Ahoj - terveisiä Slovakiasta

Ensivaikutelmia

Lento Helsingistä Wieniin, bussilla Wienistä Bratislavaan. Ja loppumatka henkilöautolla määränpäänä Trnasvka 17. Perillä ollaan!

Odotettu lähtöpäivä koitti viimein, ja nyt olemme olleet perillä jo vajaan viikon. Siinä ajassa vastaan on tullut monta uutta ja ihmeellistä asiaa. Vieraan maan tapoihin koitti kuitenkin pehmeä lasku, sillä parina ensimmäisenä päivänä oppaanamme toimi Lucia Lukac, asuntomme omistajien tytär. Ja saapuessamme Bratislavaan Lukacit olivat meitä vastassa bussiasemalla. Ihana perhe!

Lucia osoittautui totta vieköön kullanarvoiseksi avuksi. Esimerkiksi ruokakaupassa tuotteen kyljessä voi kyllä olla tietoa monellakin kielellä, nimittäin tsekiksi, slovakiaksi, puolaksi ja unkariksi... Nyt tutuimmat tuotteet ovat onneksi jo hallussa, ja opimme lisää koko ajan.

Kaupungin rakennusarkkitehtuuri on erityisen monimuotoista. Yhdessä suunnassa näkyy pramea kunnostettu talo ja toisessa aivan kaamea rötiskö. Kauppojakin on joka lähtöön, upeita kauppakeskuksia ja epämääräisiä pikkuputiikkeja.

Asuntomme on aivan ihana. Meillä on kaksi makuuhuonetta, keittiö, kylpyhuone ja tilava eteinen, yhteensä 67 neliötä. Ja jokainen huone on täysin kalustettu, aivan kuten meille etukäteen kerrottiin. Eteisen varustukseen kuuluu lisäksi lankapuhelin ja televisio.

On aina jännä hetki kun puhelin soi. Useimmiten soitto tulee Suomesta, Skypellä saa puhelimeemme edullisen yhteyden. Mutta langan päässä voi olla myös joku paikallinen, ja tähän mennessä sellaisissa puheiluissa yhteistä kieltä ei ole löytynyt. Televisiosta puolestaan tuli eilen Beverly Hills 90210 – slovakiaksi dubattuna tietenkin.

Etukäteen arvelimme, että asunnossa voi olla kylmä. Hankimmekin jo Suomesta lämpimät flanellipyjamat, jottei tarvitsisi palella. Pyjamat osoittautuivat kuitenkin virheostoksi, sillä asunnossamme on lämmin, suorastaan kuuma. Lucia totesikin slovakialaisten pitävän lämpimästä.

Asumme ensimmäisessä kerroksessa ja olemme tietysti tarkkailleet ikkunasta lähistön tapahtumia. Tähän mennessä paras bongaus on ollut vihreä Skoda, joka on parkissa keittiön ikkunan alla. Auto on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta niin on sen omistajakin. Eilen jo luulimme, että pappa lähtee Skodallaan ajelulle, mutta ei. Hän vain istuskeli jonkin aikaa etupenkillä. Ehkä vielä jonain päivänä...

Ps. Koulullakin olemme jo piipahtaneet, mukavalta vaikutti. Kurssit alkavat kuitenkin vasta tuonnempana, joten kerron opinnoista myöhemmin!

Saara Autere

Kirjoittaja on kolmannen vuoden journalismin opiskelija, joka viettää
kolme kuukautta vaihdossa Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa.

sivu 14/15