”Jonkunhan se ruokakin pitää tuottaa”

Fysioterapia, viestintä ja sosiaaliala. Suosituimpien koulutusohjelmien lista tuskin yllättää. Näiden alojen taitajat eivät kuitenkaan jaksa töissään pitkään, ellei joku tuota heille ruokaa pöytään.

Lauri Rahko näkee tulevaisuutenaan kotitilan jatkamisen tai yrittäjyyden.

Lauri Rahko on 20-vuotias maaseutuelinkeinojen opiskelija Oulun seudun ammattikorkeakoulun Luonnonvara-alan yksikössä. Ensimmäistä vuottaan agrologiksi opiskeleva Rahko tuntee löytäneensä itselleen oikean paikan.

- Maatalous on kiinnostanut aina. Ja jonkunhan se ruokakin pitää tuottaa, hän kertoo kysyttäessä uravalintansa syitä.

Viljelijäsuvun vesa

Rahkon perheellä on ollut maatila jo yli 20 vuoden ajan. Vanhemmat aloittivat tilan ylläpidon 80-luvun alussa, ja myös sitä ennen tila on ollut suvun hallussa. Rahko pitää mahdollisena, että jatkaisi suvun tilan ylläpitämistä, vaikka muutkin vaihtoehdot kiinnostavat.

- En ole varma tuleeko minusta yrittäjä vai viljelijä. Onhan noita veljiäkin pari, joten joku meistä varmasti jatkaa tilaa.

Opiskelun lisäksi aikaa kuluu kotitilan töissä. Siemenperunaa viljelevällä tilalla kesät menevät peltotöissä, ja talvet perunoita lajitellessa sekä pakatessa. Maataloudessa Rahko näkee kuitenkin monipuolisen työalan, jossa voi tehdä laajasti erilaisia töitä viljelyn lisäksi.

- Tulevaisuudessa erikoistuminen on varmasti tarpeellista, hän pohtii tulevaisuuden muutoksia alalla.

Lomittajia loman ajaksi

Maatalous on perinteisesti aikaa vievää ja raskasta työtä. Nykyajan nuoria ei aina kiinnosta herätä aikaisin ja tehdä pitkiä päiviä pellolla. Rahkon mukaan kaikki maatalouden parissa työtä tekevät eivät kuitenkaan joudu tekemään pelkästään pitkiä päiviä.

- Esimerkiksi kasvinviljelijällä kiireisintä aikaa on lähinnä kylvö- ja sadonkorjuuaika. Talvisin on vähän hiljaisempaa, jolloin voi vetää vähän henkeä ja käydä vaikka lomalla.

Työskentely maatalouden parissa ei välttämättä tarkoita tilan pitoa. Työnkirjo on laaja, joten myös työajat voivat olla perinteiset kahdeksasta neljään. Eläinten kanssa työskentelevillä ei välttämättä vastaavaa vapautta ole. Esimerkiksi lypsykarjan pitäjien täytyy käydä lypsyllä kahdesti päivässä, mutta hekin saavat tarvittaessa lomittajan hoitamaan karjaa.

Maaseudun tulevaisuus

Tulevaisuuden kehityksenä Rahko pitää yhä suurempia tiloja ja työntekijöiden erikoistumista. Kuuma peruna keskusteluissa on myös geenimanipulaatio. Rahko ei näe siinä samanlaista mörköä kuin monet näkevät.

- Itse en ole suuri geenimanipulaation kannattaja, mutta en kuitenkaan vastusta tällaista kehitystä, jos riskit saadaan minimoitua, hän kuvailee suhtautumistaan.

Geenimanipulaation avulla voidaan esimerkiksi jalostaa lajikkeita, jotka kestävät paremmin kasvitauteja ja tuholaisia.

Maatalouden työllisyys tilanne näyttää tulevaisuudessa valoisalta. Suurimman määrän hakijoita houkuttelevien koulutusohjelmien sijasta kannattaa suunnata katse myös itselle vieraillekin koulutusohjelmille. Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma tarjoaa monipuolisen kentän tulevaisuudelle.

- Maatalous tarvitsee osaavia alan ammattilaisia. Opintojen aloittaminen ei vaadi muuta kuin mielenkiintoa alaa kohtaan, Rahko toteaa.

Teksti ja kuva: Heikki Ylipaavalniemi

sivu 3/14