen.

– Se on sarja ratkaisuja, ja tuote rakennettiin alusta alkaen tuotekehitysnäkökulmasta. Laite siirtyy vaaka- ja pystytasossa ja kallistuu liikeradan lopussa eteenpäin. Istuin siirtyy yhdellä napin painalluksella ääriasennosta toiseen, esimerkiksi helpottamaan potilaan siirtymistä parhaimmillaan omatoimisesti pyörätuolista sängylle.

Kirjallisessa osiossaan Sauli vältti turhaa runoilua.

– Teorioitakaan ei tarvinnut paljoa selostaa, kun mekaaninen ratkaisu ei vaatinut korkealentoista lujuus- tai mekanismioppia.

Sauli neuvoo ottamaan opinnäytetyöksi aiheen, jossa voi käyttää luovia ratkaisuja ja intuitiota.

– Jos siis haluaa saavuttaa uutta ja erilaista. Rivisuunnittelijoita ja paperinpyörittäjä-insinöörejähän on maailma täynnä. Myös 3D-mallinnustaidot ovat tärkeitä ja dokumentointi- ja raportointitaidot on hallittava. Nykyinsinööri tarvitsee myös kommunikointikykyä ja taitoa työskennellä niin itsenäisesti kuin tiimissä.

Mika Härkösen ja Mikko Mikkosen sekä Sauli Särkän opinnäytetyöt palkittiin Riitta ja Jorma J. Takasen säätiön päätöksellä. Säätiö jakaa vuosittain palkinnot kymmenelle, kriteerit täyttävälle tekniikan alan opinnäytetyölle.




Viimeisimmät artikkelit

Hae artikkeleista

  • | Osio

Oamk muualla

Facebook Facebook Facebook