Viimeksi päivitetty 8.4.2013 klo 09:27

Kun opintotuki ei riitä

Teksti: Olli Mannonen Kuva: Sara Ilonen

Aamupäivä ison päivittäistavaraliikkeen pihalla. Oven vieressä viittilöi asustevalinnoissaan neonkeltaiseen huomioliiviin päätyneitä ihmisiä. Aurinko häikäisee, en heti erota kauempaa keitä tyypit ovat. Virkavaltako siellä partioi?

Hirvenmetsästäjäporukan oloinen seurue paljastuu aikeiltaan poliittiseksi. Ilmeisen mittavasti kampanjaansa satsaava kansanedustajaehdokas taustajoukkoineen jakaa kansalle aatetta ja hernekeittoa. Kiitollisena ilmaisesta ateriasta otan sen vastaan.

Äänestäjänä en kuitenkaan ole lahjottavissa – vaikka en mene vannomaan, miten toimisin äärimmäisessä rahapulassa. Mitäköhän äänestäni maksettaisiin, jos laittaisin sen nettiin myytäväksi eniten tarjoavalle? Kilpailutus, yrittäjyysilmapiiri ja innovaatiostrategiat ovat tätä päivää. Minähän vain seuraisin aikaani.

Tänä keväänä maan ylle asettunut parlamentaarinen korkeapaine tarkoittaa hyvää aikaa säästöjä tavoittelevalle opiskelijalle. Vaaliehdokkaiden tilaisuuksissa riittää antimia nälkäiselle. Toisien kanssa pääsee kahvittelemaan, jotkut tarjoavat kiinteääkin ravintoa. Elähdyttävistä kokemuksista puhumattakaan. Suomen tasavallan pääministeri poikkesi Oulussa hiljattain. Tilaisuudessa nautitut lätyt olivat maittavia, porvariston hillitty charmi viimeisteli täyteläisen olotilan.

Alennustuotteiden perässä

Poliittisten lounaiden ohella ravitsemuskuluissa säästämiseen on muitakin käyttökelpoisia keinoja. Vanhaksi menevää leipää, maitotuotteita, lihavalmisteita sekä eineksiä saa useimmista marketeista kolmenkymmenen prosentin alennuksella. Senttien laskemisen jatkokurssin voi suorittaa joissakin pienemmissä kaupoissa, jotka myyvät elinkaarensa päätöstä kohti kurkottelevaa ruoka-ainesta pois puoleen hintaan.

Viimeisiin käyttöpäiviin ei kannata suhtautua kiveenhakattuna totuutena: esimerkiksi kananmunat säilyvät testilaboratorioni mittaustulosten mukaan ainakin kuukauden parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Einekset taas on turboahdettu E-koodatuilla lisäaineilla, joiden suosiollisella myötävaikutuksella valmisteet pysynevät syömäkelpoisina maailmanloppuun saakka. Jos synteettisestä einesravinnosta kuitenkin pitää pulittaa edes jotain, niin kaikkein luomuin ruoka on ilmaista. Syksyiset metsät ovat täynnä marjoja ja sieniä. Tarvitsee vain sammuttaa tietokone ja kohdata luonto.

Vaatehankinnoissa säästöjä tavoittelevan on hyvä pitää mielessä yksi sana: kirpputori. Löytöjä tulee vastaan epäsäännöllisesti, mutta tällöin hinta-laatusuhde on asemoitunut verraten suotuisasti. Varsinaisissa vaatekaupoissa pihistelijän hetki lyö alennusmyyntien aikaan. Jos mielestäsi on jotenkin dorkaa ostaa talvivaatteita kevään jo lähestyessä, et todennäköisesti halunnutkaan tehdä säästöjä tässä asiassa.

Opiskelijaelämän yhteisöllisyyskin voi tuottaa säästöjä: esimerkiksi Torneå-Haparandaan meno tulee edulliseksi isommalla porukalla bensakulut jakaen. Mutta ihan ensimmäiseksi kunnon nuukailijan on suositeltavaa riuhtaista "ei mainoksia" -lappu oikopäätä irti kotiovesta. Kaupalliset tiedotteet antavat parhaimmillaan rutkasti rahanarvoisia vinkkejä.