Seikkailu Hossassa 1.-5.6.

Pertti Sillanpää
teksti ja kuvat
Sosiaalialan yksikön lajissaan ensimmäinen Seikkailu II -kurssin retki suuntautui Metsähallituksen Suomussalmen retkeilyalueelle Hossaan, jossa on aiemmin järjestetty puolenkymmentä seikkailuleiriä. Hossa tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet niin patikoimiseen, melomiseen kuin kalastamiseenskin. Seikkailu II eroaa Seikkailu I:stä siten, että siinä toiminta suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä jonkin asiakasryhmän kanssa. Ensimmäisellä kurssilla opittuja taitoja sovelletaan sosiaalialan asiakastyössä järjestämällä seikkailu, jossa asiakkaiden hyvinvointi on tärkeintä. Seikkailu I:ssä korostuvat omat ja ryhmän kokemukset ja elämykset.

Asiakasryhmänä oli Leipurinkadun perhekodin viisi poikaa Oulaisista. Nuorin oli kuusivuotias, vanhin neljätoista. Opiskelijoita lähti loppujen lopuksi mukaan kahdeksan - neljä perui lähtönsä viime hetkillä kesätöiden vuoksi. Ohjaajia oli mukana kaksi, Hannu Pietiläinen ja Pertti Sillanpää. Kaikkinensa ryhmä oli siis 15 hengen suuruinen.

Suunnittelu

Moninaisten aikatauluongelmien vuoksi kurssin teoreettinen osuus ja suunnittelu jäi aiottua vähäisemmäksi. Samasta syystä yhteinen yöretki ryhmän tutustuttamiseksi jäi tekemättä. Opiskelijat suunnittelivat kolmessa tiimissä varusteet, ruokailun ja ohjelman. Varusteista ja eväistä tehtiin lista perhekodille, joka hankki ruoat ja huolehti poikien varusteista. Ohjelmatiimi suunnitteli päivittäisen ohjelman maanantaista perjantaihin. Tähän vaiheeseen liittyi myös käynti perhekodissa, jossa kerroimme suunnitelmistamme, keskustelimme retken yksityiskohdista ja tutustuimme poikiin. Tiiviimmän yhteissuunnittelun ja tutustumisen esteenä oli 100 kilometrin etäisyys meidän ja asiakkaidemme välillä.

Leiriviikko

Maanantai 1.6.

Pojat tulevat Oulaisista perhekodin työntekijän kanssa pikkubussilla ensin Ouluun, josta lähdemme yhtä matkaa klo 10.00 kohti Hossaa. Pysähdymme Pudasjärvellä syömään. Autot jätämme Hossassa kahden aikaan. Patikoimme Ala-Valkeisen kämpälle, mutta se on varattu. Olemme yötä Muikkupuron laavulla käkien kukkuessa ja pikkulokkien kirkuessa. Yöpymispaikkoina ovat hirsilaavu, oma kangaskotamme sekä kangaslaavu. Yöllä reipas pakkanen saa lätäköt riitteeseen.

Tiistai 2.6.

Olemme varanneet yhdeksäksi metsähallitukselta kanootit Pitkä-Hoiluan päähän. Lipposenlammen tulentekopaikalla päiväruoka. Joukonvirran laavulle pysähdymme pidemmäksi aikaa. Poikia kiinnosti perhostelu, varsinkin kun harjus tarttui perhoon. Iltaruoalle palaamme Ala-Valkeisen kämpälle. Sää on lämmin, aurinko paistaa. Unelmakeli melomiseen.

Keskiviikko 3.6.

Yöllä on satanut viitisen senttiä lunta. Tunnelma on kuin lokakuussa ensilumen peittäessä maan: Hossassa koivujen lehdissä ei ole vielä edes hiirenkorvia. Aamu on ankea ja herätys aikainen, mutta puurolla pääsemme kuitenkin käyntiin. Kanootit täytyy palauttaa yhdeksäksi parin kilomerin päähän. Vastaan puhaltavassa räntäsateessa melomme parisen kilometriä ja myöhästymme vain kymmenen minuuttia.

Päivän kohde on Värikallio. Lihapyörteelle menemme autolla ja sieltä kolme ja puoli kilometriä patikoimme ihmettelemään muinaisten ihmisten kädenjälkiä kallioseinässä. Kota antaa lämpöä ja suojaa sateelta sekä tietenkin mahdollisuuden käristää makkaroita. Toinen yö Ala-Valkeisen autiotuvalla. Nuotiopiirissä vuollaan monenlaisia lusikoita ja veitsiä.

