METSÄ MEISSÄ - kysymyksiä, väitteitä, mytologiaa

Millaisia merkityksiä annat metsälle ja mitä metsä/luonto merkitsee sinulle?

Mistä merkitykset muodostuvat?
Kokemuksistamme, kulttuuristamme, luontosuhteestamme?

Millainen oli lapsuutesi metsä ja millainen on nykyinen ihannemetsäsi?

Sulje silmäsi, rauhoitu, keskity ja ajatustesi palata lapsuuteesi. Millaisen metsän löydät? Onko nykyinen ihannemetsäsi samankaltainen?

Onko metsä sielunmaisemamme?

Miten metsä hoitaa meitä?

Luonnossa tunnet itsesi vapaaksi, jos hyväksyt luonnon sellaisenaan, et pyri muuttamaan sitä vaan haet pelkästään elämyksiä. Luonto ei pyri muuttamaan ihmistä, siksi voimme kokea itsemme luonnosa arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Metsässä pääsemme lähelle omaa sisäistä luontoamme.

Luonto suosii mietiskelijää ja edellyttää kykyä olla yksin. Ellet osaa olla yksin, voit kokea luonnon pelottavaksi ja uhkaavaksi. Luonnolla on eheyttävä, terapeuttinen vaikutus ihmiseen, kuten taiteella tai uskonnolla. Meidän tulee kuunnella sen tarinoita.

Metsään liittyviä perinteisiä uskomuksia, myytejä, tarinoita

Suomalaisessa uskomusperinteessä metsä on raja, ja sen takana on toinen maailma, jonne menemiseen täytyy olla lupa. Siellä asuvat näkymättömät haltijat, joita on parempi olla loukkaamatta tai rikkomatta heidän sääntöjän. Metsää tulee kohdella hyvin. Haltijat haluavat uhreja (=lahjoja) suojellakseen karjaa tai antaakseen metsästysonnea. Surmattujen eläinten henget piti lepyttää tässä aninistisessa maailmassa. Monimutkaisin oli surmatun karhun, metsän kuninkaan, lepytysseremonia.

Sääntöjen rikkomisesta ihminen saattoi joutua metsänpeittoon, salaperäiseen tilaan, josta hän ei löydä takaisin omaan maailmaansa. Tässä täydellisen eksymisen tilassa ei tunne tuttuja seutuja. Etsijät eivät näe metsänpeittoon joutunutta, vaikka kulkevat vierestä, eikä hän voi huutaa tai huiskuttaa.

Jos metsä on peittänyt eläimen, se on elottoman kappaleen muotoinen, vaikkapa kiven tai kannon näköinen. Etsijät potkivat kiveä ihmetellen, mistä se on siihen tullut, ja kun eläin saadaan pois metsän kätköistä, sillä on potkimisen vuoksi useita kylkiluita poikki.

Tässä maailmassa kaikki näyttää olevan ylösalaisin ja takaperin. Metsän peitosta voi siksi päästä kääntämällä vaatteet tai vaihtamalla kengän jalasta toiseen. Henkilön, joka lähtee etsimään metsään kadonnutta, on pukeuduttava nurin käännettyyn pukuun.

Metsänpeittoon joutuminen on ikään kuin toiseen maailmaan joutumista, jossa kaikki on päinvastoin kuin täällä. Syitä eksymiseen ei aina tiedetä, eksyminen voi johtua metsästä, sen hengistä. Metsä voidaan lukota, sitomalla puiden latvoja yhteen eksyneen löytämiseksi. Metsää voidaan rangaista piiskaamalla puita ja siten pyrkiä vapauttamaan eksynyt metsänpeitosta.

Kirjallisuutta

Hägglund, Tor-Björn 1994. Luonnon ja mielen metsä. Teoksessa P. Laaksonen ja S-L. Mettomäki (toim.) Metsä ja metsän viljaa. Kalevalaseuran vuosikirja 73. S.164-169. Helsinki: SKS.

Hägglund, Tor-Björn 1985. Luonnon kokeminen. Teoksessa Hägglund, Tor-Björn. Piilotajunnan ääni. S. 71-74. Oulu: Pohjoinen.

Kovalainen, Ritva ja Seppo Sanni 1997. Puiden kansa. Oulu: Pohjoinen. [Teos sisältää erinomaisen kirjallisuusluettelon suomalaiseen metsämytologiaan!]

Pentikäinen, Juha 1994. Metsä suomalaisen maailmankuvassa. Teoksessa Metsä ja metsän viljaa. S.7-23.

Reunala, Aarne 1994. Turvallisuuden tunne metsän henkisenä arvona. Teoksessa Metsä ja metsän viljaa. S. 170-176.

Virtanen, Leea 1994. Suomen kansa on aina vihannut metsiään. Teoksessa Metsä ja metsän viljaa. S. 134-140.

Alkuun