Robotti-projektiin vaihdossa osallistunut Ilpo Terho testaa elämänsä
ensimmäistä piirilevyä.
Vaihdossa satusedän kaupungissa
Tekniikan yksikössä neljättä vuotta informaatiotekniikkaa opiskeleva Ilpo Terho, 25, pakkasi omansa ja perheensä kimpsut ja kampsut yhteen ja suuntasi kymmeneksi kuukaudeksi vaihto-opiskelijaksi Tanskaan.
Vuosi sitten elokuussa matkaan lähtenyt tuolloin nelihenkinen Terhon perhe asettui Tanskan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, Odenseen. Sama kaupunki tunnetaan myös satusetä H.C. Andersenin syntymäkaupunkina.
Ilpo opiskeli Odensen yliopistossa, joka on lähes samankokoinen kuin Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Tosin yliopistossa oli tuolloin liki 250 vaihto-opiskelijaa, joista monet olivat kotoisin Puolasta.
Vaihto-opiskelijoita oli paljon myös ympäri Eurooppaa. Samaan aikaan koulussa ei ollut muita suomalaisia kuin Ilpo.
- Ainakin Oulun seudun ammattikorkeakoulusta olin ensimmäinen vaihto-opiskelija siinä koulussa. Käsittääkseni olin myös ensimmäinen suomalainen vaihtari siellä.
Mainittakoon, että Tekniikan yksikköön tulee vuosittain noin 80 vaihtaria ja yksiköstä lähtee ulkomaille noin 60 insinööriopiskelijaa. Suosituimmat vaihtomaat ovat Kiina, Alankomaat ja Iso-Britannia. Ouluun tullaan vaihtoon lähinnä Keski-Euroopan maista, mutta paljon myös Itäisen Euroopan maista.
Ilpo Terho suosittelee vaihtoon lähtöä opiskelijoille. -Opin vaihdossa ollessa paljon uutta.
Ulkomaille töiden perässä lähteminen ei enää arveluta.
Opiskelu vaati enemmän kuin Oulussa
Ilpo pääsi tutustumaan sikäläisiin opiskelukäytäntöihin. Syyslukukausi alkoi elokuun lopulla ja loppui joulukuussa. Tammikuussa oli pääosin suullisten tenttien aika. Kevätlukukausi alkoi helmikuussa ja tentit olivat kesäkuussa.
Opiskelu oli muutenkin erilaista kuin ammattikorkeakoulussa. Lähiopetusta oli vähemmän. Kurssit olivat Ilpon mukaan vaativampia kuin täkäläiset. Hänestä tuntui, että tuona aikana hän oppi enemmän, kuin mitä olisi oppinut omassa koulussa.
-Olin tyytyväinen kurssitarjontaan ja opettajat olivat motivoituneita. He kannustivat opiskelijoita todella hyvin.
Ilpo opiskeli Tanskassa robotiikkaa ja tietotekniikkaa. Hän oppi uusia asioita kansainvälisen projektiryhmän johtamisesta, roboteista, ohjelmoinnista ja tietokannoista.
Robotti-projektissa riitti haasteita
Mittavassa robotti-projektissa Ilpon ja kolmen puolalaisen opiskelijan tehtävänä oli saada robotti liikkumaan. Työssä piti suunnitella uusi elektroniikka, robotin ohjaustavat sekä helppokäyttöinen käyttöliittymä.
Ilpo huomasi, että kulttuuriset erot olivat aika suuria vaihto-opiskelijoiden kesken. Niinpä projektin alussa ryhmästään vetovastuussa ollut Terho opetti ensin toisia työryhmän vaihtareita. Robottia ei valitettavasti saatu liikkumaan.
- Luotin kevätlukukaudella siihen, että pojat hoitavat hommansa. He eivät saaneet paria hammasratasta tilattua.
Selviytyäkseen opinnoistaan Ilpon täytyi panostaa englannin kielen opintoihin tosissaan. Aluksi se oli vaikeaa, mutta kieliopinnot eivät menneet hukkaan. Vieraalla kielellä hoidettavat asiat sai hyvin toimitettua Tanskassa.
Terhon lapset matkatavaroiden kanssa Kööpenhaminan lentoasemalla elokuussa 2005.
Perheellä rankkaa
Tanskalaissyntyiset viihtyvät tiiviisti perheensä ja ystäviensä parissa. Tämän vuoksi vieraassa maassa oleminen ei ollut yhtä antoisaa Ilpon vaimolle Maritalle. Hän hoiti pikkuisia kotona ja joutui olemaan paljon yksin lasten kanssa.
- Marita kaipasi kovasti ihmiskontakteja ja se oli sinänsä pelastus, että lähellä asui suomalainen työssä käyvä nainen. Hänellä oli muitakin joiden kanssa oli mahdollista keskustella omalla kielellä minun lisäksi. Naisesta Marita sai myös lenkkeilyseuraa.
Ilpo kertoo, että suomalaisnaisella oli myös auto, jota he saivat lainata tarvittaessa. Ilpon mukaan hän oli todella reilu ja auttoi heitä muutamissa virastoasioissa, koska hän hallitsi tanskankielen hyvin. Ilman hänen apuaan olisivat muutamat asiat olleet todella työn takana saada selville.
-Takaisin tullessa tavaraa oli puolta enemmän, perheen isä naureskelee.
Muut aiheeseen liittyvät jutut:
04.03.2007
Teksti: Hanna Natunen
Kuvat: Hanna Natunen ja Ilpo Terho