Ensihoitajaksi opiskelleen Joonas Luokkasen mukaan opinnot ovat vastanneet työelämän tarpeita. Hän sai jo opiskeluaikanaan realistisen kuvan pelastuslaitoksen työstä.
"SELLAINEN TYÖ IHMISTEN PARISSA, JOLLA ON OIKEASTI MERKITYSTÄ". TÄLLAISILLA SANOILLA MONI SOSIAALI- JA TERVEYSALAN AMMATTILAINEN PERUSTELEE URAVALINTAANSA .
Teksti: Katariina Parhi Kuvat: Kaisa Tiri
– Halusin tehdä ihmisten lähellä heidän jokapäiväisessä elämässään töitä, Oamkista sosionomiksi vuonna 2000 valmistunut Maija Hanhela perustelee alavalintaansa.
Samoilla linjoilla on vuoden 2010 ensihoitaja Joonas Luokkanen. Joonas on jo mukana työelämässä ja onnittelee itseään hyvästä ammattivalinnasta.
– Hakuaikana selailin Oamkin valintaopasta, ja ensihoidon koulutusohjelma vaikutti mielenkiintoiselta, mutta siihen oli todella hankala päästä. Hain kokeilumielessä ja tulinkin valituksi.
Maija ja Joonas ovat molemmat nyt kutsumusammatissaan. Jo opiskeluaika tuleva työ tuli heille hyvin tutuksi.
– Ensimmäinen harjoittelupaikka oli Tahkokankaan palvelukeskuksessa. Sen jälkeen vuorossa olivat Koivulan toimintakeskus, päiväkodin erityisryhmä ja Lohipadon koulu. Halusin suunnata opinnot vammaistyöhön, ja siksi harjoittelupaikat olivat eri-ikäisten erityisryhmien elämään kuuluvia paikkoja, Maija kertoo tutustumisestaan työelämään.
Myös ensihoitajaopiskelijoiden työelämäyhteydet ovat Oamkissa hyvässä reilassa.
– Opetuksesta vastaavat henkilöt työskentelevät esimerkiksi pelastushelikoptereissa ja hoitoyksiköissä, joten opiskelijat ovat varmasti ammattitaitoisten ja kokeneiden ihmisten ohjauksessa. Samalla opiskelijat saavat näkökulmia ja käytännön vinkkejä työelämässä olevilta, Joonas kertoo.
Sosionomiksi valmistunut Maija Hanhela halusi tehdä töitä lähellä ihmisten jokapäiväistä elämää. Yksi hänen työpisteistään on kehitysvammaisten asumisyksikkö.
Tekevälle riittää töitä
Sosiaali- ja terveysalan työllisyysnäkymät ovat suhteellisen hyvät. Joonas on jo päässyt oman alansa työtehtäviin.
– Olen nyt työskennellyt sijaisena Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella. Tässä vaiheessa koen tärkeimmäksi asiaksi työkokemuksen kartuttamisen, ja pelastuslaitos antaa tähän erinomaiset mahdollisuudet.
Maijakin on heti valmistumisestaan lähtien tehnyt töitä vammaisten parissa.
2003 vuodesta asti olen työskennellyt vastaavana ohjaajana Oulun kaupungin kehitysvammaisten asumispalveluissa Heinälohen ja Heinäpuiston asuntoloissa.
Opiskelusta ammattikorkeakoulussa ja Oamkissa heillä molemmilla on paljon hyviä muistoja. Päällimmäisenä mieliin on painunut oman opiskelijaryhmän lämmin yhteishenki.
– Kun valmistuimme sosionomeiksi, sovimme, että joka vuosi syksyllä jokainen vuorollaan järjestää tapaamisen. Kymmenen vuotta näitä on järjestetty ja hyvin ovat onnistuneet. Tänä vuonna tapaaminen on Helsingissä, jonne osallistuu noin kymmenen henkeä kahdestakymmenestä, Maija iloitsee.