Opiskelu

Viimeksi päivitetty 26.2.2014 klo 11:03

Opinnäytetyö vahvisti ammatti-identiteettiä

Teksti: Daniel Wallenius Kuva: Jussi Tuokkola

Toisille opinnäytetyön aihe tulee vasta väkisin pusertamalla. Viidettä vuotta showtanssinopettajaksi opiskeleva Heli Jaakola tiesi jo opintojen alkuvaiheessa, mitä haluaa tehdä ja tutkia.

Heli Jaakola kehitti opinnäytetyönään kokonaan uuden opetustavan.

Kun Heli Jaakola syksyllä 2008 aloitti koulun, oli hän jo pitkään pohtinut, mitä tanssi ja sen opettaminen hänelle merkitsevät. Hän halusi tutkia ja kehitellä menetelmiä, joissa pääsisi tutkimaan oppilaiden kokonaisvaltaista kehitystä ja tanssin vaikutusta myös ihmisenä olemiseen.

– Olemme olemassa tässä maailmassa kehollisesti ja olemme luotuja liikkumaan, onhan kehomme on ainaisessa elämistilassa vaikka emme aktiivisesti sitä liikuttaisikaan. Tanssiessamme me voimme tietoisesti harjoittaa tätä olemisen tilaa liikkeellä ja jalostaa sen niin pitkälle kuin itse haluamme, Heli sanoo.

Heli löi opinnäytetyönsä idean lukkoon puolisentoista vuotta sitten, mutta se oli alkanut muotoutua jo paljon aiemmin. Heli opetti jo tuolloin Oamkin showtanssin erikoiskoulutusluokkaa ja valmisti tanssinopettajakoulutuksen näytökseen pienoisteoksen tanssijoiden kanssa. Esityksen nähneitä tanssin ammattilaisia ihmetytti, että tanssijat ovat lapsia, mutta tanssivat kuin aikuiset.

– Silloin aloin miettiä, että mikä siitä oikeastaan tekee aikuismaista. Eikö nuorellakin ole taito ja kyky olla läsnä tanssiessaan samalla tavalla kuin hän on läsnä koko maailmassa?

Materiaali tanssijalta itseltään

Tanssija on lavalla aina vain sen tiedon kanssa, mitä hänellä juuri sillä hetkellä on.

Heli tutki opinnäytetyössään 11–26-vuotiaita tanssin erikoiskoulutusluokan oppilaita, jotka olivat työssäoppijoina nykytanssiteoksen valmistuksessa. Yksi tanssijoista oli ammattilainen, joka toimi eräänlaisena sparraajana.

– Halusin tilanteen, jossa lähdetään liikkeelle heidän omista vahvuuksistaan ja siitä, että he oppivat käyttämään niitä. Keskitymme usein vain niihin ominaisuuksiin ja asioihin, mitä vielä haluamme kehittää. Nyt tilanne oli se, että oli kohdattava ja löydettävä vastaus itsestään ja myös hyväksyä se.

Helin mukaan opetustavan näkyvin tulos on juuri tanssijoiden varmuus esiintymistilanteessa.

– Tanssija on lavalla aina vain sen tiedon kanssa, mitä hänellä juuri sillä hetkellä on. Kun nuori on prosessissa kohdannut omia tuntemuksiaan, on kokemus yleensä omakohtaisempi myös lavalla.

Harvinainen polku

Heli on opintojen aikana pohtinut asioita ja opetusta pitkälti itsenäisesti. Oikeastaan keskustelu opetusmetodeista on herännyt vasta opinnäytetyön ohjaajan kanssa tutkielmavaiheessa.

– Hänen kauttaan sain tietooni kirjallisuutta ja teoriaa sekä ihmisiä Etelä-Suomesta, joilla on samankaltaisia ajatuksia.

Valmistuttuaan Heli aikoo jatkaa hyväksi havaitsemansa opetustyylin käyttöä. Se pohjautuu edelleen voimakkaasti koreografioiden tekemiseen ja oppilaiden kanssa yhdessä toimimiseen.

Viiden vuoden mittaisen opintopolun aikana Heli on löytänyt keinoja, teoriaa ja eri menetelmiä harjoittaa tanssin tutkimista ja projektimaista opettajuutta.

– Tanssijuuden yksilöllinen kokemus säilyy minulle yhä täytenä mysteerinä, mutta jos voin tukea ja kannustaa oppilasta löytämään sitä itsestään ja kohtamaan ja hyväksymään omia valintojaan ja olemistaan, silloin olemme suurten ja merkittävien asioiden äärellä.



Viimeisimmät artikkelit

Hae artikkeleista

  • | Osio

Oamk muualla

Facebook Facebook Facebook