Torstai

Aamupäivällä lähdemme kolmessa ryhmässä kolmea eri reittiä Tolosenvirran varauskämpälle. Keskipäivällä alkaa sade, joka ei lopu ennen lähtöä. Lounatkosken kuohut kuuluvat väistämättömiin tutustumiskohteisiin. Ennen saunaa kisailemme tulitikun pituusheitossa, laskemme käpyjä, heitämme tarkkuutta kävyillä sekä arvioimme matkaa ja aikaa. Pojat voittivat niukasti aikuisten joukkueen. Heidän menestyksensä palkittiin, mutta hävinnyt joukkue ei saanut mitään. Saunan lämpö innostaa pojat käymään jääkylmässä järvessä peräti viidesti. Aikuisista useimmat eivät rohkene veteen kertaakaan.

Perjantai

Silmät aukeavat tutuksi tulluleella puurolla ja kiisselillä aamutuimaan. Siivoamisen jälkeen pakkaamme ja sadepisaroita väistellen leikimme ulkona muun muassa hippaa ja väriä noutajaa odotellessamme. Pudasjärven Hessburger mielessä pakkaudutaan autoihin. Eronhetki Oulussa iltapäivällä on haikea.

Loppupalaveri ja kehittämisideat

Poikien mentyä nukkumaan torstai-iltana pidimme palautetilaisuuden, jossa kävimme läpi viikon tapahtumia. Vaikka kaikkien mielestä retki oli mennyt yllättävänkin hyvin, nousi esiin monia asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin tai joihin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota.

Ennakkosuunnittelun ja valmistautumisen tärkeys nousi vahvasti esiin. Retki pitäisi suunnitella asiakkaiden kanssa yhdessä niin, että heidän tarpeensa ja toiveensa tiedettäisiin ja otettaisiin selkeästi huomioon. Tämä edellyttää jonkin verran tietoa myös asiakkaiden taustoista.

Ruoka on syytä hankkia keskitetysti niin, että retken suunnittelusta ja ruokailusta vastaavat hoitavat asian. Jokainen ruoka suunnitellaan ja pakataan erikseen. Erityisruokavaliot tulee ottaa huomioon. Leipä yleensä loppuu kesken.

Asiakaskeskeisyyttä on vaikea korostaa liikaa tai edes tarpeeksi. Seikkailu I:n ja II:n eroa tulisi korostaa juuri tässä kohden. Oma mukavuudenhalu pitäisi jäädä taka-alalle, kun tehdään asiakaslähtöistä työtä. Tällaiseen projektiin pitäisi myös sitoutua alusta loppuun täysillä, eikä liikkuvasta junasta saa hypätä pois.

Organisaation toimivuuteen tulisi kiinnittää huomiota. Mikä on työnjako? Miten hoidetaan päivittäiset rutiinit: ruoka, iltatoimet jne. Jakaudutaanko tiimeihin? Kuka on johtaja? Mikä on ohjaajien rooli, kun tarkoituksena on, että opiskelijat järjestävät seikkailuretken asiakkaiden kanssa? Onko mukana asiakasyksikön työntekijä ja mikä on hänen roolinsa? Organisaation toimivuus tulee taata päivittäisillä palavereilla, esimerkiksi joka ilta voidaan käydä läpi päivän tapahtumat ja sopia huomisesta.

Rituaalit antavat järjestystä päivälle. Esimerkiksi joka aamu ja ilta voidaan tehdä tiettyjä rituaaleja. Rituaaleja voi käyttää siirtymisessä toiminnasta toiseen: kun lähdetään vaeltamaan, kun mennään nukkumaan, kun syödään jne. Retkelle lähtöön ja siltä paluuseen voi liittää siirtymäriitin. Varsinkin lasten, mutta myös aikuisten, kanssa erilaiset roolileikit antavat mahdollisuuden toisenlaiseen itsen ja ryhmän kohtaamiseen. Seikkailukasvatukseen voi liittää myös draamapedagogiikkaa.

Ryhmän oma tutustuminen pitäisi järjestää ennen asiakkaiden kohtaamista esimerkiksi omalla retkellä tai vaelluksella. Ihanne olisi, jos samat ryhmä suorittaisi yhdessä ensin Seikkailu I -kurssin ja osallistuisi sitten Seikkailu II:een. Toisaalta asiakkaiden kanssa tehtävän seikkailun voisi sisällyttää myös projektiopintoihin, jolloin seurannalla voitaisiin saada jonkinlainen käsitys myös seikkailun vaikuttavuudesta.