Toiminnallisen terapian tarpeessa

Toimintaterapeutin koulutus antaa kyvyn työskennellä monipuolisella ja mielenkiintoisella alalla niin lasten, nuorten kuin ikääntyneidenkin kanssa. Kaikkeen ei tarjota valmiita ratkaisumalleja, vaan omalla osaamisella ja persoonalla on valtava merkitys.

Marjo laittamassa staattista lepolastaa Henriikalle. Lepolasta tukee raajaa, ja sitä käyttävät esimerkiksi nivelreumapotilaat.

Alalle opiskeleville Marjo Herraselle ja Henriikka Löytynojalle oli jo lapsesta asti selvää, että he haluavat työskennellä ihmisten kanssa. Molemmat tuntevat valinneensa oikein, kun tulivat opiskelemaan Sosiaali- ja terveysalan yksikköön.

- Olin aina miettinyt, että haluan alalle. Ihmisläheinen työ ja auttaminen tuntuvat itselleni sopivilta. Lukiessani toimintaterapiasta tuli olo, että tätä haluaisin opiskelemaan, Marjo kertoo.

Opiskelijoista valmistuu asiantuntijoita, jotka mahdollistavat kuntoutujien osallistumisen arjen toimintoihin kuten työhön, leikkiin ja vapaa-aikaan. Kasvavia työalueita ovat lasten ja nuorten hyvinvointi, päihderiippuvaisten hoito ja kuntoutus sekä ikääntyneen väestön kotona asumisen tukeminen.

Käytäntö ja teoria kättelevät

Toimintaterapian opinnoissa käytännön työllä on iso painoarvo, jonka lisäksi käydään perus- ja ammattiopintoja. Ensimmäisenä vuonna keskitytään perusopintoihin kuten anatomiaan ja fysiologiaan.

- Toisena vuonna syvennyttiin ensimmäiseen isoon kokonaisuuteen, työikäisten toimintaterapiaan, jonka tiimoilta opiskelimme mm. neurologiaa ja psykiatriaa, Henriikka sanoo.

Opinnot on pyritty rakentamaan niin, että niistä on mahdollisimman paljon hyötyä, ja että opiskelijat pystyvät soveltamaan niitä itsenäisesti. Marjolle yksittäisenä opintojaksona mieleen on jäänyt draaman opintojakso. Sen aikana opiskelija oppii käyttämään kontaktiharjoituksia, ja saa kokemuksen draamasta terapeuttisena menetelmänä.

- Opintojaksossa upottiin toisen ihmisen rooliin ja oltiin todella jotakin muuta, kyse ei ole siis näyttelemisestä. Se on hyvä keino ymmärtää toista ihmistä kun hetkeksi siirtyy hänen maailmaansa, Marjo kuvailee.

Harjoittelusta kokemusta tulevaisuutta varten

Valmis lepolasta Henriikan kädessä. Jokainen lepolasta muotoillaan yksilöllisesti potilaan käteen, jotta lasta olisi mahdollisimman mukava käyttää.

Työharjoittelulla on koulutuksessa merkittävä osuus. Harjoittelu koostuu neljästä erillisestä harjoittelujaksosta, jotka on jaettu lasten ja nuorten, työikäisten, vanhusten sekä vapaavalintaiseen jaksoon.

- Seitsemän viikon työharjoittelu on ollut paras ja opettavin kokemus opiskelujeni aikana. Se oli myös äärettömän mielenkiintoista, kun pääsi tekemään itsekin työtä toimintaterapeuttiopiskelijana sekä nähdä toimintaterapeutin työtä, Henriikka pohtii.

Marjo on ollut työikäisten harjoittelussa psykiatrisella puolella. Syksyllä on lasten ja nuorten harjoittelun vuoro.

- Jokainen paikka on erilainen ja tuntuu, ettei vielä ole nähnyt tarpeeksi, että osaisi sanoa mikä kiinnostaa eniten, hän pohtii.

Jokainen ihminen on yksilö

Kahden toimintaterapeutin työnkuvat voivat poiketa toisistaan valtavasti. Marjon mukaan opiskelijan täytyy myös kestää se, ettei työ noudata mitään valmiita kaavoja eikä kysymyksiin ole yhtä oikeaa vastausta.

- Se sopii ihmiselle, joka on valmis laittamaan itsensä likoon sekä opiskelemaan tosissaan, Henriikka kuvailee.

- Työ vaatii sen, että kykenee itsenäisesti tekemään perusteltuja ratkaisuja. Kaikki tämä johtuu siitä, että jokainen asiakas on yksilöllinen eikä valmiita kaavoja ole olemassa. Jokaisen kanssa toimintaterapia koostuu erilaisista asioista, Marjo summaa.

Suosittele artikkelia ystävällesi