Viimeksi päivitetty 26.3.2012 klo 14:57

Kanttorina Tokiossa

Teksti ja kuva: Eeva Pentikäinen

Kirkkomuusikoksi opiskeleva Minna-Leena Lahti kävi ammentamassa työkokemusta Japanista kuukauden mittaisessa harjoittelussa.

Minna-Leena Lahti sanoo, että kanttorit työllistyvät paremmin kotimaassa kuin ulkomailla.

Viimeistä vuotta kanttoriksi opiskeleva Minna-Leena Lahti soitti urkuja vielä muutama kuukausi sitten hieman toisenlaisessa ympäristössä. Hän oli joulukuun ajan harjoittelussa Japanissa Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen lähettikirkon kanttorina.

Osan virsistä pystyin laulamaan, mutta välillä piti improvisoida.

Kirkkomuusikon työ on Minna-Leenan mielestä Japanissa pitkälti samanlaista kuin Suomessakin. Hän soitti harjoittelunsa aikana kolmessa jumalanpalveluksessa, joihin japanin kieli toi oman hauskan lisänsä.

– Olin käynyt japanin alkeiskurssin, mutta en silti ymmärtänyt virsien sanoja. Osan virsistä pystyin laulamaan, mutta välillä piti improvisoida, hän nauraa.

Kanttori tekee lähetystyötä musiikin kautta

Alussa Minna-Leenalla oli totuttelemista uuteen virsikirjaan ja soittimeen, mutta viimeisessä jumalanpalveluksessa hän muistelee jo pysyneensä koko ajan kärryillä. Muita työtehtäviä oli monipuolisesti: kanttoriharjoittelija pääsi muun muassa säestämään joululaulutilaisuuksia ja vierailemaan paikallisessa päiväkodissa.

Minna-Leena sanoo oppineensa harjoittelun aikana paljon lähetystyöstä. Hän törmäsi esimerkiksi mielenkiintoiseen ongelmaan: miten kertoa Jeesuksesta, kun ei ole yhteistä kieltä.

– Huomasin, että musiikin kautta voi tehdä lähetystä, koska se ylittää kielirajat, hän pohtii.

Työssä oppi myös pitkäjänteisyyttä.

– Japanilaiset ovat hitaita kääntymään, joten tuloksia ei näe nopeasti. Oli opeteltava sitä, että tehdään jotakin eikä jäädä lepäämään laakereilla.

Töitä riittää tekevälle

Minna-Leena ei aio pysähtyä aloilleen valmistuttuaankaan.

– Tämä on niitä harvoja aloja, joilla on hyvä työllisyys. Pienetkin seurakunnat tarvitsevat kanttorin. Itse olen heti valmistuttuani menossa Vähäkyröön vuodeksi töihin, hän kertoo.

Harjoitteluun saati töihin pääsy ulkomaille ei sen sijaan ole kirkkomuusikolle läpihuutojuttu.

– Varsinaista kanttorin virkaa ei monessa maassa ole, vaan soittamisen hoitavat vapaaehtoiset muusikot. Lähettinä ulkomaille kyllä voi lähteä, Minna-Leena kertoo.

Sopivanmittaisessa harjoittelupestissäkin oli etsiminen. Kirkkomuusikot voivat olla samassa paikassa harjoittelussa korkeintaan neljä viikkoa, ja ulkomailla harjoittelijoita otetaan vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Minna-Leenakin saikin ajaa aktiivisesti asiaansa päästäkseen Japaniin. Koulun puolelta isona apuna oli kansainvälisten asioiden koordinaattori.