Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 14:08

Machoilijoilta pääsy kielletty

Teksti: Susanna Siironen Kuvat: Milan Kolarovic

Boulderointi, trädi, liidi. Tässä muutama sana, jotka jokaisen kiipeilijän on hyvä tietää.

Janne näyttää mallia alaköysikiipeilystä, missä kiipeilijä kuljettaa köyttä mukanaan. Näyttää hurjalta, mutta on turvallista.

Rakennusinsinööriksi valmistuva Janne Karhu etsii kädensijaa tottuneesti Merikosken voimalaitoksen kiviseinämästä. Tuntuu uskomattomalta, että joku pystyy pelkkien käsien ja jalkojen varassa nousemaan ylös pystysuoraa seinää. Tietenkin Jannella on yllään turvavaljaat putoamisen varalta. Kiipeily ei ole mikään machoilulaji, vaan turvallisuudesta huolehditaan ennen kaikkea.

Janne Karhu valmistuu tänä keväänä Oamkista rakennusinsinööriksi. Miehen omien sanojen mukaan todistuksen pitäisi olla jo postissa. Ilman opiskelua Oamkissa Janne ei välttämättä koskaan olisi törmännyt rakkaaseen harrastukseensa, kiipeilyyn.

– Aloitin seinäkiipeilyn ollessani vaihdossa Kanadassa syksyllä 2005. Siellä törmäsin ensimmäisen kerran lajiin. Koulumme liikuntahallissa oli kiipeilyseinä ja ollessani erään kerran hallilla päädyin tavallaan vahingossa kokeilemaan lajia. Katselin kiipeilijöitä ja ohjaaja kutsui myös minut kokeilemaan, Janne muistelee.

Liikunnallinen nuorimies innostui lajista saman tien.

– Minulla on jonkin verran liikuntataustaa ja innostuin, että tässä on laji, jossa on haastetta. Otin hyvissä ajoin ennen Ouluun palaamista selvää Oulun kiipeilyseura 91 ry:stä.

Oulussa aloittelevat kiipeilijät ohjataan Puolivälikankaan nuorisotalolle. Paikalla on aina ohjaaja, joka auttaa aloittelijoita. Janne oli jo Kanadassa ollessaan suorittanut kiipeilyn peruskurssin. Jotta seinillä voi kiivetä itsenäisesti ja varmistaa kaveria, tulee alkeiskurssi olla suoritettuna tai taitonsa pitää todistaa kiipeilytaitotestissä. Se vaaditaan, jos alkeiskurssin on suorittanut muualla kuin Oulussa.

Sosiaalisesti sisällä ja ulkona

Oulussa Janne jatkoi kiipeilyä ja suoritti lisää kursseja syventääkseen taitojaan. Harrastuksen myötä Janne tutustui myös muihin kiipeilijöihin. Varsinkin seuran tekemillä reissuilla pääsee tutustumaan seuran jäseniin.

– Kiipeily on kauhean sosiaalinen laji. Tätä tehdään koko ajan porukalla. Kiipeilijät ylipäänsä ovat sosiaalista porukkaa, emme me ole yhtään sisäsiittoisia, mies naurahtaa.

Kesäisin sisäseinät ovat suljettuina. Ensimmäisenä kesänä harrastuksen parissa Janne huomasi, että ulkokiipeily on hänen juttunsa. Ulkona kiipeillään kallioilla ja jäällä.

– Minulla kiipeily on siirtynyt ulos. Joku voi tykätä, että sisäkiipeily riittää, mutta itse olen ulkoilmaihminen ja näin pääsee samalla näkemään luontoa aivan eri vinkkelistä.

Kiipeilyssä on tärkeä opiskella asioita itsenäisesti. Janne sanoo, että tekniikkaa oppii myös toisia katsomalla.

Lihaslöytöjä

Kiipeilyharrastuksen aloittaminen ei vaadi juuri muuta kuin innokkuutta. Laji sopii lähes kaikille, jotka hakevat haasteita. Urheilutaustasta on hyötyä, mutta mikään huippu-urheilija ei todellakaan tarvitse olla. Janne kertoo, että kiipeily on todella kokonaisvaltainen treenimuoto.

– Kun aloittaa lajin, niin huomaa rasitusta lihaksissa, joita ei ole tiennyt olevankaan. Sormen nivelissä saattaa aluksi tuntua rasitusta, mutta sekin menee ajan myötä ohi. Jos nivelet suorastaan kipeytyvät, johtuu tämä yleensä siitä, että kiipeilee liikaa. Se hoituu pienellä tauolla, hän neuvoo.

Janne painottaa että kiipeilijät ovat hyvin turvallisuustietoista porukkaa. Kiipeilyseinä ei ole oikea paikka alkaa kukkoilla.

– Tämä ei todellakaan ole mikään machoilulaji. Moni vanhempi voi ajatella lapsistaan, että herran jumala, siellä seinällä nyt olla. Mutta kiipeily ei todellakaan ole vaarallinen laji. Onnettomuuksia ei tapahdu ulkokiipeilyssä edes yhtä vuodessa, sisällä ei sitäkään, Janne toteaa.

Kiipeilyssä voi voittaa itsensä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Janne kertoo, että häntä viehättää lajin haasteellisuus.

– Tämä ei ole vain fyysistä tekemistä, vaan itsensä voittamista. Pelko ei ole tässä lajissa hyvä asia, mutta tietynlainen jännitys on. Tämä on psyykkisesti haastavaa, sillä pitää pysyä rauhallisena, vaikka tulisikin kova paikka eteen.