Viimeksi päivitetty 11.3.2011 klo 14:08

Opiskelijaäiti haaveilee suurperheestä

Teksti ja kuva: Laura Herva

Isosta perheestä haaveileva ja tuleva kätilö Jenni Rink ei ole ihan tyypillinen opiskelija. Hän päätti olla äiti ennen kuin täyttää 25 vuotta.

Perheenäiti Jenni Rink osaa arvostaa monipuolista opiskelijaravintolan ruokaa eikä hintakaan tunnu hänestä kohtuuttomalta.

Siinä missä suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä lähentelee kolmeakymmentä, Jenni on jo 26-vuotiaana 2,5-vuotiaan Anjan ja vuoden ikäisen Ronjan äiti.

Opiskelun ja perheen yhteensovittaminen on vaatinut totuttelua ja organisointikykyä. Jenni pyrkii hoitamaan opiskelunsa kello 8–16 välillä, mutta jos tentit tai kirjalliset työt painavat päälle, pari lisätuntia napataan lasten mentyä nukkumaan.

Perheellinen opiskelija käyttää kaiken koululla vietetyn ajan tehokkaasti hyväkseen. Elämäntilanne opettaa myös tunnollisuutta: tehtävät tulee hoidettua ajallaan. Jennin mukaan opettajat suhtautuvat myönteisesti ja ymmärtävät tilanteen hyvin. Hän kuitenkin korostaa, että kun oma ajankäyttö pitää suunnitella tarkoin etukäteen, olisi hyvä, jos myös korkeakoulun aikataulut saisi tietoonsa hyvissä ajoin.

– Opiskelijan työpäivä ei lopu, kun opiskelupäivä loppuu, vaan silloin alkaa itsenäinen työ, Jenni summailee sitä, kuinka opiskelijavanhemman ja työssäkäyvän vanhemman arki eroavat toisistaan.

Plussaa ovat puolestaan pitkät lomat.

– En ole ottanut kesäisin töitä, vaan silloin on aikaa perheelle.

Aikataulut helpottavat arkea

Kun Jenni kesän loputtua palasi äitiyslomalta opiskelemaan ja harjoitteluun vastasyntyneiden teho-osastolle, jäi perheen isä kotiin lasten kanssa.

Jennin perheessä laaditaan sunnuntaisin valmiiksi seuraavan viikon aikataulut. Koska perheen isä tekee väitöskirjaa, kummallekin vanhemmalle varataan aikaa opiskelulle ja lisäksi on viikossa yksi vapaailta, jolloin saa harrastaa tai levätä.

Jenni sanoo suoraan, että perheen ja opiskelun yhdistäminen on välillä raskasta. Aikataulutus onkin pitkän oppimisen tulos, jonka taustalla on oma toipuminen masennuksesta. Jenni suosittelee realistisuutta: ei kannata haalia liikaa tekemistä.

– Perheen jaksaminen on ensisijainen asia. Jo se auttaa jaksamisessa ja tekee hyvän mielen, jos saa ymmärrystä koululla.

Muilta perheellisiltä opiskelukavereilta saa hyvää vertaistukea. Jennin mielestä toisten kokemusten kuuleminen on antoisaa.

– Vanhemmuus kun ei ole mikään yksi polku, jota kaikki kulkevat samalla tavalla. Se, mitä yksi on kokenut, ei ole välttämättä tuntunut toisista samalta.

Synnytyskään ei ole pelkkää teoriaa

Kätilöopiskelijalle omasta vanhemmuudesta on ollut pelkkää hyötyä, opetusta kun tulee peilattua omiin kokemuksiin. Hän arvelee, että ilman tätä tarttumapintaa teoriaa voisi olla vaikeampi hahmottaa.

– Vaikka lapset teettävät työtä, he ovat myös suuri voimavara. Lasten myötä asioita oppii suhteuttamaan, näkemään mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei.

Jennin mukaan raskaudet ovat jaksottaneet hyvin opintoja ja äitiyslomien jälkeen opiskelumotivaatio on kasvanut.

Jenni aloitti opintonsa Oamkissa vuonna 2005 aluksi sairaanhoitajakoulutuksessa, kunnes vaihtoi 2007 syksyllä kätilötyönohjelmaan.