Kun tuet eivät riitä

Opiskeluiden rahoittaminen pelkällä opintotuella on miltei matemaattinen mahdottomuus. Opiskelijoiden varat koostuvatkin usein tuesta, lainasta sekä palkkakuitista.

Laskujen maksussa joutuu monesti venyttämään senttiä.

Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijat Maria, Pasi, Jukka ja Anna myöntävät, ettei opintotuki elämiseen riitä, sillä sekä opintoraha että asumislisä voivat kulua pelkän vuokran maksamiseen.

- Opintotukeni menee käytännössä kokonaan kämpän vuokraan. Jää siitä rahaa ehkä yhden viikon ruokakassiin, mutta sen jälkeen on kuukauden tuesta jäljellä vain kaunis muisto, Pasi kiteyttää.

Kun opintotuki hupenee kokonaisuudessaan vuokraan, rahaa pyritään haalimaan kokoon työskentelemällä opiskelun ohessa sekä säästämällä kesätöistä saatuja tuloja. Usein tuntuu, että opiskelijoita rangaistaan syyttä opiskeluaikaisesta työnteosta. Tukikuukauden aikana opiskelijan tulot eivät saa ylittää 505 euroa, muutoin tuet peritään takaisin.

Työnteko toki usein hidastaa valmistumista, mutta usein muuta mahdollisuutta ei ole tarjolla. Työnteko antaa myös arvokasta kokemusta, jota työmarkkinoilla vastavalmistuneelta usein kaivataan.

Lainan nostaminen ei houkuttele

Vaikka opiskelijat pyrkivät itsenäiseen elämään, on joskus pakko turvautua myös vanhempien apuun.

- Olen aikaisemmin elättänyt itseni säästöilläni, mutta oltuani kesän ilman töitä on ollut pakko pyytää vanhemmilta apua, Maria kertoo.

Pasi puolestaan sanoo, ettei ole vielä joutunut vanhemmiltaan apua pyytämään, mutta uskoo saavansa sitä tarvittaessa. Satunnaiset työkeikat ja säästeliäisyys ovat hänen aseensa rahapulaa vastaan. Annan tilanne on lohduttomampi: rahaa ei kotoa olisi saatavissa vaikka sitä tarvitsisikin, omillaan on pärjättävä.

Vaikka korkeakouluopiskelijoiden lainaerän summa nostettiin 300 euroon kuukaudessa, keskustelu opintotuen muuttamisesta kokonaan lainapohjaiseksi saa tylyn vastaanoton. Opintolainaa nelikosta on uskaltautunut nostamaan ainoastaan Jukka. Hän sanoo pystyvänsä säännöstelemään puolen vuoden erissä nostettavaa lainaa siinä missä muutakin rahaa. Pasi uskaltaa epäillä omia kykyjään vastaavassa tilanteessa.

- Itselleni puolen vuoden erät olisivat liian isoja. Kielletyn hedelmän kiusaus iskisi.

Hän kuitenkin huomauttaa, että muutaman vuoden opiskelun jälkeen laina voi alkaa tuntua houkuttelevalta ja ehkä myös pakolliselta vaihtoehdolta.

Muutkin pitävät opintolainan ottamista viimeisenä vaihtoehtona. Vaikka opintolainaa myönnetäänkin matalalla korolla, sen takaisinmaksua pelätään. Maria kertookin, ettei ole koskaan aikaisemminkaan joutunut turvautumaan lainan ottamiseen, eikä aio tehdä sitä myöskään nyt. Monen nuoren työmarkkinoille pääseminen on hankalaa, ja opiskeluaikana kertynyt laina ei varmasti helpota oloa työvoimatoimiston luukulla.

Opiskelija tarvitsee katon myös kesällä

Jukka haluaa muistuttaa ihmisiä siitä, että monet opiskelijat elävät taloudellisesti huonommassa tilanteessa kuin työttömät tai eläkeläiset. Hän peräänkuuluttaa etenkin muutosta asumislisään. Vaikka asumislisän kattoa nostettiin vastikään, on muistettava ettei opiskelija asu kesäisin taivasalla. Nykyinen asumistukijärjestelmä kattaa ainoastaan opiskeluaikaisen asumisen, yhdeksän kuukautta vuoden kahdestatoista.

Muutoksia opintotukeen kaivataan, etenkin opiskelijoiden taholta. Sympatiaa löytyy myös päättäjiltä, mutta miten käy seuraavissa budjettikeskusteluissa: tuleeko korotuksia, vai jääkö opiskelija jälleen nuolemaan näppejään?

Teksti: Sari Vänni
Kuva: Laura Heikkinen
Grafiikka: Mira Torvinen-Määttä

sivu 7/15