YLHÄÄLLÄ Liisa Hurskainen tunnetaan iloisesta luonteestaan. 80-luvulla otettu kuva on rehtorin assistentti Pirjo Karttusen kotialbumista, vuonna 2007 otettu kuva Viestintäpalveluiden arkistosta.
TYÖKAVERIT
Liisa ja Liisan työkaverit
Teksti ja kuvat: Oamk-arkiston aarteita
TOIMISTOSIHTEERI LIISA HURSKAINEN REHTORIN TOIMISTOSTA ON ILOISELLA OLEMUKSELLAAN TEHNYT VAIKUTUKSEN TYÖKAVEREIHINSA. KEVÄÄN VIIMEISEN ORANSSIN MYÖTÄ KIITÄMME LIISAA YHTEISISTÄ VUOSISTA JA TOIVOTAMME PIRTEITÄ ELÄKEPÄIVIÄ.
Liisa Hurskainen aloitti toimistosihteerinä Oamkissa vuonna 1997. Oranssiin pyydettiin Liisan kanssa työskennelleiltä tarinoita hänen työuransa varrelta.
Kirjaston johtaja Pirkko Pietiläinen muistaa Luonnonvara-alan yksikön johtaja Reino Rossin lausahduksen Liisaan tutustuttuaan:
– Siinon kunnon työihiminen, tiedetään Reinon sanoneen.
Liisa on vuosien myötä tullut työkavereille tutuksi paitsi hyvistä organisointitaidoistaan myös luovasta ongelmanratkaisukyvystään sekä aina ystävällisestä ja lempeästä suhtautumisestaan muihin.
KADONNUT LAUKKU
Ensimmäinen työkavereilta kuultu tarina liittyy episodiin, joka tapahtui Rehtorin toimiston viidennessä kerroksessa, missä Liisan työpiste sijaitsi. Kerros tunnetaan myös nimellä Sky-bar.
– Miksi kierrät, onko kaikki kunnossa, me työtoverit kysyimme, kun Liisa lähti kolmatta kertaa kiertämään ympäri Sky-baarin käytävää, Kirjaston johtaja Pirkko Pietiläinen muistelee.
Järkyttyneen näköinen Liisa sanoi käsilaukkunsa olevan hukassa.
– Lukuisten tarkistusten jälkeen ei voitu muuta kuin todeta, että Liisan käsilaukun olivat käyneet viemässä varkaat. Vaikka ei me silloin heti tiedetty, että niitä oli kolmen kopla, Pirkko kertoo.
Varkaudesta seurasi luotto- ja muiden korttien kuoletukset ja syytekin piti kertoman mukaan nostaa. Tapahtumasarja sai myöhemmin hieman surullisen käänteen.
– Opimme miten vaarallista rosvon elämä on, nimittäin kaksi näistä rosvoista ilmoitettiin aika pian rehtorin toimistoon tehdyn iskun jälkeen kuolleiksi, muistelee Pirkko.
Hänelle jäi varkaista erityisesti mieleen nainen, jonka toinen nimi oli Lusija. – Hän ehkä toimittaa nimensä mukaista virkaa.
Laukun katoamisen jälkeen rehtorin toimiston viidennen kerroksen ovet on tarinan mukaan pidetty lukittuina.
TYYLI ENNEN KAIKKEA
Liisan tiedetään toisen kertomuksen mukaan olleen aina nuorekas ja tyylitietoinen. Eräs tarina kertoo hänen tuoneen ulkomailta kymmenisen vuotta sitten tuliaisiksi strassihousut, joista nuoremmat työntekijät olivat kateellisia ja jotka jopa rehtori noteerasi.
– Liisa oli silloin aikaansa edellä, Viestintäpalveluista kerrotaan.
Kolmas Liisasta kerrottu tarina liittyy myös tyyliin. Kerran Liisalla oli korvakorut hukassa ja hän etsi niitä varsin tosissaan. Muutaman päivän päästä ne sitten löytyivät laukun pohjalta, kiinnittyneinä tuorekurkkuun.
– Liisalla on aina ollut terveelliset eväät mukana, mutta myös koruja, kenkiä ja laukkuja, paljastaa tarinan kertonut viestintäpäällikkö Anne-Maria Haapala.
Liisa toi myös monesti töihin herkkuja, joita työkavereiden mukaan jaettiin ensin kahteen, sitten neljään ja joskus jopa kahdeksaan osaan.
– Pullasta saattoi lopulta olla vain pieni muru per syöjä, mutta jokaiselle riitti, kertoo tapauksia muistellut Anne-Maria.
Hän muistaa erään kerran Liisan äidin olleen mallina yhteishakujulisteen kuvauksissa. Liisa tosin ei tiennyt, että hänen äitinsä on kuvaukissa mukana ja totuus selvisi vasta kotona. Äiti oli tehnyt kuvassa muun muassa spagaattin, vaikka lääkäri oli juuri kieltänyt häntä tekemästä vaativia liikkeitä.
