Työelämän autenttisissa hoitoympäristöissä tapahtuvan harjoittelun ohjausta ja harjoittelukäytäntöjä kehitetään yhteistyössä työelämäohjaajien kanssa.
Opiskelijaohjauksen kehittämisessä käynnistetään muun muassa klinikkaohjaaja-toimintamallin pilotteja. Kehittämistyön päämäärinä ovat yhteistyön parantaminen, ohjauksen tavoitteiden kirkastaminen ja ohjausresurssien tehostaminen.
Lisäksi opetus- ja ohjausmenetelmiä kehitetään, koulutusteknologian etäohjauksen sovelluksia hyödynnetään sekä opiskelijoita aktivoidaan tutkimus- ja kehittämisperusteiseen oppimiseen.
INNOPI-hankkeessa on toteutettu kaksi neljän opintopisteen laajuista koulutusta harjoittelun ohjaajille. Ensimmäinen koulutuskokonaisuus toteutettiin lukuvuonna 2009–2010. Toinen koulutus alkoi maaliskuussa 2010 ja päättyi joulukuussa 2010. Koulutuksen vastuuhenkilöinä toimivat Oamkista projektityöntekijä (INNOPI), lehtori Pirkko Suua ja lehtori Maarit Virtanen.
Koulutuksiin osallistui 80 terveysalan opiskelijoiden harjoittelun ohjaajaa, jotka työskentelivät pääosin Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Osallistujat olivat sairaanhoitajia, röntgenhoitajia, toimintaterapeutteja, fysioterapeutteja, laboratoriohoitajia ja lääkäreitä. Moniammatillinen osallistuminen koulutukseen avasi uusia yhteistyömuotoja työelämässä tapahtuvaan harjoittelun ohjaukseen yhteistyössä korkeakoulujen kanssa.
Osallistujat perehtyivät koulutuksen nykytilanteeseen, osaamisvaatimuksiin, opetussuunnitelmiin, oppimis- ja ohjauskäsityksiin, ohjausmenetelmiin, palautteen antamiseen ja arviointiin. Osallistujat kehittivät opiskelijoiden ohjauksen toimintamalleja, ohjausmenetelmiä sekä omia pedagogisia valmiuksiaan työyhteisössään.
Koulutussisällöt:
Molempiin koulutuksiin (4 op) sisältyi viisi lähiopetuspäivää eli yhteensä 10 päivää. Lisäksi helmikuussa 2010 järjestettiin avoin harjoittelun ohjauksen seminaaripäivä, johon osallistui 130 henkilöä. Koulutuksen itsenäisen työskentelyn osuus oli harjoittelun ohjauksen kehittämistä kunkin osallistujan omalla työpaikalla. Osallistujat suunnittelivat opiskelijoille sähköisiä perehdytysmateriaaleja, päivittivät harjoittelun ohjauksen laatukäsikirjoja ja kouluttivat henkilökuntaa opiskelija-arviointiin ja palautteen antamiseen. Itsenäinen työskentely oli ohjattua ja tehtävien aiheet muodostuivat kunkin työyhteisön tarpeista yhteistyössä yksiköiden esimiesten kanssa.
Koulutuksen palautteissa osallistujat arvioivat koulutuksen sisällöt hyödyllisiksi. Harjoittelun ohjaajat kokivat saaneensa valmiuksia erityisesti arviointiin, palautteen antamiseen ja opetussuunnitelmien ja oppilaitoksen ohjauksen periaatteiden tuntemiseen. Ohjaajat kokivat arvostavansa omaa työtään ohjaajana aiempaa enemmän. Ohjaajan toiminnan merkitys opiskelijan oppimiselle oli tullut aiempaa selvemmäksi. Kehittämistehtävät olivat sellaisia, jotka hyödynnettiin käytännön toiminnassa. Moniammatillinen osallistujaryhmä koettiin myös edistävän oppimista.
Jatkosuunnitelmissa on harjoittelun ohjaajien koulutuksen suunnittelu osittain verkko-opetuksena.
Pirkko Suua