Tasohyppely

Kun minä olin lapsi, tasohyppelyyn katsottiin mallia Peppi Pitkätossulta. Eteneminen oli sallittua pöytien, sohvien, tuolien ja lipastojen kautta, mutta lattiaan ei saanut koskea.

Parkour-teemaamme tutumpaa tasohyppely on nykyisin video- ja tietokonepelien maailmasta.

Sen perusolemus on yksinkertainen: hypitään tasolta toiselle, ylös ja alas, väistellään vihollisia, kerätään jotain ja hankitaan mm. lisäelämiä.

Avustajamme hurjalla Goom-opiskelijaristeilyllä ovat joutuneet tekemään ainakin kaikkea edellä lueteltua. Luonnonvara-
alan tytöillä ei ehkä ollut tähtäimessä lisäelämä, mutta menestys puistosuunnittelun ideakilpailussa

toi mukanaan reippaasti itseluottamusta.

Kaiken menestyksen takana ei ihan aina ole nainen tai äiti, mutta selvittäessämme menestyksen salaisuuksia, tie johti tälläkin kertaa soppakauhan varteen.

Vaikka omat toimittajamme ovat hieman lomailleet ja osa opiskeluajasta on käytetty lumiveistosten rakentamiseen, Hollannin vaihto-opiskelijamme on vihdoin päässyt töihin.

Parasta tasohyppelyä, mitä minä olen nähnyt, esittää ikioma Pingomme. Katsokaa hänen tyyliään Toivoniemen kattojen yllä! Viihdemaailmasta jo tuttuun tyyliin lopetan: "Älkää kuitenkaan yrittäkö samaa kotona."

Jaana Häivälä