Opiskelu

Viimeksi päivitetty 25.11.2013 klo 14:13

"Moniammatillisuus ei ole vain tapa tehdä töitä, se on tapa ajatella"

Teksti ja kuva: Noora Oja

Traumapotilaan radiologiset tutkimukset ja moniammatillinen yhteistyö -opintojaksolla eri alojen opiskelijoista koostuva kansainvälinen ryhmä selvittää viikossa kuvitteellisen potilastilanteen suppeiden lähtötietojen avulla.

Mattea Pietropoli, Paula Väisänen, Otso Ollikainen ja Ana-Maria Mihoc oppivat paljon toistensa työstä sosiaali- ja terveysalan moniammatillisella opintojaksolla.

Sinut kutsutaan päivystysosastolle. Kohtaat siellä potilaan, joka on pudonnut kuuden metrin korkeudesta. Miten toimit? Tällainen lähtötilanne eli skenaario, voi tulla vastaan sosiaali- ja terveysalan Traumapotilaan radiologiset tutkimukset ja moniammatillinen yhteistyö -opintojaksolla.

Moniammatilliselle ja kansainväliselle opintojaksolle osallistuu opiskelijoita sosiaali- ja terveysalan eri koulutusohjelmista. Noin puolet heistä on vaihto-opiskelijoita. Tänä vuonna mukana oli hoitotyön, fysioterapian, radiografian ja sädehoidon, psykiatrisen hoitotyön sekä sosiaalialan opiskelijoita seitsemästä eri maasta.

Opintojakson aluksi opiskelijat jaetaan 4–5 hengen ryhmiin. Jokaisessa ryhmässä on eri ammatteihin opiskelevia opiskelijoita. Ryhmät saavat eteensä skenaarion siitä, mitä kuvitteellisessa onnettomuustilanteessa on tapahtunut. Skenaarioita on yhteensä kolme, ja kaikissa niissä on valokuva tapahtuneesta. Se voi olla esimerkiksi kuva kolarissa romuttuneesta autosta. Kuvan perusteella opiskelijat suunnittelevat minkä ikäisiä henkilöitä tilanteessa on ollut mukana, ja mitä heille on tapahtunut. Jokainen ryhmä valitsee yhden uhrin ja alkaa näiden suppeiden lähtökohtatietojen perusteella selvittämään uhrin tilannetta ammattiryhmien välisenä yhteistyönä.

Moniammatillisuus auttaa ymmärtämään kokonaisuuksia

Tänä keväänä opintojaksolle osallistuivat muun muassa radiografian ja sädehoidon opiskelija Paula Väisänen ja hoitotyön opiskelija Otso Ollikainen Oamkista, fysioterapian opiskelija Ana-Maria Mihoc Bacaun Vasile Alecsandri -yliopistosta Romaniasta sekä sosionomiopiskelija Mattea Pietropoli Trenton yliopistosta Italiasta. Kaikki neljä pitivät erityisesti siitä, että saivat toimia moniammatillisessa ryhmässä.

– Minun yliopistossani ei ole moniammatillisia kursseja, joten pääsin ensimmäistä kertaa tekemään tällaista. Oli mahtavaa nähdä, mitä muut tekevät. Fysioterapeutin työ alkaa yleensä vasta muun hoitotyön jälkeen, mutta nyt ymmärrän paremmin, mitä on tehty ennen sitä, Ana-Maria kertoo.
Minun yliopistossani ei ole moniammatillisia kursseja, joten pääsin ensimmäistä kertaa tekemään tällaista. Oli mahtavaa nähdä, mitä muut tekevät.

Myös Mattealla on samankaltaisia ajatuksia. Heillä Italiassakaan sosionomit eivät tee yhteistyötä esimerkiksi sairaanhoitajien kanssa. Hänen mukaansa moniammatillisen työn harjoitteleminen olisikin tärkeää aloittaa jo yliopistossa, jotta sen oppisi.

– Moniammatillisuus ei ole vain tapa tehdä töitä, vaan se on tapa ajatella. Pitää osata ajatella, mitä toisen alan ammattilainen on tehnyt ja tekee, jotta voisi ymmärtää potilaan tilanteen kokonaisvaltaisesti, Mattea sanoo.
– Kaikki me tulemme työskentelemään sairaaloissa tulevaisuudessa, myös moniammatillisissa ryhmissä. On todella hyvä oppia toimimaan niin jo ennen varsinaista työelämää, Paula lisää.

Paula peräänkuuluttaakin lisää yhteistyötä eri alojen opiskelijoiden kanssa. Hänen mukaansa sitä pitäisi olla koulutuksessa vieläkin enemmän, koska se on työelämän kannalta todella tärkeää. Myös harjoittelussa pitäisi Paulan mielestä tehdä enemmän moniammatillista työtä.

Tutkimustiedon kautta ratkaisuun

Jokaisella ryhmällä on viikko aikaa etsiä viimeisimpiä tieteellisiä tutkimuksia oman potilaansa tilanteen ratkaisemiseksi. Skenaariot on suunniteltu siten, että ne ovat sisällöllisesti monipuolisia, ja opettaja on mukana ohjaamassa ryhmien toimintaa koko prosessin ajan. Tutkimustiedon etsiminen on tärkeä osa opintojaksoa, jonka tavoitteena onkin tutkiva, kehittävä ja yhteistoiminnallinen oppiminen. Myös kyky toimia kansainvälisessä ryhmässä on olennaista.

– Tämä oli todella hyvää harjoitusta kommunikoinnin kannalta. Oppii kommunikointia muiden kanssa ja englannin kielellä, Otso kertoo.
– Tutkimuksetkin ovat yleensä englanniksi, joten niitä pitää osata lukea ja ymmärtää, Paula lisää.

Otsolla on jo 11 vuoden kokemus työskentelystä hoitoalalla, mutta silti hän koki opintojakson opettavaiseksi. Erityisen mielenkiintoista Otson mielestä oli kuulla, miten sairaanhoitajat toimivat muualla maailmassa. Myös muut olivat opintojaksosta silminnähden innoissaan ja kokivat oppineensa paljon. Mattealla on myös toive viedä sanomaa eteenpäin.

– Haluaisin viedä tätä ajatusta myös omaan maahani ja yliopistooni. Eikös se ole kuitenkin yksi opiskelijavaihdon hienoimmista mahdollisuuksista?



Viimeisimmät artikkelit

Hae artikkeleista

  • | Osio

Oamk muualla

Facebook Facebook Facebook