Viimeksi päivitetty 2.4.2012 klo 12:56

Opinnäytetyö kuin lapsi

Teksti ja kuva: Greta Virranniemi

Kiira Joki ja Sonja Leponiemi järjestävät Pohjois-Suomen mittakaavassa harvinaisen optikoiden koulutuspäivän. Kolmatta vuotta optometriaa opiskelevat kaverukset halusivat tehdä opinnäytetyön, josta on konkreettista hyötyä.

Sonja Leponiemi joutui omien silmiensä takia viettämään lapsena paljon aikaa optikkoliikkeissä. Silloin heräsi kiinnostus optikon ammattiin.

Täydennyskoulutus on optikoille pakollista, mutta Pohjois-Suomessa on vähän mahdollisuuksia siihen. Optometrian opiskelijat Kiira Joki ja Sonja Leponiemi päättivät ottaa härkää sarvista. He halusivat löytää koulutuspäivälle aiheen, josta on käytännön hyötyä.

– Idea lähti siitä, kun meille opetettiin, että pitää aina kysyä asiakkaan sairauksista. Optikot kokevat, että sairauksien ja lääkkeiden vaikutuksista näkemiseen tarvitaan lisätietoa, kuvaa Kiira aiheen kiteytymistä.

Projekti on suuri ja vie aikaa, sillä kaikki on pitänyt tehdä alusta alkaen itse. Nyt jäljellä on enää viimeinen rutistus. Koulutuspäivä järjestetään 5.5. Oamkin Sosiaali- ja terveysalan yksikössä. Sonja ja Kiira tapaavat vielä hieman ennen h-hetkeä viime minuutin järjestelyjen parissa.

Vaikka opinnäytetyön projektiosuus on suuritöinen, ei kaveruksia kaduta leikkiin lähteminen. Työ on ollut mielenkiintoista.

– Tämä on kuin meidän lapsemme nyt, summaa Sonja.

Opinnäytetyön projektiosuutena järjestettävän koulutuspäivän lisäksi Sonjan ja Kiiran pitää kirjoittaa teoriapohja ja selostus projektista.

Käytäntö opettaa

Nyt kaverukset suorittavat harjoittelua. Kiira työskentelee kotipaikkakunnallaan Tampereella Nissenin liikkeessä. Sonja löysi harjoittelupaikan Oulun Keopsilta. Molemmat puhuvat käytännönläheisen opetuksen puolesta.

Ensin käydään asiat teoriassa läpi ja sitten mennään kokeilemaan, miten juttu toimii.

– Tykkään opinnoissa siitä, että käytäntöä on paljon. Ensin käydään asiat teoriassa läpi ja sitten mennään kokeilemaan, miten juttu toimii, miettii Sonja.

Käytännön opinnot sisältävät näöntarkastuksen harjoittelemista ja pajatyöskentelyä. Kiira pitää siitä, että opinahjossa on oma paja, jossa saa harjoitella silmälasien taivutusta ja muita optikon kädentaitoja.

– On mukavaa, että saadaan tehdä käsillä kaikkea, Kiira hymyilee.

Ammattikorkeakoulun opinnot sopivat Sonjalle. Hän pitää siitä, että lukujärjestyksiä ei yliopistojen tapaan tarvitse suunnitella itse kokonaan. Pisteitä ropisee myös siitä, että sama ryhmä säilyy opintojaksosta toiseen. Ryhmähengestä tulee hyvä, kun yhteisiä opintoja on paljon.

Sonja on työskennellyt loma-aikoina optikkoliikkeessä 17-vuotiaasta. Innostus optikon ammattiin heräsi jo lapsena. Nuori Sonja joutui omien silmiensä takia viettämään paljon aikaa optikoiden luona. Myös Kiira halusi optikoksi jo ala-asteella. Kiira valitsi opiskelupaikkakunnaksi Oulun, koska kaupunki tuntui lämpöiseltä ja ihmiset iloisilta.