 käläkätin, höpötin = kännykkä Valot hohtavat Luovan nurkallaTalvisena tiistai-iltana Luonnonvara-alan yksikön tiloissa joukko opiskelijoita istuu pipot päässä ja takit niskassa hörppimässä kuumaa mehua. Ulkona paukkuu -30 asteen pakkanen. On meneillään estetiikan kurssi. Opiskelijat lämmittelevät varpaitaan samalla kun Philipsin edustaja Mika Saari kertoilee korostusvalaistuksen saloista. Pihalla pimeässä loistaa juuri valmiiksi saatu ympäristötaideteos. Ympäristötaideteoksen suunnittelu on osa estetiikan kurssia. Kurssilla jokainen maisemansuunnittelun opiskelija suunnitteli nopeasti toteutettavan taideteoksen. Teoksen piti valmistua helposti saatavilla olevasta materiaalista: puupölkyistä, rautalangasta ja lumesta. - Yksi teoksista valittiin sitten toteutettavaksi suljetulla lippuäänestyksellä, kertoo Eveliina Niittyranta. Äänestyksen voitti Ainikki Laineen teos Paluu Juurille. Opiskelijoita suunnitelmassa viehätti erityisesti sen takana ollut tarina. Tarinassa Annikki Laine pohti, mitä teoksessa käytettävistä puista olisi tullut, jos ne olisivat saaneet kasvaa metsässä koko elinaikansa.
Valaistuksella on iso rooli ympäristön rikastuttamisessaLuonnonvara-alan yksikössä tehdään usein yhteistyötä myös ulkopuolisten tahojen kanssa. Ympäristötaideteoksen valaistuksesta oppia ja käytännön apua saatiin tänä vuonna Philipsiltä. Yhteistyö tuo opetukseen uutta tietoa suoraan työelämästä. - Tällä ympäristötaideteoksella pyritään havainnollistamaan, minkälaisia mahdollisuuksia tämän päivän vihersuunnittelu antaa. Valaistus on tärkeässä osassa esimerkiksi puistojen suunnittelua, kertoo kurssin opettaja Pirjo Siipola.
Tekeminen synnyttää rohkeuttaNykypäivän vihersuunnittelussa tarvitaan silmää myös esteettiselle näkökannalle. Estetiikan kurssilla opiskelijat opettelevat käyttämään maisema- ja puutarhasuunnittelussa tilan jäsentämistä, muotoja ja värejä hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Lisäksi opiskellaan piirtämällä havainnollistamista, sommittelua ja pienoismallityöskentelyä. Opiskelijoiden mielestä kurssi on ollut kaiken kaikkiaan onnistunut, vaikka kova pakkanen sattuikin juuri ympäristötaideteoksen pystytyspäivälle. - Kurssi on ollut mielenkiintoinen, koska olemme päässeet oikeasti tekemään jotain. Tässä on saanut kokeilla sitä omaa esteettistä silmää, kertoo Ulla Airaksinen. Opiskelijoiden mukaan kurssi antoi myös rohkeutta jatkoa varten. - Ei tarvitse olla mikään taiteilija tehdäkseen ympäristötaidetta. Mekin saimme jotain noin hienoa aikaiseksi, väläyttää Eveliina Niittyranta ja saa koko luokan yhtymään kommenttiinsa naurun säestämänä. Kun varpaat ovat sulaneet, suuntaavat opiskelijat takaisin pihamaalle. Edessä on hitunen lisää vinkkejä, miten valaistuksella voidaan saada maisemaan erilaista ilmettä. Ympäristötaideteos ikuistetaan vielä koulun kameralle, ennen kuin se puretaan. Luovan nurkka jää jälleen odottelemaan ensi vuotta ja uutta ympäristötaideteosta. 26.03.2007
Teksti:Teija Lassi Kuvat: Milan Kolarovic Suosittele artikkelia ystävällesi |
