Teoriasta kohti käytäntöä

Thesis-kilpailussa on seurattu opinnäytetöiden kehittymistä jo 20 vuoden ajan. Samalla moni ammattikorkeakoulussa pitkän uran tehnyt henkilö on omalta osaltaan päässyt seuraamaan aitiopaikalta opinnäytetöiden jalostumista käytännönläheisiksi taidonnäytteiksi.

Vararehtori Matti Lähdeniemi Satakunnan ammattikorkeakoulusta, vararehtori Riitta Rissanen Savonia-ammattikorkeakoulusta, yliopettaja Kaarina Ranne Tampereen ammatillisesta opettajakorkeakoulusta ja rehtori emeritus Lauri Lantto Oulun seudun ammattikorkeakoulusta ovat kaikki osaltaan olleet mukana vaikuttamassa Thesis-kilpailun kehitykseen. Heillä on myös näkemystä pitkältä ajalta siitä, mikä on ollut kilpailun käytännön merkitys opinnäytetöille.

Matti Lähdeniemi toimi Thesis-kilpailun ensimmäisenä puheenjohtajana, kun se jalostui tekniikan alan kilpailusta ammattikorkeakoulujen eri alojen yhteiseksi kilpailuksi. Matti muistelee 90-luvun alkuaikaa, kun Suomessa oli uusteollistumisen aika. Se oli ammattikorkeakouluille otollista aikaa kehittää omaa osaamistaan.

– Opinnäytetöiden rooli nousi, ja palkitseminen oli oiva tapa nostaa ammattikorkeakoulun voimavaraa eli opinnäytetyötä.

Riitta toteaa, että kilpailu on selkeästi lisännyt opinnäytetöiden lähtökohtiin, tekemiseen ja ohjaamiseen liittyvää keskustelua.

– Uskon, että kilpailun myötä kukin ammattikorkeakoulu on yhdessä ja erikseen osallistunut opinnäytetyökulttuurin kehittämiseen.

Riitta pitää arvokkaana sitä, että esimerkiksi seminaareissa on kuultu niin opiskelijoiden, ohjaajien kuin työelämän edustajien näkemyksiä töiden vahvuuksista ja kehittämiskohteista.

Matin mukaan heti alussa huomattiin, että opinnäytetyöt olivat kaukana homogeenisesta ryhmästä. Työt erosivat toisistaan merkittävästi.

Kaarina toteaakin, että Thesis-kilpailu räväytti esille eri alojen opinnäytetöiden erot.

– Moninaisuutta ei ole osattu tuoda julkisuuteen. Siitä kiinni saaminen on vaikeaa sellaiselle, joka ulkopuolelta tarkastelee ammattikorkeakoulua.

Riitan mukaan alussa haettiin vahvasti sitä, mikä opinnäytetyö itse asiassa on, ja tukeuduttiin tiedekorkeakoulujen viitoittamaan perinteeseen. Myöhemmin päästiin lähemmäksi käytäntöä.

– Opiskelijoiden omaa pohdintaa tuli enemmän. Oman äänen kuuluminen ja oman osaamisen kehittyminen ovat tärkeitä asioita, Riitta toteaa.

Tavoitteena yhtenäinen monimuotoisuus

Matin mukaan vuosien aikana opinnäytetyöt ovat kehittyneet järjestelmällisempään suuntaan. Alun heterogeenisesta ryhmästä on päästy yhtenäisempään joukkoon.

– Töiden sisältö ja rakenne ovat yhtenäistyneet. Työt ovat muodostuneet kilpailukykyisiksi, Matti pohtii.

Samalla, kun opinnäytetyöt ovat muodoltaan ja rakenteeltaan yhtenäistyneet, toivotaan niiden aiheiden tulevan yhä monipuolisemmiksi ja itsenäisemmiksi. Riitta toteaakin, että opinnäytetyöt ovat tulleet aiheiltaan monialaisiksi ja rikastuneet. Esimerkiksi tekniikan alan työt eivät ole enää pelkkää tekniikkaa. Töissä näkyy monialaisempi ote.

– Yksikään palkittu työ ei ole enää yksisilmäinen, Riitta kiteyttää.

Töistä on tullut merkittävä työkalu ammattikorkeakoulujen ja työelämän vuorovaikutukselle. Samalla niistä on tullut myös tärkeä osa opiskelijan kasvua.

– Parhaimmillaan opinnäytetyöt integroisivat teoreettisen ja käytännön tiedon. Yksilöllisiä ratkaisuja ja monimuotoisuutta pitäisi tukea, Kaarina pohtii omalta osaltaan.

Kiteytettynä Kaarinan mukaan opinnäytetyön pitäisi valmentaa monikontekstuaaliseen ammattitaitoon.

Tulevaisuudessa Matti näkee tärkeänä, että tki-toiminnan ja opiskelijan yhteys olisi vahvempi.

– Itseäni vaivaa ja häiritsee, että opintojen loppuvaiheessa eriydytään tekemään opinnäytetyötä. Oletetaan, että opiskelija ei pystyisi aiemmin tekemään tätä.

Matti visioi opinnäytetyöstä opiskelijan ja yrityksen kumppanuutta, jossa jatkuvalla yhteistyöllä luodaan kasvuraportti opiskelijan kehittymisestä pidemmällä aikavälillä.

Riitan visiossa opinnäytetyön profiili on edelleen käytännöllisyydessä ja vahvassa työelämäyhteydessä. Töitä tehdään useimmin poikkitieteellisissä aiheissa ja ryhmissä, joissa on useampi ohjaaja.

Lauri toteaa kuitenkin osuvasti, että ideaalista opinnäytetyötä ei edes ole.

– Ideaalista tai omaleimaista opinnäytetyötä on tarpeetonta yrittää määritellä. Kovin erilaiset työt voivat olla erinomaisen hyviä ja myös omaleimaisia. Niiden laatukriteerit voivat elää ja kehittyä työelämän muuttuvien tarpeiden mukaan. On tärkeää, että opinnäytetyön aihe on riittävän haasteellinen ja työelämän kannalta relevantti. Ideaalitapauksessa opinnäytetyö on avain koulutusta vastaavaan työpaikkaan.

Teksti: Heikki Ylipaavalniemi Kuva: Thesis 2006 -julkaisu