Opiskelu

Viimeksi päivitetty 5.3.2014 klo 10:42

Sosionomi saa olla oma itsensä

Teksti ja kuva: Noora Oja

Annika Palokangas valitsi sosiaalialan opinnot, koska hän haluaa tehdä työtä ihmisten parissa. Työssään hän pääsee hyödyntämään omaa persoonaansa sekä huumoria.

Sosionomiksi opiskeleva Annika Palokangas haluaisi opintojen jälkeen tehdä vammaistyötä.

Minkälainen ihminen sopii sosionomiksi?

– No täytyy olla tietenkin jollain tavalla sosiaalinen, kun tätä työtä tehdään kuitenkin omalla suulla. Olisi hyvä myös osata nauraa itselleen, eihän kaikki ole aina niin vakavaa.

Näin sosionomin työtä kuvaa opintojaan Oamkissa viimeistelevä Annika Palokangas. Annika ei oikein osaa kertoa, miksi hän päätyi opiskelemaan juuri sosiaalialaa. Se vain alkoi tuntua oikealta.

– Olen aina halunnut tehdä työtä, jossa saan olla ihmisten kanssa. En kuitenkaan halunnut hoitajaksi, koska haluan käyttää työssäni hyödyksi omaa persoonaani, Annika pohtii.

Tällä hetkellä Annika työstää opinnäytetyötään, jonka tilaajana on Oulun kaupunki. Hän tekee tutkimuksen siitä, miten Oulun kaupungin eri asumispalveluita käyttävät asiakkaat kokevat hyvinvointinsa. Erillisiä opinnäytetöitä samasta aiheesta tehdään yhteensä viisi, ja niissä kaikissa on kohteena eri asiakasryhmät. Annikan asiakasryhmänä ovat kehitysvammaiset.

– Työn teoriapohja on valmis, ja nyt odottelen Oulun kaupungilta tietoa siitä, mihin yksikköön pääsen keräämään aineistoa eli haastattelemaan asiakkaita.

Työskentelyä aitojen ihmisten parissa

Vammaistyö onkin juuri se ala, jolla Annika haluaa tulevaisuudessa työskennellä ja joka tähtäimessä hän on suunnitellut opintonsa. Oamkin sosionomikoulutuksessa ei ole varsinaisia suuntautumisvaihtoehtoja, mutta käytännössä opiskelijat suuntautuvat siihen, mihin opintonsa painottavat. Annika on suorittanut harjoittelunsa vammaispalveluyksiköissä ja valinnut myös ammattiopintonsa siten, että ne tukevat tulevaa urapolkua.

Kipinän työskentelyyn juuri kehitysvammaisten kanssa Annika sai ensimmäisestä harjoittelustaan Lohenpyrstön asuntolassa. Hän ei olisi itse edes hoksannut hakea kyseistä paikkaa, ellei siitä olisi hänelle vinkattu. Annika sanookin, että hänellä todella kävi tuuri, sillä Lohenpyrstö oli harjoittelupaikkana erittäin hyvä.

Annika pitää kehitysvammaisten parissa työskentelyssä siitä, että siinä saa käyttää huumoria. Hän myös pohtii, ettei työ vammaispuolella ehkä ole ihan yhtä rankkaa kuin vaikkapa lastensuojelutyö.

– Vaikka on siinäkin tietenkin omat haasteensa. On hienoa, miten aitoja ihmisiä kehitysvammaiset ovat. Kukaan muu ei ole niin aidosti oma itsensä.

Työllistyminen ei huolestuta

Kaksi muuta harjoitteluaan Annika on tehnyt ammattiopisto Luovilla ja Nuorten Ystävät -järjestössä. Harjoittelupaikat ovat tärkeitä työelämäkontakteja tulevaisuutta varten, ja tälläkin hetkellä Annika tekee työkeikkoja Luoville. Hän uskoo, että voisi saada valmistuttuaan töitä jommastakummasta paikasta.

– Paljon puhutaan siitä, että sosionomien työtilanne on heikko myös Oulun alueella. Minua ei ole kuitenkaan yhtään huolettanut työn saaminen. Varmasti vammaispuolelta löytää mielekästä työtä, kunhan vain ei ole liian kranttu.

Kysymykseen siitä, onko ammatinvalinta kaduttanut, Annika vastaa nauraen.

– No ei. En enää edes osaisi kuvitella itseäni miksikään muuksi, on jo niin sosiaalitantan identiteetti muodostunut.
avain Avainsanat: sosiaaliala, sosionomi



Viimeisimmät artikkelit

Hae artikkeleista

  • | Osio

Oamk muualla

Facebook Facebook Facebook