Opiskelu

Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 14:08

Opiskelija aamulypsyllä

Teksti: Suvi Peltola Kuvat: Camilla Perttula

Kello on kuusi joulukuisena lauantaiaamuna. Taivas ei näytä valkenemisen merkkejä, mutta Maaret Halosen opiskelupäivä on jo aluillaan. Navetan ovesta siivilöityy kirkasta valoa, kun haalariasuinen nainen astuu sisään. On aamulypsyn aika. Kyllä, tämä on ammattikorkeakouluopiskelua!

Oppimisympäristö tämäkin! Kaikki maaseutuelinkeinojen koulutusohjelman opiskelijat pääsevät harjoittelemaan navettatöitä heti opintojen alkuvaiheessa.

Maaretin ensimmäinen tehtävä on siistiä navetan käytävä lypsyä varten. Tilan isäntä on ennättänyt navettaan ensimmäisenä ja käynnistänyt ruokinta- automaatin. Suuri rehuannostelija liikkuu kiskoa pitkin syytäen sisuksistaan juuri oikean määrän apetta kullekin lehmälle.

Seuraavaksi tilan emäntä työntää esiin omia kiskojaan pitkin kulkevia ämpäreitä täynnä lämmintä vettä ja luuttuja, vieressä killuu voidepurnukka. Utareet puhdistetaan ja rasvataan ennen lypsämistä. Lehmät pysyvät rauhallisina, vaikka Maaret hyörii niiden ympärillä.

– No, meidän annetaan hoitaa vain kilttejä yksilöitä, hän veistelee.

Sekä Maaret ja hänen työparinsa Aino Ainali ovat tänä syksynä aloittaneet opinnot Oulun seudun ammattikorkeakoulun Luonnonvara-alan yksikössä. Tämänaamuiset navettatyöt ovat osa maatilan työt -nimistä opintojaksoa, joka on pakollinen kaikille maaseutuelinkeinojen koulutusohjelman opiskelijoille. Tänä vuonna opintojakso järjestetään ensimmäistä kertaa jo ensimmäisen vuoden syksyllä.

– Opiskelijat haluat mahdollisimman nopeasti kiinni käytännön töihin, kertoo Luonnonvara-alan yksikön opettaja, lehtori Antti Hirvonen.

Lypsykoneet käyntiin!

Kaikkea ei opi kirjoista lukemalla. Maaret Halosen mielestä lypsimien kiinnittäminen on haastavaa, mutta käytännön harjoittelun kautta senkin oppii.

Kun utareet on puhdistettu, täytyy jokaisen lehmän nisistä vielä puristaa tilkka maitoa käsin. Sillä lypsäjä varmistaa, että maito näyttää ja tuoksuu hyvältä sekä virtaa utareista normaalisti. Vasta sitten alkaa varsinainen lypsäminen. Maaret tuuppaa kiskoa pitkin nyt kuutta lypsykonetta. Kuuluu slurps, kuin joku imaisisi spagettia suuhunsa, ja yksi koneen neljästä imupäästä on kiinnitetty lehmän vetimiin.

– Vaikein navettatyö on lypsimien laitto, Maaret tuumii.

Ainakin tänä aamuna homma näyttää silti sujuvan kuin vanhalta tekijältä.

Vuosia sitten Maaretin kotonakin oli kaksi lehmää. Nykypäivän koneellinen karjanhoito on hänelle kuitenkin uutta. Se on yksi peruste, miksi Maaret päätyi harjoittelemaan juuri Lappalaisten tilalle parsinavettaan.

– Suomessa yleisin navettatyyppi on parsinavetta, Antti-opettaja sanoo.

Niissä lehmät ovat rivissä käytävällä, kukin omassa parressaan. Lypsy suoritetaan kahdesti päivässä niin, että lypsykoneet kiinnitetään lehmiin käsin.

– Opiskelijat sijoitetaan harjoittelunavetoihin pääsääntöisesti heidän taustansa mukaan. Tavoitteena on, että kaikki pääsisivät tutustumaan itselleen uudenlaiseen navettaan. Vähän kokemusta omaavat sijoitetaan kuitenkin useimmiten parsinavetoihin.

Lehmä toisensa perään tulee lypsetyksi. Varpu-lehmä hieman vastustelee, mutta emäntä komentaa sen ruotuun. Työt hoituvat reippaasti, kun isäntäpari saa apua kahdelta opiskelijalta. Navetan edessä on parkissa kuitenkin vain yksi auto. Se on toinen syy siihen, miksi Maaret ja Aino päätyivät Lappalaisten navettaan.

– Tämä tila on suhteellisen lähellä. Ei meidän olisi järkeä käydä navetassa vaikka Lumijoella, Maaret sanoo.
– Tulemme Ainon kanssa minun autollani. Saan matkakorvauksen Oamkilta, mikä on varsin kohtuullista, sillä yhdessä päivässä kilometrejä kertyy lähes 60.

Myös tilan isäntäpari saa häneltä kiitosta.

– He ovat tosi mukavia, jaksavat kärsivällisesti vastailla kysymyksiin, naurahtaa Maaret.

Positiivisia kokemuksia

Kaiken kaikkiaan navettatyöt ovat olleet opiskelijoiden mieleen.

– Opiskelijat ovat pitäneet opintojaksosta erittäin paljon, Antti kertoo.

Hänen mukaansa myös yhteistyötilat ovat olleet tyytyväisiä. Tilat on valittu korkeakoulun henkilökunnan yhteyksien avulla ja niiden kanssa on solmittu yhteistyösopimukset.

– Opiskelijat ovat Oamkin vastuulla ja he kuuluvat sen vakuutuksen piiriin. Varsinaisen perehdyttämisen ja ohjaamisen tiloilla hoitavat kuitenkin isäntäväki.

Maaretin ensimmäinen työaika päättyy noin kahdeksalta. Sitä seuraa kahdeksan tunnin tauko ennen kuin hän palaa iltalypsylle kello 16. Kullakin opiskelijalla on navettavuoroja kaikkiaan kahdeksan: yksi pidennetty viikonloppu alkaen torstai-illan iltalypsystä päättyen maanantaiaamun aamunavettaan.

– Hauskinta on ollut uuden oppiminen. Käytännön työtä ei opi pelkästään kirjoista lukemalla, Maaret pohtii.

Edes navetan ominaistuoksu ei juuri häiritse.

– Navetassa sitä ei edes huomaa, mutta kotona joutuu työhaalarin alla olleita vaatteita säilyttämään muovipussissa, hän hymyilee.

Koulutuksien tarkemmat tiedot ja hakuohjeet löydät Oamkin www-sivujen Koulutus ja hakeminen -osiosta.
Lähetä



Lisää kommentti


(ei näy julkisesti)



Viimeisimmät artikkelit

Hae artikkeleista

  • | Osio

Oamk muualla

Facebook Facebook Facebook