Hoitotyön ammattilaiseksi 110 vuodessa

Hoitotyön koulutus on kulkenut pitkän matkan 110 vuodessa. Lääkärin apulaisina toimivat sisar hento valkoiset ovat korvautuneet hoitotyön vahvoilla ammattilaisia.

Sosiaali- ja terveysalan yksikön opiskelijat opastivat vieraita konferenssin aikana.

Oulun seudun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikössä juhlittiin hoitotyön 110 vuosipäivää 18.-20.1.2006. Kolmen päivän aikana nostettiin esille ja etsittiin vastauksia haasteisiin, joita sairaanhoitajan ammatissa kohdataan tulevaisuudessa. Sairaanhoitajan perustehtävää, auttaa ihmistä, tervettä tai sairasta, ei ole kuitenkaan unohdettu.

Monipuolinen, mutta monimutkainen ala

Sairaanhoitajan työ on muuttunut paljon yli sadan vuoden aikana. Työ on itsenäistynyt ja vastuu kasvanut.

- Potilaan asemaa ymmärretään paremmin ja häntä huomioidaan hoitoprosessissa laajemmin. Potilas tuo tilanteeseen omat tuntemuksensa ja hoitaja oman asiantuntemuksensa, kuvailee osastonjohtaja Kaijaleena Serlo.

Hänen mukaansa tässäkin on kuitenkin vielä kehittämistä. Koulutuksessa tähdätään jo siihen, että opiskelijat osaavat itse kehittää omaa työtään.

Oulun yliopistollisen sairaalan hallintoylihoitaja Liisa Ukkolan mukaan työssä eivät ”hittaat seleviä”.

- Hoitajien itsenäinen päätöksenteko on lisääntynyt. Heillä on uudenlaisia mahdollisuuksia kehittyä työssään, Ukkola kuvailee muutosta.

Alalle pyrkivällä tuskin on harhakuvia työn vaativuudesta. Henkinen raskaus ja koko ajan yllä pidettävä keskusteluyhteys kysyvät paineensietokykyä. Ukkola painottaakin, että vaatimukset pitää ottaa paremmin mukaan jo koulutuksessa.

- Sairaanhoitajan työssä pitää käyttää kättä, päätä ja sydäntä. Tänä päivänä pitää miettiä mitä se tarkoittaa. Kädentaitoja, matematiikkaa sekä empaattisuutta ei saa unohtaa, Ukkola toteaa.

Toisaalta juuri haasteet tekevät ammatista mielenkiintoisen ja antoisan. Työkuvan haasteellisuus ja laaja-alaisuus olivat ne syyt, joiden vuoksi hän itse alun perin koulutukseen hakeutui.

Sormi ei saa mennä suuhun

Konferenssin aikana vieraita opastivat yksikön opiskelijat. Tytöt olivat pukeutuneet teeman mukaisesti vanhoihin sairaanhoitajan univormuihin ja pojat pukuihin. Suurin osa oppaista oli odotetusti tyttöjä, mutta sekaan oli eksynyt kolme poikaakin. Kriittisesti sairaiden hoitoon eli kansankielisesti teho-osastotyöhön erikoistuva Heikki Honkanen kertoo, että halu auttaa ihmisiä oli suurin syy alanvalintaan.

Konferenssin näyttelytiloissa oli esillä muun muassa vanhoja oppikirjoja vuosilta 1920, 1936 ja 1938.

- Tärkeintä on, että osaa toimia oikein kaikissa vastaan tulevissa tilanteissa. Sormi ei saa mennä suuhun, pohtii Honkanen sairaanhoitajan työn vaatimuksia.

Honkasen mielestä uusille opiskelijoille pitäisi korostaa enemmän käytännön roolia opinnoissa. Yhteensä opintojen aikana suoritetaan 75 opintopistettä käytännön harjoitteluna sekä 135 opintopistettä teoriana.

Tällä hetkellä monet ammattikorkeakoulut kouluttavat väkeä suoraan kortistoon. Sosiaali- ja terveysala ei tähän syyllisty. Suurin osa opiskelijoista saa työpaikan jo opiskeluaikana.

- Työnantajat huomaavat hyvät työntekijät jo työharjoittelun aikana. Heistä pidetään kiinni kynsin hampain, sanoo Kaijaleena Serlo.

Suurten ikäluokkien ansiosta tilanne tuskin tulee muuttumaan lähitulevaisuudessakaan.  Uusia työntekijöitä kaivataan kipeästi lisää tulevaisuudessakin.

Teksti ja kuvat: Heikki Ylipaavalniemi

sivu 4/11